Kuka kestää hellettä?

Ei kai kukaan ilman nesteytystä, ja silti voi tehdä tiukkaa. Fiinu oli vissiin halunnut vilvoittaa pupua ja haudannut sen rentoakankaalin taakse.
Kiitos vielä Nilalle! Suurin osa taimistasi näyttäisi lähteneen kasvuun.
Tähän kuivaan rinteeseen on ilmestynyt oikealla näkyvä kello. Mikähän kello se on?

Pyrin valitsemaan aina kuumuutta kestäviä kesäkukkia, kun meillä ei varjoa tahdo olla normivuonnakaan. Tänä vuonna voittajat ovat jo tiedossa. Kosmoskukka ei ole moksiskaan, kunhan vaan saa vettä ja ravinteita. Miljoonakellot, marketat, nukenkaulukset ja dianat ovat samaa kestävää sarjaa. Verbeenat eivät jostain syystä ole olleet yhtä tuuheita kuin aikaisemmin. Harsokukat kuolivat yksi toisensa jälkeen, vaikka eivät kovin kuumassa kaikki edes olleet.

Ritarinkannus on jotakuinkin normaali, mitä nyt härmä vaivaa. Rohtosuopayrtti on levittäytynyt laajemmalle kuin ajattelin, kannuksen kylkeen, mutta saa olla siinä kun kerran viihtyy.

Lapsuuden kasveja...

Helminukkajäkkärän - erinomainen kasvi paahteiseen paikkaan, pärjäilee ohuessakin maassa - edessä lenottelevat uudet tiikerinliljat Vakka-Taimesta. Näiltä kohdin kuoli viime talvena koko liljonen vanha kanta, ja niiden lisäksi punaväriminttu ja puna-ailakki.

Helminukkajäkkärän ja liljojen välissä kukkivat viimeiset kannusruohot. Tykkään niistä kovasti! Toinen luonnonkasvi - harakankello - on levinnyt itsekseen ja saa jatkaa toimintaansa. 

Onko tämä KELTAMATARA vai risteymä? Kasvi on ainakin levittäynyt pitkin pihaa. Se on pölyttäjien suosiossa ja tuoksuu ihanasti hunajalle.

Täällä satoi perjantaina lähes koko päivän. Torstaina säätiedotus näytti, että koko rannikko jäisi ilman vettä, mutta tiedotuksista välittämättä sade alkoi puolilta päivin. Milleistä en osaa sanoa, mutta maa kastui kunnolla, ja olen sen jälkeen kastellut vain uusia istutuksia ja ruukkuja. Toki nämä helteet pian kuivattavat, mutta toivotaan, että mustikat intoutuvat kasvamaan kokoa. Niitä olisi metsissä tarjolla.

Kuva on tältä aamulta, ja aika vilpoista siis oli.

Pitäisin terassin oven mielelläni apposen auki koko yön, mutta pelkään että käärme luikertelee sisälle. Vai ovatko öisin aktiivisia, kun lämpötila tippuu viitentoista asteeseen?

Ämpäriin piti tehdä toinen asetelma, kun ensimmäinen ei tahtonut elää. Neilikka ja tupsulaventeli eivät tykkää huonoa auringosta.

Mustasilmäsusanna sitä vastoin pitää enemmän varjosta ja saa siksi katsella terasilla päin seinää, kun nukenkaulus ja marketta ottavat lämpökylpyjä.

Hiukan ruusuistakin... terveisiä vaan Titalle😊... täällä ruusut ovat jo niin kukkineet, että enää voidaan nauttia vain jatkuvakukintaisista lajikkeista.

Muutama kanadalainenkin sentään on innostunut. Alla 'William Baffin', joka on varmasti kestävimpien joukossa. Kukintaa riittänee myöhään syksylle, kun vielä tähän aikaa lannoittaa ja nyppii uloskukkineet kukat pois.

Explorer - sarjaan kuuluva 'Nicolas' (kuten myös William Baffin) on kukaltaan näyttävämpi. Pensas on piskuinen, ja ehtiikö se kasvaa koskaan luvattuun 75 cm korkeuteen?

Suojasin tämänkin talvensuojaturpeella, ja sen verran hyvät pisteet ruusu on saanut, että taidan tilata Blomqvistiltä pari lisää.

Meillä päin nämä (ja muutkin ruusut) on istutettava kohopenkkiin ja vettäläpäisevään maahan. Minulle kanadalaisten ruusujen talvenkestävyykoe on osoittanut, että seuraaville hankkimilleni kanadalaisillekin lisään reippaasti hyvälaatuista (sellaista, joka ei tamppaannu, pidättää kosteutta, mutta päästää ylimääräisen veden läpi) hiekkaa. Täällä kun ongelmana on, että joulukuuhun asti voi sataa vettä kaatamalla ja sen jälkeen mustaan maahan iskee 20 asteen pakkanen. Seuraavalla viikolla voi jälleen sataa vettä, tai lunta. Koskaan ei voi tietää.

Muista kukkijoista sitten seuraavassa postauksessa... Kiitos kun jaksoit lukea!