lauantai 26. toukokuuta 2018

Glory of Edzell on avannut ensimmäiset kukkansa






Ensimmäisen ruusun kukinnan aloitus on aina merkkitapaus! Ja minulla se on tämä 'Glory of Edzell', joka avaa ensin seinän puoleiset kukkansa.

Akyleyakin on nauttinut lounaan puolen lämmöstä ja seinän suojasta.

'Wasagaming'

Supersuloinen video! Kimalainen maistelee atsalean siitepölyä.
Pakitan näyttääkseni meehanian kukkia. Se on levinnyt havumaan joka kolkkaan ja puikkelehtii nätisti isompien kasvien väleissä ja juurilla. Suosittelen lämpimästi! Noh, eipä tällä ilmalla voi muuta tehdäkään😂😂😂



Tässä vielä kuva!

Sopii ihanasti liilojen atsaleoiden kaveriksi.


Hyvää viikonlopun jatkoa lukijoille🌹🌹🌹!

tiistai 22. toukokuuta 2018

Ruusujen talvehtiminen




Paljon muutakin tässä postauksessa kuin vaan ruusuasiaa, esim. yllä oleva heräteostos: atsalea 'Golden Eagle'. On totisesti komea! Luulin havualueessa olevan aina tilaa yhdelle, vaan ei ollutkaan. Kaivoin tälle kuopan yhden ruusumaan reunaan, ja jää nähtäväksi, mitä tykkää siinä olla.


Täynnä tavaraa tämä penkki.

Kasvihuone on laiteltu tuottamaan satoa.

Lemon Sherbet

Tumbling Jester

Sweet Million... Näiden lisäksi Annen Kukkatarhalta matkaan lähti Favorita - lajiketta.

Pakollisia omenankukkakuvia!




Tässä oli ruusukaari, mutta koirat rikkoivat sen. Oli liian heppoinen. En ole löytänyt juuri haluamaani, ja siihen asti, kunnes just se löytyy, nämä telineet saavat ajaa virkaa. Ideana on että portti toimisi sisäänkäyntinä nurmikkoalueelle.

Revonpapukin jo väläyttelee kukintaa.
Sitten ruusuihin... minulla ei valitettavasti ole syytä suureen riemuun. Ne uudet, jotka suojasin talvensuojaturpeella, ovat selviytyneet mallikelpoisesti. Mutta sitten taas esim. Minette on paleltunut lähes kokonaan! Samoin yksittäispensaana kasvava Ritausma on karmea oksakasa, kylläkin hengissä, mutta ei juuri muuta. Toinen Ritausma, joka on ruusupenkissä, on selviytynyt vähemmillä vaurioilla. Gallicoissa on runsaasti mustuneita oksia. Merveillekin petti minut: juuresta lykkää uutta kasvustoa, mutta oksat ovat paleltuneet. 

Nyt vielä kuivuus kiusaa. Olen aloittanut kuumimmissa paikoissa olevien kastelun, ettei vaatimaton kasvu tyssäisi veden puutteen vuoksi. Meillä kasteluvettä on riittävästi (kuten olen vissiin kertonut). Silti laitoin tiskialtaaseen pesuvadin, johon kokoan huuhtelu ym. vedet ja vien nekin kasvien hyödyksi.

Useissa ruusuissa lehdet ovat kipristyneet. Joku elukka ilmeisesti nakertaa ruusuja, ja myrkytin niitä tänään aamulla. Kasvien vastustuskyky ei ole aivan kohdillaan.


John Cabot on näin surkea. On aikaisemmin talvehtinut ilman suurempaa tuskaa. Olen ymmälläni...

Lähelle putkahtanut baby on elävämmän näköinen. On tietysti ollut paremmin lumen suojassa.

Harmittaa, en voi väittää muuta. Gallicoiden ja joidenkin albojenkin kukinta jää varsin vaatimattomaksi.


Viikon aikana kännykkään on tarttunut monenmoista. Tämä on viime perjantailta, kun lounaistuuli vilvoitti tehokkaasti. Näillä rannoilla tuskin koskaan kärsitään helteestä.



Toinen peruselementti: tuli. Eikö ole sanottu, että tulta viitsii katsoa vaikka kuinka kauan?




Pieni otanta kesäkukka-asetelmista.


Lila kukka etualalla on hämähäkkikukka.

Sain tämän Puutarha Thipistä. Thip ei muistanut kukan nimeä, mutta seinällä oli kuivattuja yksilöitä, ja ne näyttivät olkikukilta. Jännää, mitä tästä mahtaa tulla! Ohjeeksi sain vain istuttaa isompaan purkkiin ja pistää aurinkoiseen paikkaan.

Tästä tuli punainen! Maljaköynnös on vielä niin matala, ettei se näy kunnolla markettojen takaa.

Kuvauskohde ei tahdo pysyä paikoillaan! Kolmas koiramme vierailee pihalla ahkerasti.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Maisema muuttui viikossa


Viikko sitten huomasin koivujen vihertävän, ja seuraavana päivänä haarapääskypariskunta näyttäytyi pihalla ensimmäisen kerran. Niillä on pesäpaikka yhdessä katoksessa lampun päällä. Nyt maisema on heleän vihreä, ja kasvu henkeäsalpaavan nopeaa. Pionit venyttävät vartta senttikaupalla päivässä!





Milloin luumupuu ja Punainen kaneli ovat kukkineet tähän aikaan? Pitää tarkistaa puutarhapäiväkirjastani, jota olen pitänyt koko tämän puutarhan elämän ajan.

Viinimarjojen kukat avautuvat vielä tällä viikolla.




Käärme paratiisiissa... tallensin videon kuuden aikaan aamulla. Maisema on kyllä kaunis, kun aurinko nousee metsän takaa, mutta aikamoista melua joudumme kuuntelemaan pohjoisvirtauksella, eikä yksin mekkala, vaan myös iljettävä haju. Onneksi ilmavirta käy suurimman osan vuotta etelästä ja lännestä, ja melut kulkeutuvat muiden iloksi.




Ruukut kaipaavat ilman muuta lisää kesäkukkia! Ne aivan huokailevat tyhjinä. Huomenna pitää jälleen vierailla taimistoilla ja hankkia myös tomaatit. Jos tulee yöpakkasia, niin on sitten vaan lämmitettävä kasvihuonetta.

Maitokannut sopivat rapuille erinomaisesti. Raput joudumme uusimaan tänä kesänä, ovat vuosien saatossa lahonneet. Ja montaa muutakin kohennuskohtaa on! Hohhoijaa... allasprojekti nytkähti onneksi eteenpäin. Siitä olen antanut ultimatumin, että se on tehtävä, vaikka olisi kesän ainut työ pihalla. Kuvia ja selostusta myöhemmin.
Ystävättäreni luovutti ihastuttavat kynttilälyhdyt minulle. Eivätkö ole suloiset? Tosin minä olisi laittanut ne vaijeriin tms., jolloin vaikutelma ei olisi näin tököttävä, mutta mieheni halusi ne suoraan riviin.



Tällä kertaa tällainen loppukevennys. Puhtia lämpimään viikkoosi!

perjantai 11. toukokuuta 2018

Hetkellisesti kesä... maitokannujen uusi elämä... pohdintaa anopista



 Tänä aamuna minua ja Fiinua odotti yllätys puuhuoneen edustalla. 


Olemme ostaneet tontin vuonna 2004 (miten siitä voi ollakaan niin paljon aikaa!), ja ensimmäisen kerran nämä myrkylliset mutta monien himoitsemat sienet pulpahtivat pinnalle. Niitä on peräti kolme kappaletta. Minkähän soosin niistä värkkäisin?





Höh, kaikki ovat olleet niin hienotunteisia, että kukaan ei ole huomauttanut minun käyttävän väärää nimeä! Eikö tämä ole kylmänkukka?



Penkin, jossa tämäkin ruusu on, kirjanpito ei ole kunnossa. Äsken sitä jälleen pähkäilin, mutta yhtä kaikki, kuvan tarkoitus on näyttää, että talvensuojaturpeen käyttäminen ei ollut turhaa. Sen alta on paljastunut hengissä olevia ruusuja.



Pikkukäenrieska on ilmaantunut ruusun juurelle, ja minun tulee tästä niin mummuni piha mieleen. Omenapuiden alle ei ollut taatusti kuunaan perustettu nurmikkoa. Matalan heinän joukossa kasvoivat monenlaiset kukkijat, ja tämä on yksi niistä. Tulos oli erittäin tyylikäs ja luonnollinen, tietenkin, ja se sopi erinomaisesti puiden alle.

Suloinen, vaikka aivan väärässä paikassa, mutta saa olla. Kaikkea elämää pitää kunnioittaa.
Kannut ohjeen mukaan tuunattuina, vielä ilman kasveja, mutta odotas hetki...

On liian aikaista laittaa kesäkukkia, koska aivan varmasti tulee vielä kylmää. Lainaan anoppiani, joka aina tokaisi keväällä lämpöjen osuessa kohdalle, että minä en luota näihin toukokuun helteisiin. Ja yleensä hän oli oikeassa. Juhannuksena vedettiin villapaitaa ja jopa toppatakkia ylle.

Silti tänään oli pakko vaan fiilistellä ja hakea pari laatikollista kukkia Puutarha Thipistä (entinen Alhon Puutarha).



Ensimmäisenä ostoslistalla oli kukat maitokannuihin. Ruukkuun, joka istui kannun suuhun, ei sopinut kuin kaksi kasvia, ja ne ovat: purppuravaula ja joku harsokukka.


Alla kuvia Puutarha Thipistä.



Nuori pari on viehättävä ja palvelualtis, vaikka jokaisen kukan nimeä ei heti muisteta. Mitä se haittaa? Ei mitään, koska nimet haettiin minulle, kun niitä kysyin. Niin kuin em. purppurapellava.

Rouva on ihanan eläväinen ja naurava. Miten hän mahtaa jaksaa meidän jäyhien (monien mukaan ilkeiden) satakuntalaisten joukossa? 

Toivon todella, että asiakkaat löytävät tuttuun osoitteeseen, vaikka omistajat ovat vaihtuneet.


Piti yksi kello ottaa matkaan, oli niin näyttävä. Syksyllä voin tuupata sen maahan ja toivoa talvehtimista.

Kevätkaihonkukka nätimmillään.

Olen usein maininnut anoppini. Hän kuoli lähes tasan neljä vuotta sitten. Vatsan imusolmukkeista levinnyt syöpä oli salakavala, oireet epämääräisiä, ja hän ehti olla sairaalassa kokonaista kahdeksan päivää.

Yksi puhelinkeskustelu pitkittyi, enkä nähnyt anoppia siksi elävänä. Tosin hän oli ollut syvässä tajuttomuudessa useamman päivän, joten en tiedä, olisiko läsnäolollani lähdön hetkellä ollut merkitystä. Tai ehkä olisi? Kuka tietää, milloin tietoisuus loppuu kokonaan?

Viimeisenä päivänään, jolloin hän oli vielä osittain tajuissaan, naapurisängyn rouva kertoi hänen huutaneen yhtä nimeä. Ja se oli minun nimeni.

Meidän suhteemme ei ollut ongelmaton. Se olisi ollut helpompi, jos hänen miehensä ei olisi ollut sellainen kuin oli.  Sen voin näin "pienelle piirille" paljastaa, että ns. appiukkoni antoi minulle porttikiellon taloonsa muutamaa vuotta ennen kuolemaansa. Tämä on nimittäin yleisessä tiedossa. Jokainen arvaa, että jo ennen on ollut paljon kitkaa, ja kyllä vain, jokainen on oikeassa. Porttikiellon sain huomautettuani ns. appiukon ala-arvoisesta ja epäinhimillisestä tavasta kohdella koiriaan.

Tänä keväänä ikävöin anoppiani ensimmäisen kerran. Olenko löytänyt anteeksiannon?

Ruusut ja piha olivat ne meidän yhteinen juttumme. Hänen jälkeensä elämässäni ei valitettavasti ole ollut ketään aiheeseen niin perin pohjin syventynyttä ihmistä.