Yöpakkaset ovat olleet todella ankaria, ja eilen aamulla kastelukannussa ollut vesi oli saanut jääriitteen pinnalleen. Siis kasvihuoneessa. Ulkona ollut multapussi oli kohmettunut.
Alla olevat lohduttomat kuvat on otettu torstaina eli 13.4. Paremmin ne olisivat sopineet marraskuuhun.
 |
| Haksahdin nättiin pussiin. |
Kelloköynnös on minulle uusi tuttavuus, ja ostin siemenpussin koristeellisten lilan väristen kukkien houkuttelemana. Köynnös kasvaa 2 - 3 metrin korkuiseksi ja vaatii tietysti paljon ravinteita sekä kuohkean maan. Se sopii parvekkeelle, aurinkoiseen paikkaan vaikka ristikkoa vasten, toisten köynnösten joukkoon ja jopa huonekasviksi. Siemeniä kannattaa liottaa ennen kylvöä.
 |
| Tässä osa kokoelmasta. Maitokannu on löytö Venäjältä, Räisälän Hytinlahdesta. |
Kylvin ruukkuihin ja muutamaan amppeliin sekaisin kelloköynöstä sekä kerrottua köynnöskrassia että tuoksuhernettä.
Ja ainahan pitää hiukan oikaista. Nähtäväksi jää, meneekö syteen vai saveen.
Kokosin eri kokoisia ja - näköisiä ruukkuja, jotka ovat osoittautuneet liian pieniksi kesäkukantaimille. Lisäsin salaojituksen päälle kerroksen Tarhurin taimimultaa, Kekkilän valmistamaa. Tämän päälle kauhoin palanutta kompostia voimanlähteeksi, minkä taas peitin taimimullalla.
Kun taimet ovat kasvaneet niin isoiksi, että juuret ulottuvat kompostikerrokseen, ne tarvitsevat myös sen ravinteita. Toki lisälannoitusta tarvitaan silti.
Jos tämä konsti toimii, säästyn yhdeltä työvaiheelta eli varsinaiselta esikasvatukselta ja taimien siirtelyltä. Tuoksuherneen ja krassin voi myös suorakylvää, mutta koska kevät on näin myöhässä, kukinta jäänee sillä menetelmällä myöhäiseksi.
Normaalina vuonna olisin vienyt ruukut kasvihuoneeseen, jossa osa viettää koko kesän, mutta nyt ne oli pakko kiikuttaa sisälle.
 |
| Sitkeä kevään airut puskee lehtien ja neulusten keskeltä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!