Tuokiokuvia omasta pihasta ja Vakka-Taimesta

Muodikas karhunlaukka lähti matkaan Vakka-Taimesta, vaikka vasta kotona huomasin, että Viherpiha kirjoitti lähes ensimmäisellä sivullaan trendikasvista. Hassua, "ainahan" tämä on ollut olemassa, mutta yhtäkkiä sen arvo huomataan.

Kuvia on paljon, tekstiä mahdollisimman vähän. Hiukan kuitenkin on pakko selostaa. Ystävättäreni laittoi viestin, että hän haluaisi ruusuja pihalleen ja mistä niitä mahtaisi saada. Mistäpä muualta kuin Vakka-Taimesta. Hänen anoppinsa lähti myös mukaan, turvallisesti ihmisten ilmoille pitkän karanteenin jälkeen.

Ruusut eivät vielä kuki, joten niitä en kuvannut, vaan summittaisesti silmiäni hiveleviä kaunottaria. Vakka-Taimessa on osittain puolivarjoista tai varjoista, ja kasvit tietysti sen mukaisia. 

Puutarhalla oli aika vilske. Sehän on tosissaan harrastajien suosima paikka, ja koronakevät oli kuulemma saanut "kaikki" ihmiset lähtemään liikkeelle. Ilmankos ruusutarjonta oli vähäistä. Aikaisemmat asiakkaat olivat ehtineet verottaa tarjontaa. Milloinkahan olen tullut Vakka-Taimesta kotiin kahden ruuusun kanssa!!! Onneksi ystävättäreni sai ostoksensa tehtyä, ja ehkä ajelemme Hongistolle asti?

Tulotien varteen on tehty uusia pionipenkkejä. Niihin olisi kiinnostava tutustua paremmin, koska maaperä näytti hirmuisen kuivalta ja kasvit olivat täydessä paisteessa.

Sitten meidän pihallemme. Tässä muutamia otoksia kesäkukkaistutuksista. Aah, nehän ovat minun herkkujani! Ja kaikki taimet olen ostanut taimistoilta, suurimmaksi osaksi paikallisilta: Annen Kukkatarhalta ja Alhon puutarhalta, jonka nimi tosin on nykyään Eurajoen puutarha, mutta luulenpa vanhan nimen pysyvän paikallisten muistissa edelleen.

Pienimuotoisesti yrittiä ja kukkaa

Akyleiat lisääntyvät vuosi vuodelta, ja hyvä niin.

Atsaleoita haluaisin lisää, ja muutama päivä sitten keksin, minne. Ainoita hiukan varjoisampia paikkoja tällä mäellä. Tiedä häntä, meillä ei pihalla tapahdu mitää äkkiä silloin, kun projekti on niin suuri, että tarvitsen miestä ja kaivinkonetta avukseni.

Tässä kuvassa erilaiset lehden muodot ovat minusta kiinnostavia.

Nilalta - Lappalainen etelässä - bloggaajalta saamani pikkusydämet ovat hyvässä kasvussa.

 Ja sentään yksi ruusukuva loppuun. Tsadaa! Vuoden ensimmäinen kukkija, jälleen ja taas kerran: Glory of Edzell.

Kiitos vierailustasi 🌺🌷🌷🌸🌸🌹🌹

Kesäkukkia

Postaus on varsinaisesti kesäkukista, mutta alkuun (ja loppuun kaksi laajempaa pihakuvaa) on pakko pistää kaksi nuppukuvaa tarhakurtturuusu Louise Bugnet'sta. On niin ihana ruusu, että soisin sen suosion kasvavan. On terve ja kukkii koko kesän.

Voiko olla herttaisempaa?

 

Maljaköynnöksen löysin jokunen vuosi sitten, ja ihastuin siihen heti. Se kukkii uskollisesti ja kestää paahdetta. 

Marketan ja miljoonakellon kanssa.

.

Tänä vuonna vaaleanpunainen on normaaliakin hallitsevampi väri. Näköjään.

Lilaa joukossa... nukenkaulus on mahdottoman hyvä valinta meidän pihalle. Kumppaninaan tupsulaventeli.

Diana on kestosuosikki! Sitä eivät haittaa sateet eivätkä helteet.

 

Keijunmekko kuuluu kuistin koristuksiin.

Samoin mustasilmäsusanna, joka tykkää puolivarjosta.

 

Koetin olla fiksu tänä vuonna ja käytin lannoitekäpyjä, ja kun ne loppuivat kesken, sekoitin kanankakkaa multaan. Aika hyvin on tuntunut toimivan, ja kukissa on puhtia. "Punaista" kastelulannoitetta saa laittaa lähes joka kastelukerta, ja oma puuhansa siinäkin on. Miten sinä toimit? Minkä lannoittamistyylin olet havainnut parhaimmaksi?

Kuva on otettu kesäkuun alussa, ja malva (mikä malva, kuka tunnistaa?) on paljon korkeampi tällä hetkellä. Mutta ei kuki kunnolla, joten en viitsinyt kuvata sitä. Ehkä pitää taukoa? On saanut lisää lannoitusta kanankakasta. Näyttävä kesäkukka, mutta ei kestä paahdetta ollenkaan. Tähän kohtaan paistaa aamu - ja puolipäivän aurinko, ja kun on helteistä, malva nuukahtaa kastelusta huolimatta.

Aika saisi pysähtyä näihin 10. päivän tienoilla otettuihin kuviin. Piha on parhaimmillaan, ja ruusut täydessä kukassa. Nyt tuntuu hiukan haikealta, koska pääkukinta alkaa olla ohi. Onneksi on jatkuvakukintaisia, ja niiden määrää pyrin koko ajan lisäämään.

Hyvää viikonloppua! Muistakaa puutarhurit myös levätä.

Kuka kestää hellettä?

Ei kai kukaan ilman nesteytystä, ja silti voi tehdä tiukkaa. Fiinu oli vissiin halunnut vilvoittaa pupua ja haudannut sen rentoakankaalin taakse.
Kiitos vielä Nilalle! Suurin osa taimistasi näyttäisi lähteneen kasvuun.
Tähän kuivaan rinteeseen on ilmestynyt oikealla näkyvä kello. Mikähän kello se on?

Pyrin valitsemaan aina kuumuutta kestäviä kesäkukkia, kun meillä ei varjoa tahdo olla normivuonnakaan. Tänä vuonna voittajat ovat jo tiedossa. Kosmoskukka ei ole moksiskaan, kunhan vaan saa vettä ja ravinteita. Miljoonakellot, marketat, nukenkaulukset ja dianat ovat samaa kestävää sarjaa. Verbeenat eivät jostain syystä ole olleet yhtä tuuheita kuin aikaisemmin. Harsokukat kuolivat yksi toisensa jälkeen, vaikka eivät kovin kuumassa kaikki edes olleet.

Ritarinkannus on jotakuinkin normaali, mitä nyt härmä vaivaa. Rohtosuopayrtti on levittäytynyt laajemmalle kuin ajattelin, kannuksen kylkeen, mutta saa olla siinä kun kerran viihtyy.

Lapsuuden kasveja...

Helminukkajäkkärän - erinomainen kasvi paahteiseen paikkaan, pärjäilee ohuessakin maassa - edessä lenottelevat uudet tiikerinliljat Vakka-Taimesta. Näiltä kohdin kuoli viime talvena koko liljonen vanha kanta, ja niiden lisäksi punaväriminttu ja puna-ailakki.

Helminukkajäkkärän ja liljojen välissä kukkivat viimeiset kannusruohot. Tykkään niistä kovasti! Toinen luonnonkasvi - harakankello - on levinnyt itsekseen ja saa jatkaa toimintaansa. 

Onko tämä KELTAMATARA vai risteymä? Kasvi on ainakin levittäynyt pitkin pihaa. Se on pölyttäjien suosiossa ja tuoksuu ihanasti hunajalle.

Täällä satoi perjantaina lähes koko päivän. Torstaina säätiedotus näytti, että koko rannikko jäisi ilman vettä, mutta tiedotuksista välittämättä sade alkoi puolilta päivin. Milleistä en osaa sanoa, mutta maa kastui kunnolla, ja olen sen jälkeen kastellut vain uusia istutuksia ja ruukkuja. Toki nämä helteet pian kuivattavat, mutta toivotaan, että mustikat intoutuvat kasvamaan kokoa. Niitä olisi metsissä tarjolla.

Kuva on tältä aamulta, ja aika vilpoista siis oli.

Pitäisin terassin oven mielelläni apposen auki koko yön, mutta pelkään että käärme luikertelee sisälle. Vai ovatko öisin aktiivisia, kun lämpötila tippuu viitentoista asteeseen?

Ämpäriin piti tehdä toinen asetelma, kun ensimmäinen ei tahtonut elää. Neilikka ja tupsulaventeli eivät tykkää huonoa auringosta.

Mustasilmäsusanna sitä vastoin pitää enemmän varjosta ja saa siksi katsella terasilla päin seinää, kun nukenkaulus ja marketta ottavat lämpökylpyjä.

Hiukan ruusuistakin... terveisiä vaan Titalle😊... täällä ruusut ovat jo niin kukkineet, että enää voidaan nauttia vain jatkuvakukintaisista lajikkeista.

Muutama kanadalainenkin sentään on innostunut. Alla 'William Baffin', joka on varmasti kestävimpien joukossa. Kukintaa riittänee myöhään syksylle, kun vielä tähän aikaa lannoittaa ja nyppii uloskukkineet kukat pois.

Explorer - sarjaan kuuluva 'Nicolas' (kuten myös William Baffin) on kukaltaan näyttävämpi. Pensas on piskuinen, ja ehtiikö se kasvaa koskaan luvattuun 75 cm korkeuteen?

Suojasin tämänkin talvensuojaturpeella, ja sen verran hyvät pisteet ruusu on saanut, että taidan tilata Blomqvistiltä pari lisää.

Meillä päin nämä (ja muutkin ruusut) on istutettava kohopenkkiin ja vettäläpäisevään maahan. Minulle kanadalaisten ruusujen talvenkestävyykoe on osoittanut, että seuraaville hankkimilleni kanadalaisillekin lisään reippaasti hyvälaatuista (sellaista, joka ei tamppaannu, pidättää kosteutta, mutta päästää ylimääräisen veden läpi) hiekkaa. Täällä kun ongelmana on, että joulukuuhun asti voi sataa vettä kaatamalla ja sen jälkeen mustaan maahan iskee 20 asteen pakkanen. Seuraavalla viikolla voi jälleen sataa vettä, tai lunta. Koskaan ei voi tietää.

Muista kukkijoista sitten seuraavassa postauksessa... Kiitos kun jaksoit lukea!