KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- kevään harrasta odotusta ja aktivoitua puruluupuuhailua

Kevään odotus ottaa koville... kaikilla

Tänään ei olla päästy kunnolla pihalle puuhastelemaan. Sen puoleen, onko kukaan muukaan Suomessa päässyt?
Puutarhablogit taitavat olla täynnä lumisia kuvia😓
Nyt räntä on sulanut, ja aurinko paistaa, taas kerran. Kun kevät vihdoin saapuu, se tulee rytinällä, ja kaikki kevättyöt olisi tehtävä siinä samassa. Minua riepoo eniten juuri se tässä yöpakkas- ja lumisadekeväässä. Itse asiassa kevät taitaa jäädä väliin, ja siirrytään saman tien kesään.

Varsinkin koska minulle jäi syksyllä uuvuttavan flunssan vuoksi haravointeja ja muita syystöitä tekemättä. Viime viikkoina olen kraapinut luonnontilaisia alueita aina, kun on ollut mahdollista eli maa on edes hiukan kuivahtanut ja ollut ylipäätään sen verran sula, että olen saanut lehdet sun muut töryt irti.
Jostain kohdin tarvitsisi vielä käyttää lehtipuhallinta ja kasata neulaset sora-alueilta. Käy ihmeellisen näppärästi em. vekottimen avulla.
Kasvimaakin jäi kääntämättä! Se olisi ohjelmassa huomenna, jos vaan säätiedotukset pitävät paikkansa. Ja sellaista puuhailusta koirat tykkäävät! Väinö säätää kanisterinsa kanssa, ja Fiinu tekee tutkimusmatkoja pitkin tonttia.
Eilen tyhjensimme yhden kompostorin, sekin syksyn rästitöitä, ja levitin sen sisällön ruusuille ja perennoille. 

Mutta tosiaan, tänään piti keksiä toisenlaista aktivointia.

LUONNOSSA TAPAHTUU --- kevätaamu Ritavuorella

Piti ottaa uusi otsake käyttöön😉 kuvat on otettu tänä aamuna kuuden maissa, ja olimme siis liikkeellä pitäjän korkeimmilla kohdilla. Nousimme Ritavuoren juurelta sen laelle, joka on noin 50 m korkeudessa. Pakkasta oli kolmisen astetta, joten sammaleet ja jäkälät olivat sopivan jäisiä eivätkä luistaneet vaarallisesti pois jalkojen alta.

Tarkkasilmäinen huomaa horisontissa maamerkin. Ei ole lentävä lautanen, vaan?

Tästä eivät mene ehjinä alas kuin koirat.

Alalaidassa on käynnissä aamupaini.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- pupun tuhoja ja pyryä

Tienvarren ruusupenkki on ollut tänä talvena pupujussin temmellyskenttä nro 1. Muualla ruusut on jostain syystä jätetty lähes rauhaan. Ehkä koirat ovat olleet  etupihalla vähiten? Tosin kun huomasin vauriot ja näin muutamana aamuna lihavan pupujussin löntystelevän tietä pitkin, aloin päästää koiria öisin silloin tällöin rusakkojahtiin. Mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua ja joitain ruusuja oli kuritettu aika lailla.

Katso yllä olevaa kuvaa tarkkaan! Olen peittänyt Frontenacin tyven syksyllä, joka puolelta, mutta rusakolle ei ole riittänyt oksien katkominen, vaan maata on myös viskelty pois juurelta. Tai tämä on keksimäni selitys maa-aineksen häipymiselle toiselta reunalta. Mitenkähän ruusu on kestänyt käsittelyn?

Vaan eipä ole pupujenkaan suu tuohesta! Jaloimpia ruusuja on maisteltu eniten. Kahden Frontenacin vieressä oleva uusi kanadanruusu Nicolas on myös katkottu maan tasalle asti, samoin toinen kanadalainen Hope for Humanity. Onneksi laitoin niille suojaksi reilut multa/hiekkakerrokset.

Ja jotta masennus olisi täydellinen, tässä muutama pyrykuva.

Voi orvokki - ja narsissiparkoja!

Takapiha on kuin keskellä talvea.

Sakeaa pyryä.

Havualue sentään vihertää säässä kuin säässä.

Nämä kuvat ovat niin jylhän komeita, viime lauantailta, että ne on pakko laittaa esille. Mustat pilvet toivat tullessaan tuulta, vettä, rakeita ja räntää.

Vaan nyt aurinko taas paistaa, ja lumet ovat sulaneet😄😄😄

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- lisää kuvia Fiinun lapsuudesta

Löysin taas kaksi niin söpöä videota, että!


Pallo on jälleen piiloutunut neidiltä kaappien alle ja kuulee kyllä kunniansa😅

Harmin paikka, silloin kun Väinö oli pieni, minulla ei ollut vielä älyluuria. Hän esiintyy videoissa siksi vasta isompana poikana. Tässä hän leikkii tosi nätisti Pikku-Fiinun kanssa ja antaa kuritusta, mutta lempeästi.

Korvat ovat isommat kuin koira.

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- Swiipus Fiinu sätkii kaapin alla

Tässä lapsuusmuisto loppuvuodelta 2015. Videon voisi nimetä vaikka SISUKASTA SÄHELLYSTÄ. Pallo on uskaltanut piiloutua kaapiston alle... Isoveli Väinö valvoo tilannetta arvokkaasti.

Nokitassu sylissä💕💕💕

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- ensimmäiset orvokit istutettu

"Sattain suve tuleva" - kuten täällä päin sanotaan.
Tänään ja huomenna luvattu sade on tervetullut maan sulattaja ja kasvun  herättäjä. Tosin sillä ehdolla, että muutenkin lämpenee. Se jäänee nähtäväksi.

Pääsisäänkäynti on ollut kovin kolkon näköinen sen jälkeen, kun heitin havut kaatopaikan kuormaan ja lähetin kynttilälyhdyt kesälomille. Vaan kummasti pienetkin väriläikät ja elonmerkit piristävät! Narsissit vielä harkitsevat kukkimista, mutta muutaman lämpimän päivän (ja yön) jälkeen ensimmäiset kukat avautuvat.

Olemme saaneet kirkonkylään uuden kukkakaupan: Luvian Kukan. Kävin siellä vasta viime viikon lopulla ensimmäisen kerran. Olin tahtomassa orvokkeja, mutta ne olivat melkein loppu. Yllätyksekseni rouva myyjä kysyi, miten monta tarvitsisin? Hän hankkisi ne tulevaksi keskiviikoksi, ja kun menin hakemaan orvokkeja, hän oli laittanut ne minulle valmiiksi pusseihin.
Olin oikein mielissäni ja myös hämmästynyt hyvästä palveluhengestä. Se ei nimittäin edes näin positiivisella alalla kuin puutarhoissa / kukkakaupoissa ole itsestäänselvyys. Sen verran olen nähnyt happamia naamoja ja saanut nuivia vastauksia.

Ehkä pirteä yrittäjä voi hiukan paikata aukkoa, joka syntyi perinteikkään, ystävällisen, ison ja laadukkaan puutarhan lopetettua paikkakunnalla?

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- mummun pionit

Osa 2

Jospa nämä kauniit pionikuvat toisivat hiukan lohtua? Jokainenhan odottaa kevättä, ja edes sen verran lämpöä, että kasvu alkaa, malttamattomana. Mutta kun yöpakkaset huitelevat kymmenessä asteessa, jopa narsissit on peitettävä. Tämä kevät ei totisesti ole hellinyt meitä puutarhaintoilijoita.

Oletan pionin kuuluvan KIINANPIONEIHIN, ja Pionit - kirjasta löytämäni kuvaus vastaa varsin hyvin mummun peruja olevaa pionia. 

Paeonia lactiflora, Kerrannaiskukkaiset, 'Monsieur Jules Elie': Aikainen, perinteinen, runsaasti kukkiva lajike, suuret ruusunpunaiset kukat, jotka eivät haalistu auringossa. Suuret ulommat terälehdet kehystävät pienten kähärien sisälehtien muodostamaa keskusta. Varret tanakat, mutta eivät silti täysin jaksa kannattaa isojen kukkien painoa.
Korkeus 90 cm.

Jospa nyt muistaisin asentaa pionille tuen, kun se vihdoin alkaa kurkistella maan pinnalle. Ainakin sateisina vuosina oksat painuvat maahan.
Muuten se on erinomainen pioni, joka on melko nopeasti kasvanut täyteen kokoon. Minulla sen kavereina rehottavat keltapäivänliljat, valkoiset lehtosinilatvat ja ritarinkannukset. Saattaa joukkossa sinnitellä jopa jokunen niittyleinikki, jotka ovat varjeltuneet kitkemiseltä. 

Tällä on samat "perustiedot" kuin tummanpunaisella pionilla, josta kirjoitin aikaisemmin. Löydät sen tekstin klikkaamalla alalaidassa olevaa tunnistetta: PIONIT.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- uudenseelanninpinaatti, lehtimangoldi, kelloköynnös, tuoksuherne ja köynnöskrassi kylvetty

Pinaatin ja mangoldin kylvämisessä kasvihuoneeseen ei ollut mitään järkeä, mutta silti se piti vaan tehdä. Multasormi pakkaa kutiamaan tässä vaiheessa vuotta niin ankarasti, ettei syyhyämiseen auta enää kuvien katselu, vaan kunnon toiminta.

Yöpakkaset ovat olleet todella ankaria, ja eilen aamulla kastelukannussa ollut vesi oli saanut jääriitteen pinnalleen. Siis kasvihuoneessa. Ulkona ollut multapussi oli kohmettunut.

Alla olevat lohduttomat kuvat on otettu torstaina eli 13.4. Paremmin ne olisivat sopineet marraskuuhun.

Haksahdin nättiin pussiin.

Kelloköynnös on minulle uusi tuttavuus, ja ostin siemenpussin koristeellisten lilan väristen kukkien houkuttelemana. Köynnös kasvaa 2 - 3 metrin korkuiseksi ja vaatii tietysti paljon ravinteita sekä kuohkean maan. Se sopii parvekkeelle, aurinkoiseen paikkaan vaikka ristikkoa vasten, toisten köynnösten joukkoon ja jopa huonekasviksi. Siemeniä kannattaa liottaa ennen kylvöä.

Tässä osa kokoelmasta. Maitokannu on löytö Venäjältä, Räisälän Hytinlahdesta.

 
Kylvin ruukkuihin ja muutamaan amppeliin sekaisin kelloköynöstä sekä kerrottua köynnöskrassia että tuoksuhernettä.
Ja ainahan pitää hiukan oikaista. Nähtäväksi jää, meneekö syteen vai saveen.
Kokosin eri kokoisia ja - näköisiä ruukkuja, jotka ovat osoittautuneet liian pieniksi kesäkukantaimille. Lisäsin salaojituksen päälle kerroksen Tarhurin taimimultaa, Kekkilän valmistamaa. Tämän päälle kauhoin palanutta kompostia voimanlähteeksi, minkä taas peitin taimimullalla.
Kun taimet ovat kasvaneet niin isoiksi, että juuret ulottuvat kompostikerrokseen, ne tarvitsevat myös sen ravinteita. Toki lisälannoitusta tarvitaan silti.
Jos tämä konsti toimii, säästyn  yhdeltä työvaiheelta eli varsinaiselta esikasvatukselta ja taimien siirtelyltä. Tuoksuherneen ja krassin voi myös suorakylvää, mutta koska kevät on näin myöhässä, kukinta jäänee sillä menetelmällä myöhäiseksi.
Normaalina vuonna olisin vienyt ruukut kasvihuoneeseen, jossa osa viettää koko kesän, mutta nyt ne oli pakko kiikuttaa sisälle. 

Sitkeä kevään airut puskee lehtien ja neulusten keskeltä.

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- Plastexin vesikanistereiden uusi käyttötapa

Väinö sai eilen tuliaisiksi kaupunkireissulta uuden kanisterin. Tässä näet kanisterin, joka ei vielä tiedä, mitä tuleman pitää ja mikä sen kohtalo on.

Mutta tämä tietää ja on käynyt läpi melkoisen "koulutuksen".

Voi sitä riemua, kun uusi lelu otettiin esille autosta! Kului viisi sekuntia, ja kanisteri sanoi "puff". Sen jälkeen se otettiin varsinaiseen käsittelyyn.

Kuka oikeastaan on määrittänyt, millainen koiran lelu pitää olla? Yleensä koirat tietenkin tykkäävät palloista, vinkuleluista, kepeistä, auton renkaista ja jotkut valitettavasti jopa kivistä, mutta Väinön juttu ovat ehdottomasti KANISTERIT. Tuskin hänen intohimonsa olisi tullut koskaan esille, jos ei sattumoisin pihallemme olisi hylätty tällaista vihreää öljykanisteria, jonka Väinö omi itselleen. Luulin silloin, että hän pelaa sen kanssa hetken ja kyllästyy sitten, mutta olin täysin väärässä.

Nuori Väinö kesällä 2014.

Monien kanssa on pohdittu, mikä nimenomaan kanistereissä viehättää. Ovatko ne tarpeeksi suuria? Onko niissä riittävästi vastusta? Niiden kanssa voi ainakin taistella aivan eri tavalla kuin vaikka ison pallon, joka vaan lierii edellä. Ja ehkä juuri se vastus innostaa Väinöä? Hän ei nimittäin väsy kouluttamiseen juuri koskaan. Kuumana kesäpäivänä tarvitaan preikkiä, mutta ei muuten.

Tässä tyylinäytettä, miten kanisteri pistetään liikkeelle.

Päivän päätteeksi kanisteri viedään nukkumaan ja "peitetään", ettei tuhma koira vie sitä yön aikana. Huomaa turvallinen kätköpaikka perävaunun alla.

Öljykanistereiden muovi tuskin on elintarvikelaatua, ja se huolestutti minua. Mitä myrkkyjä lelusta mahtaisi liueta? Siksi pistin kanisterin roskiin ja koetin innostaa Väinöä leikkimään hevospallolla ja muilla isohkoilla leluilla. Mutta ne eivät viehättäneet häntä, ja olin huomaavani jopa merkkejä hienoisesta masennuksesta. Minulla oli syyllinen olo. Olin erottanut Väinön rakkaasta ystävästä. Kunnes keksin, että hyvänen aika, tyhjiä, terveellisempiä kanistereita on myynnissä!  Heureka! Kiitos Plastexille.

Siitä lähtien olen silloin tällöin ostanut uuden vesikanisterin. Mielenkiinoista on, että jopa aivan pienen pieni, jopa postimerkin kokoinen, kanisterin pala kelpaa leluksi. Sitä kuljetetaan suussa, potkitaan tassuilla, tarjotaan heitettäväksi ja piilotetaan.

Kanisterin kanssa voidaan leikkiä myös yhdessä. Alla video kisasta nimeltään: Anna se tänne, ei kun se kuuluu mulle, eipäs kun...

Pentu oppii paljon matkimalla aikuisia koiria. Niin hyvässä kuin pahassa, kuten tiedetään. Kanisterikoulutus ei tehnyt poikkeusta, ja alla on Fiinun tyylinäyte. Hänen otteensa kanisteriin on huomattavasti taiteellisempi ja monipuolisempi (tyttömäisempi?), ei niin suoraviivainen ja sotilaallinen kuin Väinöllä.