Lean Ruusu

Olen saanut nuokkuvakukkaisen tarhakurtturuusun anoppini ystävättäreltä, Lealta. En osaa sanoa, onko tämä joku tunnistettu lajike.

Kukka on pienehkö, neljä - viisi senttiä leveä. Pensas on metrin korkuinen, säännöllisen mallinen. Juurivesoja muodostuu, mutta vähemmän kuin monilla tarhakurtturuusuilla.
Olen nostanut kukkaa ylöspäin kuvausta varten. Alimmaisessa kuvassa näkyy, miten "allapäin" ruusu on. 

 Nuppu on tummanpunainen, ja siitä väri lähtee muuttumaan kohti tummaa aniliinia.

Ruusu on alkanut kukkia tänä vuonna vasta näinä päivinä. Talvivaurioita se ei kärsinyt, joten syy on jossain muualla. Kuivuudessa kai sitten.

Blogi on ollut aika hiljaa viime päivinä, ja se tila jatkuu edelleen. Syynä on uusi kirjani, jonka kirjoittamisen olen saanut päätökseen, mutta tekstin tarkistaminen on työn alla. Olenko mainostanutkaan täällä kirjoitusharrastustani😉?

Valmistuva kirja, Vainio-Tanin Elsa, on viides kirjoittamani. Se on itsenäinen jatko-osa kirjoille Koivikon Agatha ja Vainio-Tanin Agatha.
Elsa sijoittuu Eurajoelle sisällisodan aikaan. Kuten aina, pyrin totuudenmukaiseen viitekehykseen, vaikka tarina on keksittyä.
Kaksi kirjaa, Mansikkamäen Elina ja Juuselan Maija, olen kirjoittanut yhdessä Leena Faltun kanssa. Yhteistyömme tulee jatkumaan. Syksn ja talven mittaan alamme kirjoittaa jatko-osaa edellisille. Työnimenä on Juuselan Naiset.

Takakanteen suunnittelen ruusuaiheista kuvaa. Ei ole muuten ennen ollut! Muita kukkia kylläkin. Lac Majeau - tarhakurtturuusu kukkii juuri nyt upeasti! Yhtenä suosikkiruusunani se on vahva ehdokas.

Kaunista loppukesän viikkoa Sinulle! Kiitos kun vierailit🌹

Miljoona kuvaa auringolaskusta ja merestä

En meinannut tämmöistä kuvapläjäystä ottaa, mutta maanantai-iltana oli aivan mahtava auringonlasku. Kuvauspaikka on M/S Baltic Princess.

Enkä ollut ainoa, joka kuvia kannella räpsi. Laivalla oli iso joukko aasialaisia (sen tarkemmin en osaa sanoa), ja he kuvasivat saariston hämärää ilmiselvän ihastuneina.

Eikö taivas esiintynytkin moninaisissa väreissä!

Mieheni kävi ruokailun jälkeen kuuntelemassa trubaduuria, mutta minä jäin hyttiin. Minulla oli mukana kirja nimeltään Kultaportin kaunottaret. Se on kevyttä luettavaa, mutta mielenkiintoista, ja teksti on tuoretta.
Nykyään monet kirjoittajat pilaavat hyvän aiheen käyttämällä liikaa sivulauseita. Huomasin, näin, katselin, astelin jne. Onko tuo muodikasta, ehkä, koska kustannustoimittajat eivät ole puuttuneet ilmiöön. Minua se haittaa suunnattomasti, ja moni kirja on jäänyt sen vuoksi kesken. Tai jos sarjaan on tullut lisää kirjoja, en ole enää niihin tarttunut.

Illalla lukeminen jäi ensimmäisille sivuille, kun piti kuvata ja tiirata auringonlaskua. Ja katsoa James Bondia! Nauroimme mieheni kanssa, että ei passaa kertoa kenellekään, että olimme Bond-risteilyllä.

Pilvet muodostivat mitä ihmeellisempiä muotoja.

Herkun nimi on Triffle. Valkosuklaakermavaahtoa, hilloa ja kakkupohja. Minun makuuni aavistuksen liian makea.

Kaikennäköisiä paatteja liikkeellä...

En ole muokannut kuvaa yhtään. Väritys tuli itsestään.

Satamaa lähestytään...

... ja siellä se siintää. Tällä kertaa matka loppui kesken, olisin voinut viedä ostokset autoon ja lähteä uudelle reissulle saman tien😊noh, seuraava lähtö on jo varattuna, ja pidemmälle suuntautuva matkakin on tiedossa.

Ukkosta ja tomaattikeittoa

Terassi tuli pestyä!

 

Eilinen ukkonen ei tähän noussut, mutta parin viikon aikana olemme saaneet sadetta noin joka toinen päivä, ja välillä sitä on tullut isolla voimalla. Onnistuin 1.8. saamaan muutaman videon. 

Ensin ukkonen lähestyy... 

Ikkunanpesurikin saapui paikalle.

Hetken kuluttua etupiha lainehti. Onneksi sadevesiviemärit ovat tehokkaita ja vetävät veden uumeniinsa muutamassa minuutissa.
Kasteluletkun kokosin tämän ryöpyn jälkeen pois.  Sitä ei toivottavasti tarvita ensi kesänäkään.

Kasvihuoneet ja kasvilavat tuottavat tällä hetkellä hurjasti satoa. Itse ainakin mietin, mitä uutta keksisin antimista tehdä. Kokeilin alla olevaa ohjetta, ja se osoittautui käyttökelpoikseksi. Miehenikin piti siitä, joten eikun kokeilemaan😉 Ohje ei ole omaa käsialaani, vaan se on kirjasta nimeltä Hyvää ruokahalua! Parhaat kasvis-, kana - ja kalaruoat.

LEMPEÄ TOMAATTIKEITTO

4 tomaattia
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä (pistin enemmän, mutta kukin makunsa mukaan)
1 rkl öljyä
1 tlk tomaattimurskaa (Pirkan yrteillä höystettyä)
1 tlk vettä
suolaa
mustapippuria
1 tl paprikajauhetta
1 tl basilikaa (tuoreita yrttejä ja reippaasti!)
1 tl timjamia
1 tl meiramia
2 dl ruokakermaa
1 - 2 rkl hunajaa

Lisäksi: raejuustoa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuutioi tomaatit. Kuumenna öljy kattilassa. Hauduta kasviksia öljyssä noin 15 minuuttia, kunnes ovat pehmenneet. Lisää tomaattimurska ja huuhtele tölkki vedellä keiton joukkoon. Lisää mausteet ja yrtit ja anna kiehua hiljalleen noin 15 minuttia. Lisää kerma ja hunaja. Kiehauta. Ripota raejuustoa, tai smetanaa, keiton pinnalle.

Alla Vuohenjuusto-tomaatti-kesäkurpitsa -vuoka tyylillä mitä jääkaapista mahtaa löytyä.

Pohjalle paistoin paketillisen herkkusieniä, maustoin suolalla ja yrteillä. Ladoin päälle tomaattia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa ja päälle palastelin vuohenjuustoa. Helppo lisuke vaikka makkaran kanssa.

Loppukevennyksenä värikäs auringonlasku. Upeita nämä elokuun pimenevät illat ja yöt! Nautitaan niistä.

Haaste: lempikukkani

'Duchesse de Montebello'

Pihistin kuvat Suomen Ruususeuran sivuilta, koska en löytänyt omista kokoelmistani herttuattaren kuvaa.  Tämän vuoden kukinta jäi monilla ruusuilla lähes olemattamaksi (tai eivät kukkineet lainkaan, vaikka ei tullut talvivaurioitakaan), ja niin valitettavasti kävi myös Duchessen kanssa.

Tämä on yksi ehdoton suosikkini ruusujen joukossa. Mutta jos palataan haasteen alkuun eli mikä siis on lempikukkani. Haasteen on pannut alulle Maatiaskanasen elämää - blogisti, ja minut haastoi mukaan Anni Inkaliljalove - blogista. Kiitos Annille!

Ehkä ruusu on paremminkin pensas, mutta onhan siinä kukkiakin, ja ehkä haaste tarkoitti perennoja tai yksivuotisia kukkia. Minulla ei vaan ole mitään muuta suosikkia. Koetin miettiä, minkä nimeäisin jos en vastaisi ruusua. Sen jälkeen tulee piiiitkä piiitkä tyhjä tila, minkä jälkeen perennat sun muut kukat seisovat yhdessä rivissä eikä mikään pompahda esille.

SYY? Ruusuhulluudesta ja sen alusta olen kertonut paljonkin tämän blogin ensimmäisissä postauksissa: mistä rakkaus ruusuihin alkoi? Lyhyesti sanottuna ruusuissa yhdistyy kauneus, monipuolisuus ja historia. Esimerkkinä käytän juuri 'Duchesse de Montebelloa'.

Ruusun jalostaja on Laffay, 1824 - 1825. Ruususeuran sivuilla kerrotaan, että Laffay omisti ruusun marsalkka Lannes'n toiselle puolisolle Mme de Guéheneucille. Lannes oli Napoleon Bonaparten marsalkka, ja Montebellon herttua hänestä tuli vuonna 1808 Parian seudun mukaan. Hän voitti siellä itävaltalaiset.

Louise Antoinette (1782 - 1856) oli 18-vuotias avioituessaan Lannes'n kanssa. He saivat viisi lasta: neljä poikaa ja tyttären.

Eikö ruusu näyttäydykin aivan erilaisena pelkästään näiden suppeiden tietojen jälkeen? Se muistuttaa meitä edelleen oikeista ihmisistä, jotka muokkasivat koko Euroopan historiaa ja karttaa.

Olen erityisen viehättänyt tämän ruusun kukan malliin. Vaaleanpunaisia kerrottuja ruusujahan on vaikka millä mitalla, mutta pidän kukan kuppimaisuudesta. Voimakkaamman punaiset nuput hennon vaaleanpunaisen auenneen kukan rinnalla... todella viehättävä näky!


'Amelia', Vibert, Ranska, 1823

Alla olevat kolme kuvaa ovat viime vuodelta, jolloin albani kukkivat upeasti.

'Amelian' kukka on aivan erilainen kuin Montebellon. Tämä on hurmaava epäsäännöllisyydessään, kuin terälehdet olisi kiireessä huitaistu heteiden ympärille.

 Nuput ovat voimakkaan roosanväriset. Vanhetessaan kukka haalistuu lähes valkoiseksi.
'Amelia' muistuttaa niin paljon kesädamaskonruusu 'Celsianaa', että ilmeisesti ne ovat yksi ja sama ruusu. Tai ehkä tämä on vain joidenkin mielipide, minä en sano juuta enkä jaata.

(Ihmettelin hetken, mitä mustaa taustalla on, mutta hyvänen aika... se on tietysti meidän Väinö!)

 

 Tämän vuoden harvat kukat jäivät kastelusta huolimatta paljon pienemmiksi.

Samaten kesädamaskonruusu 'Mme Hardy', Ranska, 1832.

Monien mielestä ruusulla on täydellisen muotoinen kukka! Onko tämä madame kaikkien kaunein vanhan ajan ruusuista?

Voisin jatkaa melkein loputtomiin toinen toistaan upeampien ruusujen esiinmarssittamista, mutta tämä niistä tällä kertaa.

Ukkoset ovat rynnineet tästä yli harva se päivä. Seuraavassa postauksessa muutama ukkos - ja sadevideo.

Upeaa päivän jatkoa Sinulle! Kiitos kun kävit😊