KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- pentuja tulossa!

Apua. Ei tässä näin pitänyt käydä😰Tunteeni ovat kovin ristiriitaiset. Toisaalta minua nolottaa ja harmittaa. Miten olen ollut niin tumpula, etten ole vahtinut pariskuntaa kunnolla? Vaikka omasta mielestäni olen enkä oikein tiedä, miten vahinko on päässyt käymään. Tiedän myös, että rakkauspentuja on syntynyt ja syntyy paremmissakin piireissä huolimatta siitä, mihin varotoimenpiteisiin ihmiset ovat ryhtyneet.
Toisaalta olen iloinen, ja miksi en olisi? Ultrassa näkyi terhakoita pentuja, useita. Neljästä yhdeksään, arvioi eläinlääkäri. Huh, jospa kuitenkin tulisi vain viisi? Please, ei enempää.

Mistä löytyy pennuille rakastavat, mutta myös osaavat kodit? Näitä ei saa rekisteröityä, vaikka vanhemmilla onkin paperit (Fiinu on vasta syksyllä 2 v., ja Väinö on kivesvikainen). Molemmat ovat onneksi muuten terveitä, myös luustoltaan, eikä ole ollut esim. kutinoita. Sisarusten ja sukulaisten meriittejä voi käydä katsomassa koiranetistä.
Todennäköisesti on luvassa varsinaisia Tahtotainoja ja Vauhtiveikkoja, joten pennut tarvitsevat paljon aktiviteettia ja johdonmukaista kasvatusta.

Ell:lle sanoin, että eikö ole ns. kohtalon ivaa, että kaikilla  kolmella aikaisemmalla nartullani on pitänyt tehdä pentuja. Jokaisen kohdalla asiasta on puhuttu ja sovittu kasvattajan kanssa. Mutta kaikki ovat olleet sairaita, ja haave on tyssännyt siihen. Ja nyt käy näin. Niinpä, ell vastasi, tämä tapahtui nyt aivan luonnollisesti, ilman suunnitteluja. Tiedän senkin, että monet kerrat tällä metodilla on "tuotettu" erittäin hyviä koiria.

Äippä jonottaa kananmunan kuoria.

Väinö Iisakki oli avannut välioven 18.4. Fiinun juoksu oli kestänyt silloin kolme viikkoa ja rapiat. Tärppipäivinä, kun olin poissa kotoa, Väinö oli lukkojen takana. Muuten pidin heitä erillään, toinen sisällä, toinen aitauksessa tyyliin.
Jos pennut ovat saaneet alkunsa tällöin, ne syntyvät viikon 24 lopussa tai 25 alussa. Vissiin minulle on haluttu antaa juhannuslahja😏😏😏Mutta ihmettelen edelleen, miten lainkaan, koska juoksu oli käytännössä ohi? Onko sittenkin tapahtunut jotain ennen? Sitten tapahtunut on minulle täysi mysteeri.

Viikko sitten rupesimme ihmettelemään mieheni kanssa Fiinun pullahtanutta olemusta, mikä muutos tapahtui suurin piirtein päivässä. Ruokahalu lisääntyi aivan mahdottomasti, ja kun MV:n kanssa katsoimme, tisut olivat kasvaneet. Aika selviä, pelottavan selviä merkkejä.

Onneksi takaraivossani on ollut pieni mutta jos sittenkin - epäily, ja olen kiinnittänyt Fiinun ruokaan erityistä huomiota. Viime viikolla rupesin lisäämään kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä ja rypsiöljyä. Lohta koirat ovat saaneet parina päivänä viikossa.

Yksi merkki oli, että Fiinu alkoi tahtoa kananmunan kuoria aivan mielettömällä vimmalla. Hän on tykännyt niistä koko ikänsä, mutta juuri viikko sitten, hän vallan riehaantui, kun kananmuna kopautettiin pöytään kuorimista varten. Kalsiumin tarve oli kasvanut kovasti, ja hän tiesi sen.

Että tämmöistä meillä... Jaa ihmeessä tätä postausta, jos tiedät jonkun, joka on reipasta sakemannia vailla.

Ilmeisesti pitää lisätä blogiin vielä yksi osio: PENTUJEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU.