Ruusuja, ruusuja ja vielä kerran ruusuja

'Blush Damask' kunniansa päivinä... ennen sateita. Pian siitä on jäljellä enää muisto vain... ennen ensi kesää. Jaa-a, sadetta olen saanut, kun sitä toivoin. Taisin olla epämääräinen pyynnössäni? Määrä olisi vissiin pitänyt ilmoittaa. Enkä halua olla taas pessimisti, vaikka sitä olenkin, kun sanon, että joidenkin ensimmäisten ruusujen kukinta meni piloille kuivuuden takia. Vaikka kastelin, ja osaa jopa luonnonvedellä, se ei ole sama kuin taivaalta tuleva kastelu. Loppujen kukinta taas kärsii pahasti näistä ryöpyistä, jotka jatkunevat ainakin ensi viikkoon. Onneksi ehdin ottaa joitain kuvia. Joten nautitaan näistä!



Seuraavassa kuvia Albapenkistä, jossa on kyllä paljon muutakin kuin Albaa😊

Terassilta kuvattuna. Näkyy mm. 'Botzaris', 'Alienor de Aquitane' ja 'Kesäyö'. Taaempana 'Blance Fleur' ja 'Henry Hudson'.

'Chloris' ja 'Amelie', joka on ehdottomasti yksi top kympin ruusuistani. Alla tuttavuus lähempää.

 

Vieruskaveri 'Chloris' - herkkä kaunotar

 

Jonkunlainen näkymä ruusukäytävästä. Sen kuvaaminen on hankalaa, tai ehkä vain päässäni, koska aina kuvaan mukaan tulee miesmäisiä koneita. Noh, kummikin siitä välittämättä 'Snow Pavement' kukkii etualalla. Pavement ruusuja passaa suositella. Ne ovat kestäviä ja varmoja kukkijoita.  

'Lumo' taustalla, ja siitä tarkempi kuva. 

'Snow Pavement', Blush Damask' ja ylimpänä 'Minette', joka on minulle tullut setäni vaimon, Ritvan, kautta Mikkelistä. 

'Nuit's de Young' näkyy myös isossa kuvassa oikealla. 

Sitten siirrymme tienvieruspenkkiin. Siellä kukkii moni muukin ruusu, mutta nämä olen ehtinyt kuvaamaan. 

'Sassa Natalia' ja 'Sävel' aloittelevat. Toivottavasti jaksavat myös jaksaa sateiden ja ensi viikon koleuden jälkeen. Olen antanut jatkuvakukintaisille reilun annoksen kanankakkaa muutama päivä sitten. 

'Ritausma' - ruusupenkki numero ykkösessä. 

Nyt syventymiseen ei ole aikaa, mutta kuvia pitää (pitäisi) ottaa ja kertoa ruusuista lisää. Alkuperästä, kestävyydestä ja omista kokemuksista. Talvella kun on tylsää. Tai miten sen ottaa, mutta näin olen monien ymmärtänyt lepokauden kokevan.

'Lac Majeau' asukkeineen

Sormustinkukan mutaatio, josta myös uusin Viherpiha kertoo. 

Otaksuisin olevan 'Sarah Bernhardt' - tämä myös mummuni perintöä. Tässä vielä täydessä tikissä, mutta sade on piiskannut pionin entiseksi. 

Tältä näytti eilen illalla. Povasi tulevaa päivää. 

Komea on taivas, eikö?

Kiitos vierailustasi💟

Tarhakurtturuusu 'Ritausma' yllätti

Toinen 'Ritausmani' on toipunut melko hyvin talven koetuksista. Jos muistat, harmittelin, miten pahoin tämä lajike paleltui. Mutta nyt kukkii runsaasti!

Rupesin katsomaan ruusukirjoja, ja toden totta, 'Ritausma' kukkii myös saman vuoden versoilla. Ilmankos!

Pensas kasvaa noin 1,5 metriseksi ja 2 metriä leveäksi. Kukat nuokkuvat, kuten näkyy, ja tuoksu on mieto, lähes olematon. Varret ovat aika piikkiset, ja ruusu levittäytyy maltillisesti juurivesoilla.

Lajike on latvialaisen Dr. Riekstan jaloste (jossain puhutaan virolaisesta) vuodelta 1963.

Kasvuvyöhyketiedot vaihtelevat. Jossain intoillaan jopa IV-vyöhykkeestä, jossain ollaan varovaisempia ja luvataan kestävyyttä I - II - vyöhykkeillä.
Lumipeite antaa tietenkin suojan ja turvan kasville kuin kasville, joten tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla pohjoisempanakin. Ruusu on minulla ollut terve, ja kukinta on todella herttainen ja näyttävä. Tämä sopii sekä yksittäispensaaksi että ryhmiin.

Tässä kukassa on heikkoa punerrusta, muuten kukinta on hyvinkin valkoinen. Vaikka määritelmä sanoo näin: kukat ovat reunoiltaan vaaleanpunaiset, kukan keskustaa kohti tummenevat.
Kirjoissa kukat ovat jopa voimakkaan vaaleanpunaiset. Mahtaako valon määrä vaikuttaa väriin? Nimittäin toinen 'Ritausma', joka kasvaa varjoisemmassa kasvupaikassa, on voimakkaamman värinen.

Alla kuva toisesta pensaasta. On se vaan punaisempi.

Lajikkeen kerrotaan viihtyvän jopa varjoisella kasvupaikalla, ja maan suhteen se ei ole nirso.

Käsillä taitaa olla kesän lämpimin viikko, joten kasteleminen jatkuu😅.

Kiitos kun kävit lukemassa!

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- mistä rakkaus ruusuihin alkoi? Juhannusmorsian, Kerisalo, Ritausma, Wasagaming...

OSA 1

Innostuin pihatöistä vasta, kun sain ensimmäisen oman pihan. Perinnekasvit, erityisesti perennat, tuntuivat heti tärkeiltä (kestävyys, helppohoitoisuus, lajikkeiden säilyminen), ja haalin niitä vanhoilta pihoilta. Anopillani oli mahtava kokoelma, ja hänen penkeistään siirtyi monen monta kasvia minun hoiviini.

Mutta onneksi ruusuhulluus iski täysillä vasta, kun nykyinen talomme oli rakennettu, ja piha oli laajentunut edellisestä kolminkertaiseksi. Minulla oli "tabula rasa", johon ruveta suunnittelemaan ja istuttamaan.

Nyt tuntuu hassulta, mutta en tiennyt perinneruusuista / omajuurisista ruusuista (miksi niitä halutaankaan kutsua) oikeastaan mitään ennen kuin sain kälyltäni lainaan Ruusunlehtiä eli Suomen Ruususeuran jäsenlehtiä ja Suomalaisen ruusukirjan, joka taisi silloin olla ainoita aihetta käsitteleviä suomalaisia kirjoja. Tämä tapahtui vuonna 2006. Olin useamman kuukauden sairauslomalla, enkä oikein pystynyt muuta kuin lukemaan.

Kokonainen uusi maailma aukesi minulle! Olin läkähtyä ja pakahtua innosta💓 Olin löytänyt puutarhaidean, punaisen langan, joka sopi täydellisesti minulle.

Rehevät, kasveja täynnä olevat, eivät niin muodolliset penkit sopivat sitä paitsi erinomaisesti suomalaiseen maalaismaisemaan.

Alla olevissa kuvissa on ensimmäinen ruusu- / perennapenkkini. Joukkoon on eksynyt myös hyväksynnälläni luonnonkasveja: päivänkakkara, niittynätkelmä, hiirenvirna, keltamaksaruoho (tullut ilmeisesti maa-aineksen mukana), maahumala...

Rakastan sormustinkukkaa! Edellisellä pihalla en saanut sitä menestymään, siis talvehtimaan, koska maa oli liian savipohjaista. Täällä olen ottanut menetyksen takaisin, ja sormustinkukat saavat levittäytyä ja risteytyä liilan eri sävyissä lähes vapaasti. 

Suloistakin suloisempi Juhannusmorsian

Tässä sattumanvaraisessa järjestyksessä lista ensimmäisista ruusuista, jotka ostin Vakka-Taimesta. Tai taisi olla niin, että sain ne äidiltäni tupaantuliaislahjaksi😊 Tosin aloittelijana tein sen virheen, että lähes kaikki ovat alkukesän kukkijoita. Tätä mokaa olen koettanut vuosien varrella korjata istuttamalla jatkuvakukintaisia tai remotoivia ruusuja, mutta valitettavasti penkki on edelleen lähestulkoon juhannuksen tienoon komistus.
Lisäksi penkissä on ns. löytöruusuja, jotka on kyllä tunnistettu, mutta niistä ja siitä prosessista kerron myöhemmin.

- Matti Hesperia
- Maiden´s Blush
- Glory of Edzell
- Juhannusmorsian
- Kerisalo
- Ritausma
- Aicha ----> ihastuttava keltakukkainen ruusu jaksoi sinnitellä muutaman talven, mutta huolimatta suojaamisesta ja suotuisasta kasvupaikasta, se kuoli. Ehkä yritän vielä uudelleen?
- Cardinal de Richelieu
- Nuit´s de Young
- President de Seze
- Wasagaming (alapuolella)

Sininen maatiaisakyleia ja päivänkakkara pilkahtavat oksien välistä.

Kanadalainen Wasagaming on tainnut yleistyä ruusuharrastuksen leviämisen myötä?
Se on hyvin kaunis, sopivasti tuoksuva, vähään tyytyvä, rentokasvuinen ja vahvaoksainen ruusu. Sen pitäisi kukkia uudelleen myös syksyllä, mutta minä olen joutunut tyytymään vain yhteen kukintaan. 
Sen sanotaan olevan talvenkestävä V-vyöhykkeelle asti, mutta minä, ykkös - ja kakkosvyöhykkeen rajamailla, leikkaan melkein joka kevät paleltuneita oksia pois.
Se on ollut täysin terve lukuunottamatta yhtä kesää, jolloin ruusuripsiäinen meinasi syödä suuhunsa ruusuparan.