lauantai 25. maaliskuuta 2023

Ja matka jatkui!

 


Upea näkymä aamulla. Turhaan ei Viru-hotellin sijaintia kehuta.

Ilta ei onneksi päättynyt pelkkään epäonnistuneeseen ateriaan ja sitä seuranneeseen kebab-annokseen. Kävimme Jarmon kanssa Viru-sentterin ostosparatiisissa. Jos joku olisi pudottanut minut sinne silmät sidottuina, vakuuttanut, että olen Madeiralla, olisin ollut helposti huijattavissa. 

Tuoksut, myymälöiden asettelut, tyyli ja jopa ihmiset! Minä olisin uskonut. Ainakin hetken.

Ruokamyymälä sijaitsee alakerrassa. Se on niiiin eurooppalaista. Ihania leivoksia oli myynnissä tiskikaupalla. Kuka on tämmöistä kuunaan nähnyt Prismassa? Ja sitten tietysti kattava alkoholitarjoilu, joka meille edelleen hakee tuloaan. 

  

Tässä ollaan jo aamisella, kuuman yön jälkeen. Valitettavasti tarkoitan huoneen lämpötilaa😁😁😁Lämpötilamittari ei reagoinut, vaikka kuinka sitä koetettiin alentaa. Kun laitoin päälle puhalluksen, huone alkoi viiletä. Se oli totisesti tarpeen myös sen vuoksi, että peitto oli aikamoinen kuumennuslaite. Sen kun veti  ylleen, heräsi hetken kuluttua hikeen.  Muutekin sängyt ovat melkoisen mielenkiintoset 😅Saatiin olla tyytyväisiä, ettei kimmahdettu sängystä lattialle. 

Eilen unohdin vallan Viru-hotellin vakoiluhistorian. Neuvostoliiton hajotessa KGB lähti niin kiireellä, että vakoiluvälineet jäivät ylimpään kerrokseen. Hotellissa järjestetään kierroksia, joilla esitellään ja kerrotaan, miten salakuuntelu oli järjestetty. 

Näkemäni perusteella sanoisin, että Virossa liha on tärkeällä sijalla. Jarmo kyseli aamiaisella kalan perään. Eipä ollut. Makkaroita ja leikkeleitä sen sijaan oli tarjolla isot vadilliset. Toki oli riittävästi marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Monipuolisesti.


 

Tämä paljastui minun puketistani. Myöhään illalla, kun olimme hakeneet koirat hoitolasta ja aloittelin takan lämmitystäå.



Tässä ollaan vielä Tallinnassa. Ostokset on suoritettu ja aikaa "pitää tappaa".




Kannella 9 on todellakin valinnan varaa sekä syömisen että juomisen suhteen.



Yhdyn Siljan mainontaan siinä suhteessa, että MyStarille pitää tulla monta kertaa, ennen kuin sen tarjonta aukeaa. 


Yksi mahdollisuus oli ottaa tarjolla olevasta lautanen täyteen, 14 €. 



Tällaista yleisnäkymää


Kauppamaailma siellä odottaa.


Näitä tuoleja on hehkutettu! Ylipäätään kaikkea muutakin erikoista. Mutta riittääkö tämä "kaikki" aikamoisen ihmismäärän houkuttelemiseen?  
 



          


Toivottavasti!

 

 

Peräosa on kauneinta tarjottavaa, jopa talvella.




Mikä vessa!



MyStarin portaikkoa.


Tervetuloa tutustumaan!









torstai 23. maaliskuuta 2023

Ensimmäistä kertaa Tallinnassa!

Aika noloa, eikö? Mutta näin on päässyt käymään. Korkkasin Tallinnan vasta kunnioitetussa 55-vuoden iässä. 


Keskusta on melkoista uuden ja vanhan sekoistusta.

Tästä aloitettiin, tutkailemalla ympäristöä. Päästiin nopsaan ulos laivasta ja löydettiin Viru-hotellin parkkipaikka. Huonekin oli valmiina heti eikä klo 15, kuten varauksessa kerrottiin. 


Siellä VanhaTallinna häämöttää. Sehän minua kiinnosti eniten.

Ennen kierrosta hiukan historiaa. Tallinnan nimen uskotaan tulevan sanoista Taani linn, joka tarkoittaa tanskalaisten kaupunkia tai linnaa. 

Kuitenkin ennen maan itsenäistymistä v. 1918 kaupunki tunnettiin nimellä Revala eli suomeksi Rääveli. Etymologia vie sanan saksan sanasta Reval viron Revala-sanaan. Se on muinaisvirolainen maakunta nykyisen Tallinnan ympäristössä. 

Tanskalaiset hallitsivat Tallinnaa vuodesta 1219 alken. V. 1285 kaupunki liittyi hansaliittoon. 

Ja se tarkoitti mitä? 

Alun perin Hansa perustettiin ryöväreiden varalta. Ensin se toteutui vain saman kaupungin kauppiaiden kesken. Nämä varustivat suojeluskunnan. 

Iso askel tuli Lyypekin ja Hampurin solmitusta liitosta v. 1241. Tämän seuraksesta yhä useammat pohjoissaksalaiset kaupungit liittyvät hansaliittoon ja poistivat tullimaksut keskinäisestä kaupastaan.

Sana tarkoittaa yhtenäisyyttä tai ihmisryhmää. Laivat suojattiin asevoimilla, ja sillä merirosvot saatiin hillittyä, ja kaupankäynti alkoi kukoistaa.  Enimmillään kaupunkeja mukana oli yli sata.  

Tässä iso, vuosisatainen asia tiivistettynä muutamaan virkkeeseen.



 

Upea pala historiaa! Hansakaunpungin portti. 




KOKO KATU TÄYNNÄ KUKKIA! Virossa on tapana muistaa vaimoa usein.    



Tämä sopisi morsiammellekin. Me vanhat rouvat saimme omamme seuraavana aamuna. Eli naiset: Äkkiä Tallinnaan! Siellä miehen "täytyy" ostaa puketti omalle kullalleen.



Just tämmöisiä katunäkymiä rakastetaan Japon kanssa. Oikealla linnoitusta.


DOMUS LINUN, Muurivahe 31

Ihana käsityö ja - tarvikeliike.



Upea, ystävällinen palvelu!

Rouva valitteli katujen olevan kovin tyhjiä; onneksi Arja johdatti meidät tänne ja saimme jättää ropomme Tallinnan kaupungin matkailukassaan. 


Meidän mukaamme tarttui: 

Patakintaat, kukkaron muodoksi taiteltu kassi ja laudeliinat.

Plus lankakerät tuliaiseksi iäkkäälle rouvalle💓


Upeita näkymiä siellä sun täällä.



Katariina Kääk. Toisessa päässä valoa.

Raatihuoneentorni


Upea eurooppalainen paikka. Mutta mitä sitten tapahtuikaan?


Tallinna on laadukaan ruoan majapaikka? Näin on ilmeisesti ollut ennen koronaa, mutta katsopas tätä annosta.


Ilmeiseti Virossa syödään paljon enemmän eläinperäisiä tuotteita kuin Suomessa, ja valitettavasti paljon vähemmän vihanneksia.

Pyysin tarjoilijalta lisää vihanneksia kuin listalla oli ilmoitettu (keskustelu käytiin englannksi), ja tämä ihmetteli, että lisää perunaa? Ei, vaan vihanneksia! Tämän seuraksena annokseen ilmestyi kourallinen salaattia. 

Mikä järkytys! Lohenpalanen ja muutama papu. 23 €. Onneksi eivät kehdanneet pyytää lisää hintaa salaatista. Lisäksi lohi ei maistunut suussani tuoreimmamasta päästä, ja lopulta Jarmo söi loput. Minä en pystynyt nielemään tunkkaista kalaa. 

Arvatkaapa vaan, mikä nälkä jäi! VARSINKIN KIUKKU! Matkalla hotellille poikkesimme vaatimattomassa Kebab-paikassa, josta tilasin kuudella eurolla (!!!) mukaan otettavaa ruokaa. Sillä pärjäsin aamiaiseen asti. Tai noh, Japo söi puolet😉. 

Matka jatkukoon! 





maanantai 13. maaliskuuta 2023

Uudella MyStar - aluksella

 

Laivan mukaista shampanjaa oli ostettavissa. Veuve Clicquot on vanha ranskalainen tuottaja; perustettu v. 1772. Se on saanut lempinimekseen "Keltainen leski" etiketin värin mukaan.


Jospa lähdetään alusta liikkeelle, kuten matkoilla on tapana. Lähtö oli tosi aikainen: ylös klo 3, ja auto starttasi klo 5. Aikataulu oli muutenkin liian hektinen. En suosittele viipymään vain yhtä yötä.

 

Täällä ollaan, lumisillä teillä! Ja muutaman tunnin kulutta Tallinnassa. 

 


 
Onneksi meillä kokenut opas ajoi edellämme. Meille noviiseille reitistä olisi tullut liian vaikea; silti opaskin joutui kerran pakittamaan ja hakemaan ajoreitin uudelleen. 

Toistaalta, näin on joka kerta, kun menet uuteen paikkaan. Seuraavalla kerralla jo helpottaa! 




Myöhäinen aamiainen. Normikattauksen lisäksi oli tarjolla ruokaisia salaatteja. Varmasti sai mahansa täyteen, vaikka ei tarjonta mitään säväytystä sisältänyt. 




Ruokala on varsin normipaikka, mutta siisti, ja tarjonta oli mielestäni riittävä.


Pieni maistiainen myymälöistä.

Tuotteet on laitettu kauniisti esille. 


Tämä on otettu kaksikerroksisen myymälän alapäästä. 

Laivalla meinasi käydä hassusti, koska korttimme eivät toimineet. Monen yrityksen jälkeen se oli uskottava. Jotain ihmeellistä oli tapahtunut. Kirjauduin verkkopankkiin, ja aloimme porukalla etsiä kortin asetuksia. Itse asiassa vasta kotona tajusin, että kun pankkimme vaihtui Oma Sp:ksi, uusiin kortteihin on tietenkin laitettu oletusasetukset, joissa maksaminen on mahdollista vain Suomessa. Minun pieneen mieleen ei tämmöinen ollut juolahtanut! Ei mitään, ruksi pois Baltian kohdalta, ja johan maksu onnistui, mutta tuskan hiki ehti jo nousta otsalle😓


Näkemiin Tallinn! Tulen kyllä uudestaan.


Palaan itse Tallinnaan, siihen vähään, mihin ehdittiin tutustua. Samaten paluumatkalta teen oman postauksen. Ketä kiinnostaa, hän pääsee katselemaan minun mukanani Suomenlahden uusinta tähteä, "Itämeren hämmästyttävin laiva".