Varasin liput netistä linnakierrokselle, ja se on suositeltavaa, koska osallistujia otetaan vain rajallinen määrä.
Tänne oli mukava tulla, koska rouva, joka hoitaa kahvilaa ja myymälää, tuli heti huikkaamaan, olimmeko tulossa linnakierrokselle. Hän toivotti meidän tervetulleeksi ja ohjasi kaiken kaikkiaan, miten Mustiossa toimitaan.
Olimme ajoissa ja ehdimme katsella myymälän tarjontaa sekä käydä varaamassa pöydän ravintolasta. Siitä seuraavassa postauksessa.
Suomen huomattaviimpiin kartanoihin kuuluvan Mustion linnan rakentaminen aloitettiin v. 1783. Omistajana oli silloin Magnus Linder II.
Kartanon historia on alkanut jo paljon aiemmin. Ensimmäinen maininta löytyy vuodelta 1351, jolloin kuningas Maunu Eerikinpoika oikeutti piispa Hemmingin alueet Mustiossa nauttimaan samoista lohenkalastusoikeuksista kuin turkulaiset.
Oppaan esitys keskittyi pelkästään Linderien aikaan. Ensinnäkin, milloin ja miksi tila siirtyi Linderin suvulle. Kaivostoiminnan virkamies Magnus Linder tuli Mustiolle tarkkailemaan toimintaa v. 1745, ja kolme vuotta myöhemmin hän nai silloisen omistajan tyttären: Anna Christina Kreijn. Omistajuus siirtyi heille vuonna 1766.
"Tälläisiä miehiä me kutsumme onnellisiksi", opas totesi selostuksensa päätteeksi.
 | |
| Jarmo poseeraa Fridolf Linderin (1823 - 1896) valtiopäiväasun takana. Nykyään Fridolfin titteli olisi päämisteri. | Melkoinen vaate! Painoa viisi kiloa + kimallusta: edusta on kullattua kuparia. |
Tässä ensimmäisen kerroksen huoneessa on irrotettavat tapetit, ja ne vietiin turvaan Ruotsiin talvisodan jälkeen, jolloin linnan omistus siirtyi pois Linderin suvulta. Tästä alkoivat linnan rappion vuodet.
 |
| Museovirasto osti ne takaisin Suomeen. |
Omistajista ja huoneista olisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta on tyydyttävä raapaisemaan pintaa.
Kuninkaan vasen jalka on mielenkiintoinen.
Kävele tästä suunnasta katsoen vasempaan laitaan ja liiku oikealle. Jalkaterä siirtyy mukanasi!
Opas koetti järjestää ryhmän lapsille yllärin, mutta nämä eivät oikein tajunneet, mitä tapahtuu. Sitten aikuiset alkoivat siirrellä itseään ja katsettaan. Näin vaan käy! Jalkaterä siirtää suuntaa.
Hjalmar Linder. Aikansa rikkain mies, Mannerheimin lanko.
Vuosi 1918 oli hänen kohtalon vuotensa. Hän lähti pakoon levottomuuksia, mutta kun hän toukokuussa 1918 palasi todeten, että mitään ei ollut rikottu ei ryöstetty. Hän halusi tehdä jotain alustalaistensa hyväksi, joista moni virui Tammisaaren leirillä. Hänen pyyntöjään päästää miehet töihin ei kuunneltu, ja Hjalmar ajatteli, että koska hän oli vaikutusvaltainen mies (valkoistenkin piireissä) häntä uskottaisiin. Hän kirjoitti melkoisen kirjoituksen Hufvudstadsbladetiin. Erittäin moderin, mutta seuraukset olivat aivan muuta kuin mitä hän oli odottanut. Häntä alettiin uhkailla ja vainota.
Hjalmar sydämistyi ja myi koko Suomen omaisuutensa.
Hänellä oli ollut ongelmia rahan käytössä, pelivelkoja jo Pietarissa, missä hän työskenteli Suomen asiain kanslian ylimääräisenä virkamiehenä. (Mitähän noin epämääräinen titteli mahtaa pitää sisällään😂😁?)
Mustion sääntöperintötilan haltija Fridolf Linder pelasti Hjalmarin maksamalla tämän velat. Lopulta vähän ennen kuolemaansa Fridolf päätti jättää omaisuutensa Hjarmalille, josta alkoi tämän vauraus.
Omien sanojensa mukaan hänellä oli 5000 alaista, ja hän omisti 64 000 hehtaaria maata.
Lopulta hän päätti elämänsä viiltämällä ranteet auki hotellihuoneessa Marseillessa. Hjalmar tajusi, että hän oli menettanut omaisuutensa. Vain kolmessa vuodessa hän oli tuhlannut kaiken! Hän joutui hankaluuksiin veroviranomaisten kanssa, elätti venäläisiä emigrantteja, osti huviveneen ja ylipäätään käytti rahaa holtittomasti.
Opas kertoi Hjalmarin viime vaiheista toisessa kerroksessa (kolmas kerros on restauramaton), Hjalmarin ison muotokuvan alla.
Seurue kuunteli hiiren hiljaa. Miten lainkaan ihminen saattoi päätyä suurista rikkauksista täydelliseen epäonnistumiseen?
 |
| Hän katsoo kaikkia silmiin. Häpeämättä. |
 |
| Hjalmarilta jäi vuodelta 1906 Louis Vuitton - matkalaukku. Mikä sen hinta mahtaisi olla huutokaupassa? |
