Ruusuja, ruusuja ja vielä kerran ruusuja

'Blush Damask' kunniansa päivinä... ennen sateita. Pian siitä on jäljellä enää muisto vain... ennen ensi kesää. Jaa-a, sadetta olen saanut, kun sitä toivoin. Taisin olla epämääräinen pyynnössäni? Määrä olisi vissiin pitänyt ilmoittaa. Enkä halua olla taas pessimisti, vaikka sitä olenkin, kun sanon, että joidenkin ensimmäisten ruusujen kukinta meni piloille kuivuuden takia. Vaikka kastelin, ja osaa jopa luonnonvedellä, se ei ole sama kuin taivaalta tuleva kastelu. Loppujen kukinta taas kärsii pahasti näistä ryöpyistä, jotka jatkunevat ainakin ensi viikkoon. Onneksi ehdin ottaa joitain kuvia. Joten nautitaan näistä!



Seuraavassa kuvia Albapenkistä, jossa on kyllä paljon muutakin kuin Albaa😊

Terassilta kuvattuna. Näkyy mm. 'Botzaris', 'Alienor de Aquitane' ja 'Kesäyö'. Taaempana 'Blance Fleur' ja 'Henry Hudson'.

'Chloris' ja 'Amelie', joka on ehdottomasti yksi top kympin ruusuistani. Alla tuttavuus lähempää.

 

Vieruskaveri 'Chloris' - herkkä kaunotar

 

Jonkunlainen näkymä ruusukäytävästä. Sen kuvaaminen on hankalaa, tai ehkä vain päässäni, koska aina kuvaan mukaan tulee miesmäisiä koneita. Noh, kummikin siitä välittämättä 'Snow Pavement' kukkii etualalla. Pavement ruusuja passaa suositella. Ne ovat kestäviä ja varmoja kukkijoita.  

'Lumo' taustalla, ja siitä tarkempi kuva. 

'Snow Pavement', Blush Damask' ja ylimpänä 'Minette', joka on minulle tullut setäni vaimon, Ritvan, kautta Mikkelistä. 

'Nuit's de Young' näkyy myös isossa kuvassa oikealla. 

Sitten siirrymme tienvieruspenkkiin. Siellä kukkii moni muukin ruusu, mutta nämä olen ehtinyt kuvaamaan. 

'Sassa Natalia' ja 'Sävel' aloittelevat. Toivottavasti jaksavat myös jaksaa sateiden ja ensi viikon koleuden jälkeen. Olen antanut jatkuvakukintaisille reilun annoksen kanankakkaa muutama päivä sitten. 

'Ritausma' - ruusupenkki numero ykkösessä. 

Nyt syventymiseen ei ole aikaa, mutta kuvia pitää (pitäisi) ottaa ja kertoa ruusuista lisää. Alkuperästä, kestävyydestä ja omista kokemuksista. Talvella kun on tylsää. Tai miten sen ottaa, mutta näin olen monien ymmärtänyt lepokauden kokevan.

'Lac Majeau' asukkeineen

Sormustinkukan mutaatio, josta myös uusin Viherpiha kertoo. 

Otaksuisin olevan 'Sarah Bernhardt' - tämä myös mummuni perintöä. Tässä vielä täydessä tikissä, mutta sade on piiskannut pionin entiseksi. 

Tältä näytti eilen illalla. Povasi tulevaa päivää. 

Komea on taivas, eikö?

Kiitos vierailustasi💟

Miltä tänään näyttää?

Ohhoh, onpas pihablogi jäänyt Rekkujen ja niiden oikeiden pikku rekkujen jalkoihin. Ei ihme, vähäinen energiani, jota muutaman tunnin yöunet ovat antaneet, on ollut suunnattava muualle. Talvea varten olen ottanyt kyllä paljon kuvia, eli moniin juttuihin palaamme sitten, kun viima vinkuu ja pakkanen paukkuu.
Pihan hoitokin on vähän niin ja näin, mutta onneksi muillakin ruusutarhoilla on periaatteena, ettei joka rikkaruohoa nypitä. 

Yleiskuva ruusupenkistä, jota kutsun Albamaaksi. Vallikiven yli kurottelevat Chloris ja Amelie.

Vasemmalla 'Rosa Mundi'. Gallicat ovat niin paljon pienempiä kuin albat, että onnistunutta yleiskuvaa ei oikein saa.

Tummakukkainen ruusu on 'Charles de Mills'.

Samaa penkkiä eri suunnasta. 

Näin gallicat ovat parhaimmillaan. 'Hippolyte'.

Tämä on ihana! 'Duchesse de Angoulême'. Älkää kysykö minulta miten lausutaan!

Herttuattaria piisaa: 'Duchesse de Montebello'.

Ruusuangervo on tainnut tupsahtaa tähän itsekseen.

Pohjolan kuningatar, otaksun.

Tätä kellokukkaakaan en tunnusta istuttaneeni... lieneekö tullut karpaattienkellon mukana, jota tähän olen kyllä laittanut.

Oreganon, joka pilkottaa lilana päivänkakkaran ja kurjenpolven joukossa, olen alun perin istuttanut, kas kummaa, aivan eri kohtaan houkuttelmaan perhosia. Se leviää aika harmittavasti, ja revin sitä sumeilematta pois. Tässä se on hakenut paikkansa ihan onnistuneesti. Väriyhdistelmä on sointuva.

Ritarinkannus ja palavarakkaus ovat kaunis yhdistelmä. Tosin tässä kohtaa penkkiä on käynyt niin, että joudun ryhtymään "murhatöihin". Edellä mainitut ovat levinneet liikaa, samoin rohtosuopayrtti, ja ne ovat vallanneet reunuskasviksi istuteltua pikkusydämeltä elintilaa. Tai sitten siirrän pikkusydämen muualle. Keväällä tilanne näytti olevan aivan puutarhurin hallinnassa. Ja jostain syystä varjoliljakaan ei ole kukkinut niin näyttävästi kuin monina vuosina. Kuivuusko vaivaa? Sadetta kaivattaisiin kipeästi! Koko kevät ja kesä ovat olleet länsirannikolla vähäsateisia.

Palavarakkaus on istutettu tähän kohtaan, mutta eihän se sijoillaan pysy.

Lac Majeau - ruusun ylistys jatkuu

Uusi yritys... aloitin jo eilen tämän päivityksen tekoa, mutta siitä tuli torso ja poistin sen.

Tajusin, että pitäähän minun jotain tietoa antaa ruususta, jota niin lapsekkaasti hehkutan!

Lac Majeau on Georges Bugnet´n jalostama (1960), ja ruusun vanhemmat ovat luultavasti 'Martha Bugnet' x 'Berry Bugnet'. Bugnet oli ammatiltaan kirjailija ja alun perin kotoisin Ranskasta, josta hän muutti Kanadaan, Lac Majeau - järven lähelle. Hän alkoi jalostaa kylmään ilmastoon sopivia ruusuja, ja monet hän nimesi tyttäriensä mukaan.
Tämä on omaa päätelmääni, mutta mahtoiko Bugnet kaivata kotimaataan? Oliko hän harrastanut ruusuja jo siellä? Ranskassa oli silloin erinomaiset olosuhteet kasvattaa ruusua kuin ruusua. Nykyään voi olla jo liian tukalan kuumaa.

Kirjallisuus kehuu ruusua helppohoitoiseksi, eikä se ole nuuka maaperän suhteen ja kestää jopa varjossa. Minulla se on kyllä aivan täydessä auringossa. Suomessa sen pitäisi kestää V - vyöhykkeelle asti. Mikä parasta, se kukkii todellakin koko kesän!Pensas on jämäkkäoksainen ja kasvaa v-malliseksi.

Etteivät muut ruusut ota nokkiinsa, niin kehutaan Amelietakin. Herttainen alba, mutta valitettavasti arempi kuin Lac Majeau.