Ruusuja, ruusuja ja vielä kerran ruusuja

'Blush Damask' kunniansa päivinä... ennen sateita. Pian siitä on jäljellä enää muisto vain... ennen ensi kesää. Jaa-a, sadetta olen saanut, kun sitä toivoin. Taisin olla epämääräinen pyynnössäni? Määrä olisi vissiin pitänyt ilmoittaa. Enkä halua olla taas pessimisti, vaikka sitä olenkin, kun sanon, että joidenkin ensimmäisten ruusujen kukinta meni piloille kuivuuden takia. Vaikka kastelin, ja osaa jopa luonnonvedellä, se ei ole sama kuin taivaalta tuleva kastelu. Loppujen kukinta taas kärsii pahasti näistä ryöpyistä, jotka jatkunevat ainakin ensi viikkoon. Onneksi ehdin ottaa joitain kuvia. Joten nautitaan näistä!



Seuraavassa kuvia Albapenkistä, jossa on kyllä paljon muutakin kuin Albaa😊

Terassilta kuvattuna. Näkyy mm. 'Botzaris', 'Alienor de Aquitane' ja 'Kesäyö'. Taaempana 'Blance Fleur' ja 'Henry Hudson'.

'Chloris' ja 'Amelie', joka on ehdottomasti yksi top kympin ruusuistani. Alla tuttavuus lähempää.

 

Vieruskaveri 'Chloris' - herkkä kaunotar

 

Jonkunlainen näkymä ruusukäytävästä. Sen kuvaaminen on hankalaa, tai ehkä vain päässäni, koska aina kuvaan mukaan tulee miesmäisiä koneita. Noh, kummikin siitä välittämättä 'Snow Pavement' kukkii etualalla. Pavement ruusuja passaa suositella. Ne ovat kestäviä ja varmoja kukkijoita.  

'Lumo' taustalla, ja siitä tarkempi kuva. 

'Snow Pavement', Blush Damask' ja ylimpänä 'Minette', joka on minulle tullut setäni vaimon, Ritvan, kautta Mikkelistä. 

'Nuit's de Young' näkyy myös isossa kuvassa oikealla. 

Sitten siirrymme tienvieruspenkkiin. Siellä kukkii moni muukin ruusu, mutta nämä olen ehtinyt kuvaamaan. 

'Sassa Natalia' ja 'Sävel' aloittelevat. Toivottavasti jaksavat myös jaksaa sateiden ja ensi viikon koleuden jälkeen. Olen antanut jatkuvakukintaisille reilun annoksen kanankakkaa muutama päivä sitten. 

'Ritausma' - ruusupenkki numero ykkösessä. 

Nyt syventymiseen ei ole aikaa, mutta kuvia pitää (pitäisi) ottaa ja kertoa ruusuista lisää. Alkuperästä, kestävyydestä ja omista kokemuksista. Talvella kun on tylsää. Tai miten sen ottaa, mutta näin olen monien ymmärtänyt lepokauden kokevan.

'Lac Majeau' asukkeineen

Sormustinkukan mutaatio, josta myös uusin Viherpiha kertoo. 

Otaksuisin olevan 'Sarah Bernhardt' - tämä myös mummuni perintöä. Tässä vielä täydessä tikissä, mutta sade on piiskannut pionin entiseksi. 

Tältä näytti eilen illalla. Povasi tulevaa päivää. 

Komea on taivas, eikö?

Kiitos vierailustasi💟

Vakka-Taimesta lähti mukaan

Monesti olen lähtenyt kotiin paljon suuremman taimilastin kanssa, mutta tällä kertaa otin kasveja ainoastaan akuuttiin tarpeeseen. Mieliteot ovat taas erikseen😅

Pioni Red Charm

Istutin Red Charmin eli aikaisen, tummanpunaisen pionin "tyttöjen ruusuhaudan" (kolmen koiran hauta) etualalle. Hongistolaiset lienevät pettäneet minut pahan kerran, joten maa ammottaa tyhjyyttään.

En ole vielä yhtään maata perustanut niin huolella kuin tämän eli olisi siinä pasannut vaativammankin kasvin kasvaa. Sekoitin olemassa olevaan maapohjaan palanutta hevonkakkaa, kompostia, pari Biolanin (ns. käytettyä) kasvusäkkiä ja hiekkaa.

Tyhjä maa on edelleen, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Pionin taakse istutin kaksi herkän kaunista ruusua: Belle Amour ja Celsiana.

Kukahan täällä on kävellyt? Ei ainakaan koiria voi syyttää.

Tienvarren ruusupenkkiin hankin varmaksi havaitsemani paikkaajan eli tarhakurtturuusu 'Henry Hudsonin'. Se on terve ja vahva ruusu, joka kukkii lannoitettuna koko kesän. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, toinen Frontenac taitaa olla eloton, mutta en vielä hennonut kiskoa sitä irti, vaan istutin Henryn sen lähelle.

Samassa maassa on ruusukehikko tai miksi tukea kutsuisi, eikä siinä kasva tällä hetkellä kuin yksi kanadalainen, 'Felix Leclerc' (kirjanpidossani on pieniä epätarkkuuksia). Kehikkokin on aika autio ilmestys, joten tungin sen vasempaan laitaan 'Ernst G. Dörell' - ruusun. Se on Geschwindin jalosteita, joka voi hyvässä maassa kasvaa kolmemetriseksi. Roosanvärinen ruusu on runsas kukkija, mutta tuoksuton. Se ei haittaa, ihanasti tuoksuvia on joka puolella sen ympärillä.


Meinasin vallan unohtaa 'Fru Dagmar Hastrup' - tarhakurtturuusun. Sen sijoitin tuonne rinnepenkkiin, jossa on tilaa aina yhdelle ruusulle.

Havumaassa on tapahtunut valitettavia taantumia. Edellinen  hirmuinen talvi lähes tappoi toisen Grandiflorum - alppiruusun, ja siitä on jäljellä enää vain rippeet. Eilen huomasin, että se oli tehnyt uuden alun yhteen varteen, mutta se on kovin vähän ottaen huomioon, miten vakavat vauriot rhodoparka kärsi. Vaan ehkä se kertoo, että rhodossa on vielä puhtia?

Pensaasta on jäljellä enää muutama oksa. Sen taakse istutin kuningasatsalen, joka paikatkoon aukkoa.

Vaivero on myös jostain syystä ottanut nokkiinsa. Pikku hiljaa oksat ovat huvenneet. Sen tilalle Vesa Muurinen suositteli kellovaiveroa, joka näyttää pikku pensaana tältä.

Seuraava on omaa mietelmääni, en ainakaan tällaista ole lukenut mistään... Voisiko olla niin, että vaikka kasvi selviäisi nipin napin jostain talvesta, se ei välttämättä jaksa elää niin kuin se eläisi ilman kyseisen talven vaikutusta? Seuraavana tai sitä seuraavana saattaa tulla jälleen vaikeiden olosuhteiden talvia, vaikka ei ylipääsemättömiä ihmisen näkökulmasta, mutta silti valmiiksi heikentyneenä kasvi kuolee. Kituu ehkä jonkun vuoden, mutta sitten lyö hanskat tiskiin.