Kesäkukkia

Postaus on varsinaisesti kesäkukista, mutta alkuun (ja loppuun kaksi laajempaa pihakuvaa) on pakko pistää kaksi nuppukuvaa tarhakurtturuusu Louise Bugnet'sta. On niin ihana ruusu, että soisin sen suosion kasvavan. On terve ja kukkii koko kesän.

Voiko olla herttaisempaa?

 

Maljaköynnöksen löysin jokunen vuosi sitten, ja ihastuin siihen heti. Se kukkii uskollisesti ja kestää paahdetta. 

Marketan ja miljoonakellon kanssa.

.

Tänä vuonna vaaleanpunainen on normaaliakin hallitsevampi väri. Näköjään.

Lilaa joukossa... nukenkaulus on mahdottoman hyvä valinta meidän pihalle. Kumppaninaan tupsulaventeli.

Diana on kestosuosikki! Sitä eivät haittaa sateet eivätkä helteet.

 

Keijunmekko kuuluu kuistin koristuksiin.

Samoin mustasilmäsusanna, joka tykkää puolivarjosta.

 

Koetin olla fiksu tänä vuonna ja käytin lannoitekäpyjä, ja kun ne loppuivat kesken, sekoitin kanankakkaa multaan. Aika hyvin on tuntunut toimivan, ja kukissa on puhtia. "Punaista" kastelulannoitetta saa laittaa lähes joka kastelukerta, ja oma puuhansa siinäkin on. Miten sinä toimit? Minkä lannoittamistyylin olet havainnut parhaimmaksi?

Kuva on otettu kesäkuun alussa, ja malva (mikä malva, kuka tunnistaa?) on paljon korkeampi tällä hetkellä. Mutta ei kuki kunnolla, joten en viitsinyt kuvata sitä. Ehkä pitää taukoa? On saanut lisää lannoitusta kanankakasta. Näyttävä kesäkukka, mutta ei kestä paahdetta ollenkaan. Tähän kohtaan paistaa aamu - ja puolipäivän aurinko, ja kun on helteistä, malva nuukahtaa kastelusta huolimatta.

Aika saisi pysähtyä näihin 10. päivän tienoilla otettuihin kuviin. Piha on parhaimmillaan, ja ruusut täydessä kukassa. Nyt tuntuu hiukan haikealta, koska pääkukinta alkaa olla ohi. Onneksi on jatkuvakukintaisia, ja niiden määrää pyrin koko ajan lisäämään.

Hyvää viikonloppua! Muistakaa puutarhurit myös levätä.

Kevät etenee kesäksi?

Onneksi olin väärässä! Ehkä liian hätäinen? Tai kylmänkukat halusivat yllättää minut?

Viime postauksessa epäilin em. kuolleen talven kurimuksessa, mutta toisin kävi, hyvä näin. Hah, kun olin blogiin voivotellut asiaa, menin seuraavana päivänä katsomaan jälleen kyseistä penkkiä, ja siellä oli voimakkaat alut pinnalla. Kuin olisivat yhdessä yössä pukanneet itsensä maan pinnalle.

Valkovuokot leviävät laajemmalle ja laajemmalle vuosi vuodelta. Tänä vuonnakin niitä on tupsahdellut aivan uusista paikoista.

Skillat roskien keskellä, mutta tänään siivosin kyseisen ruusupenkin. Pensaat ovat niin isoja, että lehtiä ei näköjään enää voi jättää maatumaan. Skillat ovat myös mukavasti levittäytyneet ja saavat vallata minun puolestani vaikka kaikki ruusujen alustat. Ruusuista oli pakko myös leikata oksia pois kulkuväylän vapaana pitämiseksi. Samalla tuli napsittua vanhoja oksia ja typistettyä vuosikasvuja.

Akyleat leviävät, minne vaan.

Vuorikaunokki on mutkaton vanhanajan perenna.

Ai, olen tähänkin kohtaan istuttanut kukkasipuleita😁

Keksi, rakas lukija, maitokannuille uusiokäyttöä puutarhassa. Nämä, monien kasvien lailla,  ovat anoppini peruja, ja hänellä oli tapana tuoda näihin koivuja juhannuksena.
Haluaisin näihin asetelmat, mutta... kannuja ei kannata täyttää kokonaan mullalla. Jos pistäisi pohjalle kiviä tai santaa? Raskaita siirreltäviä niistä kyllä tulee...
Suuaukko on aika pieni eli istutustilaa ei ole paljoa. Se rajoittaa kasvivalintaa. Pienet orvokit isoissa pytyissä näyttävät pelkästään huvittavilta.
Symmetrian säilyttämiseksi toisessa pitäisi olla riippuvaa ja toisessa ylväästi kurkottavaa, vai? Tai ehkä sekoittaisi molempia?
EHDOTUKSIA OTETAAN KIITOLLISUUDELLA VASTAAN. 

Sitten erittäin ikävään asiaan...Olen ottanut alla olevat kuvat tänään pihaltamme yhdestä kohtaa, hallin ja talon välistä, johon uhkuttaa vettä. Lieneekö taas murresana? Joka tapauksessa, se meinaa, että pintavesi pulpahtaa siinä kohtaa maan päälle. Asumme paikassa, jossa vettä on totisesti liikkeellä! Lieneekö se tuon kalliomuodostelman syytä? Vesi ohjautuu sinne, minne pääsee.

 Jokainen näkee, mikä öljymäärä vedessä lilluu. Ikävää on se, että öljy ei pysähdy pihallemme, vaan valuu tästä valtaojaan, joka matkaa jokeen ja joki taas, tietenkin, mereen. Saaste päätyy tätä kautta luonnon kiertokulkuun, ja lopulta meihin kaikkiin.

Sanon tässä kohtaa vain sen, että meidän toiminnoistamme öljy, ja mitä muuta sakka mahtaa sisältää, ei ole peräisin. Sitä on myös vedessä, jota nostamme likakaivon pohjalta kasteluvedeksi. Kukille se käy, mutta ei kasvihuoneeseen. Saavin nostettuna vesi "kiehuu", ja kun kuplinta häipyy, pinnalla kiiltelee öljy. Onneksi se on vissiin pintavettä, koska se sisältää humusta. Näin joku viisas kertoi minulle. Mutta painuuhan tämä ajan myötä myös pohjavesiin.

Kävin tänään Annen Kukkatarhalla enkä halunnut orvokkeja muiden ostajien tapaan. Ne eivät tänä keväänä innosta.
Keijunmekot ovat tuottaneet Annelle harmia. Osa on kärsinyt lakastumistaudista. Syy on ehkä liika märkyys yhdistettynä kylmään. Tai sitten joku muu vika. Huh, kasvien kasvattaminen ei ole todellakaan helppoa edes ammattilaisille.
Seurataan, miten tälle mekolle käy. Mutta jos jotain voin tehdä, niin huomenna taidan vaihtaa mullan Biolanin kesäkukkamultaan. 

Viime keväänä ylitin itseni ja taimikasvatin mm. kelloköynnöstä, minkä lopulta totesin turhaksi. Annella oli silloinkin kukkaa myynnissä ISOINA taimina, 5 € / kpl, ja tänään lähti kolme purkkia matkaan. Yksi tulee kuistille, ja kaksi muuta saavat kiipeillä kasvihuoneessa.
Olisi eri tilanne, jos olisi tilaa purkeille ja taitoa. 
Kuvassa näkyy myös "pörröttimeni", joka odottaa sateensuojassa sora-alueen kuivumista.
Ensi viikolla ainakin on tiedossa hyvät ajokelit! Proom, proom! Varokaa neuluset, täältä tullaan.

HYVÄÄ VIIKONLOPUN JATKOA! NAUTTIKAA PIHATÖISTÄ.

Syksy saapui Ritavuorelle

Elämmekö tosiaan vasta elokuun viimeistä kolmannesta? Ilma tuoksuu niin vahvasti syksylle, ja yöt ovat kylmän kosteita.  Ruusut menettivät loistonsa yks ´kaks´ sateiden hakattua loppukesän kukkijat ruskeiksi ja alakuloisiksi. Kesäkukat ovat samoin kärsineet, oksat katkeilevat ja kukinta hiipuu. Kasvihuonekin on aneeminen, mitä olen todella ihmetellyt. Esim. kesäkurpitsaa ei ole tullut muiden vuosien tapaan, ja nyt kasvu tuntuu tyrehtyvän kokonaan, ja samalla lailla, Biolanin kasvusäkeissä, olen sitä viljellyt vuosikaudet.

Kevät oli äärettömän kylmä, sitä ollaan toisteltu riittämiin, ja täällä oli sen jälkeen lisäksi erittäin kuivaa, mikä tietenkin haittaisi kasveja vielä lisää. Lämpöä ei ole ollut missään vaiheessa tarpeeksi, ja kun sadetta vihdoin tuli, satoi liian myöhään ja liian paljon.

Manaamani kandalaiset ruusut kukkivat vielä tai oikeastaan vasta, ne muutamat, jotka minulla ovat hengissä. Pitää tehdä niistä oma juttunsa... Sinänsä kyllä, jos saisi ne onnistumaan, niillä saisi syksypuolen pihan ilmettä kohennettua aika lailla.

Viinimarjoja on tullut reippaasti, kuivuudesta huolimatta, ja karhunvatukka alkaa kypsyä. Raakileita on runsaasti! Sekin on ollut sattuneesta syystä huonolla hoidolla: nokkoset puskevat kasvuston läpi😔.

Syysväriä ruukkuun, jonka kesäkukat pennut tuhosivat täysin😆

Kuten todettua, pihlaja on aina kaunis!

Niukkuuden aikana jopa krassi ilahduttaa.

Sateensuojassa olleet purkit ovat sentään vielä jommoisessa kunnossa. Varsinkin keijunmekko on todella viehättävä loppukesän kukkija!

Tältä näyttävät parhaimmat ruusut. Muutamia kukkia vielä pusketaan. Hyvä Sävel ja Sassa Natalia!

Rhodomaa on vehreä, ja atsaleat ovat kasvaneet hurjasti korkeutta.

Acer Mand - vaahtera on ottanut jo syksyn vastaan.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- Annen Kukkatarhalla

Oh, mikä hulluus minuun iski saman tien, kun avasin liikkeen eli kasvihuoneen oven! Vaikka olin niin vannottanut itselleni, että otan vain pari amppelia. Toisen kuistille ja toisen kasvihuoneeseen, koska on niin autiota ja ruskeaa. Eilen sentään näin ensimmäiset perhoset: keltaisen liikkuvan väriläiskän, siis sitruunaperhosen, ja nokkosperhosen.

Vaan kun näin sen kukkapurkki ja - amppeleiden paljouden, päässäni alkoi surista tutulla ja totutulla tavalla. Joka kevät käy näin: vähän kaikkea olisi tarvinnut rohmuta. Minun oli aivan pakko komentaa itseäni, että ei vielä, ei, koska loppuviikolla taas kylmenee, niin et voi ruveta kiikuttamaan asetelmia pitkin pihaa ja nostelemaan niitä yöksi sisälle.

Nämä kerrotut miljoonakellot olivat niin suloisia, että ne oli silti ihan pakko ostaa😊😊😊 Eikä paljon helpompaa kesäkukkaa voi olla! Se ei tarvitse muuta kuin vettä ja riittävää lannoitusta. Taidan tirauttaa hiukan lannoitetta joka kasteluveteen, tai sitten annan reippaamman annoksen joka viikko. Joka tapauksessa kukinta on ollut säännönmukaisesti runsasta.

Keijunmekko uutuusvärisessä purkissa.

Dianat ovat myös suosikkejani, ja niitä sai onneksi tänä vuonna Annen Kukkatarhalta pinkin värisinä. Ne ovat somia yksinään pienemmässä amppelissa tai pystykasvuisen kaverin, esim. Marketan, kanssa ruukussa. Ne ovat myös kiitollisia kukkijoita eivätkä pelästy vesisadettakaan.

Ensimmäinen diana päätyi tämän näköiseen amppeliin.

Vielä on hyllykössä tilaa ja paljon tyhjiä astioita. Onneksi! Asetelmien sommitteleminen ja suunnitteleminen on lempipuuhiani.

Laakeaan saviruukkuun kylvetty persilja nousi tuorekelmun alla pinnalle noin viikossa. Se kasvatti hujoppivarret, vaikka oli isojen, etelänpuoleisten ikkunoiden edessä. Vein ruukun kasvihuoneeseen, koska pikkuset näyttivät tahtovan vielä lisää valoa.  

Näinhän se on!