Miltä tänään näyttää?

Ohhoh, onpas pihablogi jäänyt Rekkujen ja niiden oikeiden pikku rekkujen jalkoihin. Ei ihme, vähäinen energiani, jota muutaman tunnin yöunet ovat antaneet, on ollut suunnattava muualle. Talvea varten olen ottanyt kyllä paljon kuvia, eli moniin juttuihin palaamme sitten, kun viima vinkuu ja pakkanen paukkuu.
Pihan hoitokin on vähän niin ja näin, mutta onneksi muillakin ruusutarhoilla on periaatteena, ettei joka rikkaruohoa nypitä. 

Yleiskuva ruusupenkistä, jota kutsun Albamaaksi. Vallikiven yli kurottelevat Chloris ja Amelie.

Vasemmalla 'Rosa Mundi'. Gallicat ovat niin paljon pienempiä kuin albat, että onnistunutta yleiskuvaa ei oikein saa.

Tummakukkainen ruusu on 'Charles de Mills'.

Samaa penkkiä eri suunnasta. 

Näin gallicat ovat parhaimmillaan. 'Hippolyte'.

Tämä on ihana! 'Duchesse de Angoulême'. Älkää kysykö minulta miten lausutaan!

Herttuattaria piisaa: 'Duchesse de Montebello'.

Ruusuangervo on tainnut tupsahtaa tähän itsekseen.

Pohjolan kuningatar, otaksun.

Tätä kellokukkaakaan en tunnusta istuttaneeni... lieneekö tullut karpaattienkellon mukana, jota tähän olen kyllä laittanut.

Oreganon, joka pilkottaa lilana päivänkakkaran ja kurjenpolven joukossa, olen alun perin istuttanut, kas kummaa, aivan eri kohtaan houkuttelmaan perhosia. Se leviää aika harmittavasti, ja revin sitä sumeilematta pois. Tässä se on hakenut paikkansa ihan onnistuneesti. Väriyhdistelmä on sointuva.

Ritarinkannus ja palavarakkaus ovat kaunis yhdistelmä. Tosin tässä kohtaa penkkiä on käynyt niin, että joudun ryhtymään "murhatöihin". Edellä mainitut ovat levinneet liikaa, samoin rohtosuopayrtti, ja ne ovat vallanneet reunuskasviksi istuteltua pikkusydämeltä elintilaa. Tai sitten siirrän pikkusydämen muualle. Keväällä tilanne näytti olevan aivan puutarhurin hallinnassa. Ja jostain syystä varjoliljakaan ei ole kukkinut niin näyttävästi kuin monina vuosina. Kuivuusko vaivaa? Sadetta kaivattaisiin kipeästi! Koko kevät ja kesä ovat olleet länsirannikolla vähäsateisia.

Palavarakkaus on istutettu tähän kohtaan, mutta eihän se sijoillaan pysy.

Lac Majeau - ruusun ylistys jatkuu

Uusi yritys... aloitin jo eilen tämän päivityksen tekoa, mutta siitä tuli torso ja poistin sen.

Tajusin, että pitäähän minun jotain tietoa antaa ruususta, jota niin lapsekkaasti hehkutan!

Lac Majeau on Georges Bugnet´n jalostama (1960), ja ruusun vanhemmat ovat luultavasti 'Martha Bugnet' x 'Berry Bugnet'. Bugnet oli ammatiltaan kirjailija ja alun perin kotoisin Ranskasta, josta hän muutti Kanadaan, Lac Majeau - järven lähelle. Hän alkoi jalostaa kylmään ilmastoon sopivia ruusuja, ja monet hän nimesi tyttäriensä mukaan.
Tämä on omaa päätelmääni, mutta mahtoiko Bugnet kaivata kotimaataan? Oliko hän harrastanut ruusuja jo siellä? Ranskassa oli silloin erinomaiset olosuhteet kasvattaa ruusua kuin ruusua. Nykyään voi olla jo liian tukalan kuumaa.

Kirjallisuus kehuu ruusua helppohoitoiseksi, eikä se ole nuuka maaperän suhteen ja kestää jopa varjossa. Minulla se on kyllä aivan täydessä auringossa. Suomessa sen pitäisi kestää V - vyöhykkeelle asti. Mikä parasta, se kukkii todellakin koko kesän!Pensas on jämäkkäoksainen ja kasvaa v-malliseksi.

Etteivät muut ruusut ota nokkiinsa, niin kehutaan Amelietakin. Herttainen alba, mutta valitettavasti arempi kuin Lac Majeau.

Komea James Mason - ruusu

Kukka haalistuu aniliinpunaiseksi, ja kuten näkyy, vierekkäin on eri sävyisiä kukkia. Viehättävää!

Kukka voi olla toistakymmentä senttiä leveä.

Jaloruusun muotoa?

Olen istuttanut James Masonin noin kahdeksan vuotta sitten, eikä tästä uudesta (Beales, Britannia, 1982) löytynyt oikein tietoa. Istutin sen liian ahtaaseen paikkaan, ja Souvenir de Philemon Cochet on joutunut sen syleilyyn. Philemon piti siirtää tänä keväänä kauemmas, mutta niin vain sekin homma jäi tekemättä / tuupattiin seuraavan vuoden työlistalle. Ohhoh...

Pensas kasvaa noin puolitoista metriseksi, ja minulla se on levittäytynyt usemman neliön alalle. Edellinen talvi verotti Jamesia aika lailla, ja kukinta jäi silläkin kokonaan välistä. Vaan sitä suurempi on näinä päivinä ollut jälleennäkemisen riemu!

Ruusu on nimetty näyttelijä James Masonin, joka harrasti ruusuja, mukaan. Tämä ehti vähän ennen kuolemaansa 1984 nähdä ruusun kukkivan.
Minun piti itse asiassa googlata näyttelijä. En millään saanut kasvoja mieleeni, vaan aivan tuttu mieshän sieltä tuli. Tuttu ainakin minun ikäisilleni ja vanhemmille ihmisille. Hän on näytellyt kymmenissä elokuvissa, usein pahiksen roolissa, mutta tässä muutama esimerkki: Vaarallinen romanssi, Rautaristi, Rommel - erämään kettu ja Ivanhoe.

Ei mikään pikku puska.

Pihan tilannekatsaus

Ruusut ovat todella juuri kohta parhaimmillaan! Nyt pitää osata myös itse nauttia näkymistä eikä vain ahertaa takapuoli pystyssä, trimmata, haravoida jne.

Taka-alalla Alienor de Aquitane ja Kesäyö. 

Lähempää kuvaa Kesäyöstä.

Botzaris ja Omar Khayyám' paleltuivat edellisenä talvena pahoin. Ne samoin kuin esim. Amelie, Blancefleur ja Chloris eivät kukkineet viime kesänä ollenkaan.  Kaikki ovat todella kauniita ruusuja ja kuuluvat lukemattoman pitkälle suosikkilistalleni. Ensi talven mittaan pitää kertoilla eri ruusuista enemmän. Kesän kiireiden keskellä päivitykset pakkaavat olemaan hiukan "hengästyneitä".

Rugosa Henry Hudson - uskollinen koko kesän kukkija. Takana Alienor de Aquitane.

Takapihan yleisnäkymiä.

Tämmöinen köynnöskasvi on ilmaantunut Suviruusun juurelle. Olen taas kerran ihmeissäni, mikä se mahtaa olla. Kivan näköinen kiipustelija on kumminkin!

Blush Damask - jo on ruusu täynnä kukkaa.

Mummulaista pionia kehtaan esitellä aina uudelleen.

Eli yhteenvetona... ei tiedä, mitä katsoisi ja mitä kuvaisi. Nyt nostetaan "palkkaa" siitä aherruksesta, jota pihalla olen tehnyt vuosien varrella. Kasvit kiittävät tuottamalla kauneutensa kautta mielihyvää.

Apua, mikä ruusu?

Pari päivää sitten tuntui kuin olisin nähnyt tämän ruusun ensimmäistä kertaa! Oli hassu tunne. Vielä hassummaksi meni, kun rupesin selaamaan kirjanpitoani enkä löytänyt tästä ruususta mainintaa. Kaikki muut ruusukäytävässä sen ympärillä kasvavat on kyllä tarkkaan ja oikein merkittyinä. Kröhöm... Onneksi olen jo niin vanha, ettei minua haittaa tunnustaa töppäystäni.

Sopisi Albaksi, eikö? Köynnösmäinen, rento kasvutapa viittaa siihen. Please, tulkaa joku ruusuharrastaja apuun. Otan lisää kuvia, jos tarvitaan.

Silloin, kun pihan laitto oli kuumimmillaan, ja tulin kotiin kymmenien ruusujen kanssa, oli oltava tarkkana ja kirjoitettava kaikki hetimiten ylös. Toisaalta on voinut käydä niin, että olen ostanut vain muutaman tai yhden kasvin ja meinannut, että tottahan minä tuon muistan ja sitten olen kumminkin unohtanut kirjoittaa nimen puutarhapäiväkirjaani. Tähän olen merkinnyt kasvit penkeittäin. Ns. vuosipäiväkirjaan kirjoitan säästä, lannoituksista, mikä on menestynyt, mikä ei, mikä kesäkukka on ollut hyvä, mihin asiaan pitäisi seuraavana kesänä kiinnittää huomiota jne.

Vaan taas nähdään, miten surkea ihmisen muisti on...

Hongiston taimistolla

Olipas mieleenpainuva, oikein huippupäivä eilen!

Kiitos vaan Hongiston taimiston mukavalle väelle, kun ovat jaksaneet järkätä ruusuviikon🌹 tapahtuman, ja toivotaan, että tästä tulee perinne👏

"Rouva Timo"

Meille esiteltiin myös ruohonleikkurit.

Toivottavasti en oikein paljon kirjoita läpiä päähäni, kun koetan toistaa pääpiirteissään sen, mitä Timo Saarimaa kertoi ruusunjalostuksestaan. Mikä ei totisesti ole helppoa hommaa eikä kärsimättömän ihmisen alaa!

Kaikki alkoi 20 vuotta sitten, kun Suomesta ei juuri saanut muita kuin eurooppalaisia ryhmäruusuja, jotka ovat auttamattoman surkeita ja arkoja meidän oloissamme. Vaativat ainakin paljon puuhaa, jos niitä kasvattaa. Ja sivuhuomatuksena, siis omanani, niiden tähden on sitkeässä se, että ruusut, kaikki ruusut ovat äärettömän vaikeita kasvattaa ja paleltuvat lähes joka talvi.

Myytäviä ruusuja Ruusulaaksossa.

 

Upea punainen Europeana - ruusu, jota tietenkin edelleen käytetään, oli kestävimmästä päästä. TS kuuli kanadalaisista (meidän kesämme ja talvemme eivät ole ollenkaan niin edullisia ruusuille kuin Kanadan!) ruusuista ja kokeili toista kymmentä lajiketta, mutta pettyi niihinkin.Olivat mm. arkoja mustalaikkutaudille. Joukossa oli esim. Rosa 'Champlain' ja Morden Centennial. Poikkeuksen teki Frontenac, mutta sillä onkin Juhannusruusua perimässään. 

TS risteytti sen Morden Fireglown kanssa lisätäkseen kestävyyteen kirkkaan punaista väriä, Europeana mielessä. Lopputulos ei ollut ihan toivottu, ja TS risteytti jalosteita uudelleen Frontenacin kanssa. Mielenkiintoista! Tässä kohtaa suuni loksahti epähienosti ammolleen.

Mutta nyt aherrus palkittiin. Siemenkylvöt tuottivat 16 käyttökelpoista, erilaista "poikasta". 

Toinen tähän mennessä nimetyistä eli Anelma (maanepeiteruusu, eikö?). Sisaresta, Unelmasta en ollut näköjään ottanut kuvaa!

Unelma on syystä sen niminen. Se on talvenkestävä, ja kukka on tavoitellun punainen. Jippii!Yksi etappi oli saavutettu.

Vaan kun intohimona on ruusut, työ ei lopu koskaan. TS halusi jalostaa kestäviä köynnösruusuja oloihimme. Ainoa sellainen on Pohjantähti, ja sen kukinto on luonnonruusujen tapaan vaatimaton.

Frontenac risteytettiin nyt idänmetsäruusu 'Marretin' kanssa. (Uusi nimi minulle.) Tämän jälkeen perimään lisättiin John Davis - ruusua, ja siitä TS sai kaksi hyvää jälkeläistä.

Kukassa oleva on nimetty Kaikaksi. Siis Kaika.

Vierellä oleva ruusu on Wohls Gård, ja se on saanut nimensä Kirkkonummen Aktia Säästöpankkisäätiön omistaman kartanon mukaan. Kartano on korjattu, entisöity tai molempia, ja sinne tulee ruusutarha, jossa on myös pohjoismainen osasto. Saarimaalla lienee siis projektin kanssa jotain tekemistä😊?

Näin siis lyhykäisyydessään pitkä projekti, joka jatkuu edelleen.

Puhuttiin Saarimaan kanssa myös siitä, miksi minulta kuolivat kaikki hänen koetaimensa. Hänellä ne ovat talvehtineet kuvissa näkyvällä alueella, ilman suojauksia. Samaten kerroin, miten huonosti minulla on luonannut Blomqvistilta tulleiden kanadalaisten ruusujen kanssa.

Sain uutta tietoa suojaamisesta ja samoin vahvistusta aiemmille käsityksilleni siitä, mikä on kasvualustana paras. Mutta tässä minulla on sen verran sulattelemista, että palaan näihin asioihin myöhemmin.

KIITOS Unelmasta ja Anelmasta! Sain ne ilmaiseksi, korvaukseksi edellisten menetyksestä. Ja pitäkää peukkuja, että nyt onnistun.

Lac Majeau - ruusun kauneus... Hongiston taimistolla tapahtuu

Olinpas eilen laittanut väärän nimen! Sitten rupesin aamusella miettimään, että nyt ei mennyt ihan kohdilleen...

Pensas on lähes täynnä kukkia ja nuppuja. Eikö ole ihastuttava ruusu?

Minun pitää ehdottomasti saada tätä lisää eri puolille pihaa, niin hyväksi ruusu on osoittautunut. Lac Majeau on kaiken lisäksi ollut helppo kasvatettava, ei ole sairastellut eikä ollut pahoillaan pakkastalvista, ei liioin sateista.

Ovatko kaikki RUUSUIHMISET huomanneet, että Hongiston taimistolla on tällä viikolla erityistä toimintaa? Mm. Saarimaa  luennoi ruusujen jalostamisesta klo 14 ja 18.
Minä huomasin tiedon sattumalta Ruususeuran kotisivuilta.
Keskiviikkona olisi tarkoitus polkaista sinne. Toivottavasti tavataan😘!