Ruusujen kukinta on alkanut!

Talon eteläpäädyn penkki aloittaa kukinnan, ja tämä on vasta alkusoittoa! Tuoksu on huumaava. Nyt on aika myös nauttia aherruksen lomassa.

'Juhannusmorsian '

'Wasagaming'

Läheltä

'Kerisalo' on penkin toisessa päässä.

'Paimio'

Kukka on joinain vuosina punertavampi.

'Therese Bugnet' availee ensimmäisiä kukkiaan.

'Souvenier de Philemon Cochet' - ollut takuuvarma ruusu, mutta nyt joku (kuivuus?) näivettää varsia.

Olen saanut tämän Juhannusmorsiamen Leena-ystävältäni, ja kukka on hiukan eri värinen kuin pihamme toisella yksilöllä. Tämän vaaleanpunainen on aavistuksen kirkkaampi. Vai?

On ruusujen joukossa sentään jotain muutakin.

Keltakurjenmiekka on levinnyt mukavasti muuten ongelmallisen lammen rannalla. Edelleenkin musta muovi on liikaa näkyvissä. Huokaus. 

Tämä pioni on pihamme arvokkaimpia kasveja. Mummun perintöä. 

Kiitos vierailustasi!

Perjantaina Vakka-Taimessa... kuvia mm. Ernst G. Dörrelistä

Muutamia kuvia Vakka-Taimesta... kävelin ensin ruusujen koemaan läpi, kylläkin ilman karttaa. Spinosissimat olivat jo kukkineet, mutta myöhäisemmät lajikkeet olivat huimassa kukinnassa. Tässä siis pieni otanta siitä, ja samalla kerron ostoksistani.

Penkin alkupäätä... Vasemmalla loistaa Lumo. Ups, minun on metrin matalampi. 

Ruusuystävää kaipaan... sellaista, jonka kanssa voisi kasvotusten jakaa harrastusta ja kokemuksia. Huomasin taas kerran, miten mukavaa ja mukaansatempaavaa oli keskustella Vesa Muurisen kanssa. Anopin kuoleman jälkeen ei ole ollut oikein ketään muuta, joka suhtautuisi samalla intohimolla ruusuihin, ja blogissa jutteleminen ei tietenkään vastaa ihmiskontaktia. Ehkä joku lukijani tuntee samoin?


Mutta vielä muutama upea kuva ruusumaasta.

(Himalanjan)jättililja

Aina on kiire, niin minulla nytkin perjantaina. Tai jos ei ole kiire, niin väsymys iskee voimia vieneen viikon jälkeen.  Ehdin hiukan katsella koepuutarhaa, mutta siihen pitäisi syventyä ajan kanssa. 

Kiire oli omistajillakin. Ryhmät kertovat (tämmöiseen päätelmään tulin) ainakin osittain etukäteen, mitä kasveja haluat ostaa, ja niitä haetaan valmiiksi esille... kaiken muun työn ohella.

Tämmöinen taimi onneksi löytyi, kiitos Heidille, että hän viitsi palvella vielä minuakin kiireen keskellä.

Vesa Muurinen kutsui tätä isoksi pisamakelloksi - Campanula Takesimana. Netti tuntee kasvin täpläkellona. Yhtä kaikki. Tykkään kelloista, ja tässä oli todella pysäyttävä väri.

Hain kasveja altaan ympärille... tulossa oma postauksensa. Muurinen ehdotti mätästäviä neilikoita ja..

... tuoksuköynnöskuusamaa.


Lisäksi Mersun perään lähti Pagodikärhö Chiisanensis ja tappotalvena kuolleen omenapuun tilalle Räävelin päärynäomena.

Pepi-päärynäpuulle piti hakea Kobelco apuun. Niin iso kivi oli tiellä! Liekö se torpannut edellisen omenapuun kasvun? Minä sillon toiveikkaana ajattelin, että löytäähän kasvi tiensä kiven ohi, mutta ehkä ei löytänytkään.

Ruusuja oli hiukan huonosti tarjolla, tai paremminkin, monet yksilöt olivat jo löytäneet uuteen kotiinsa. Hain jatkuvakukintaisia ja ostin: John Cabot, John Davis, Schnee Eule + Tricolore de Flandre... istutuspaikat ovat kaikille mietittynä. Tälläkin kertaa oli tarkoitus vain täydentää penkkejä.

'oeilleit parfait'n kukkien monivärisyys ihmetytti Vesa Muuristakin, mutta tänä lajikkeena ruusuani pidämme edelleen. Miten paljon kukkien väri (jollain lajikkeella) riippuu lannoituksesta ja maan happamuudesta? Näin on ainakin Rosa Mundin kohdalla.

Vuonna 2017 Vakka-Taimesta hankittu Ernst G. Dörell kukki näin ihanasti... voi voi, kun on kauniilla ruusulla ruma nimi😅

 

Huokausten veroinen ruusu! Yllätti minut kukkiessaan nyt ensi kertaa. 

Hyvää alkavaa viikkoa, ja sadetta niille, jotka sitä kaipaavat. 

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- allashuolia, lunta & Alhovaaran Kettutyttö ja Iigori kylässä

Kettutyttö eli Foxy ottaa tässä onnistuneen match-shown jälkeen rentouttavan mutakylvyn. Se tekee niin hyvää turkille ja iholle ja antaa erityisesti autoon raikkaan tuoksun😆😆😆 Fiinu tyytyy tällä kertaa tarkkailemaan kylpyhetkeä.

Isäntäkin selostaa omia urotöitään.

Tämä allas on yksi pihan murheenkryyneistä. Se kaivettiin alun pitäen kokoamaan vettä, koska sitä on täällä liikkeellä todella paljon. Piha rajoittuu valtaojaan, mutta siinä välissä on penkka, ja ilmeisesti siksi vesi jäi makaamaan alavammille kohdille, erityisesti kasvimaalle, joka on taas altaan etupuolella. Nyt poistoputki vie veden altaasta ojaan.
Olen vuosia toivonut  reunusta viiran päälle, esim. painekyllästetystä tehtyä ritilää. Toinen helppohoitoisempi vaihtoehto olisi komposiittilauta. Kivet pitäisivät viiraa paikoillaan ja maisemoisivat sen, mutta välit olisivat täynnä männynneulusia, ja niiden putsaaminen tuottaa turhaa työtä. Ja haluan tietenkin asetella kukkaruukkuja sun muita astioita reunalle, joten tasainen alusta olisi toivottavaa.
Mieheni taas haluaa pistää koko altaan uusiksi, mutta onko se järkevää? Jos viira otetaan pois, reunat sortuvat, käsittääkseni, ja tulee lisää kaivuutyötä. Altaan pohjassa on ilmeisesti lähde, koska pitkilläkin helteillä vesi pysyy pintaa lukuunottamatta tosi kylmänä. Mitä tapahtuu luonnonvedelle, jos kuoppaan laitetaan jonkinlainen tekoallas?
Hyvät neuvot olisivat taas kerran tarpeen!

Väinön komea velipoika Iigori

Fiinu oli vähän pahalla päällä ja antoi Iigorille muutaman kerran hampaasta. Viisaan miehen tyylillä Iigori poistui hetkeksi paikalta ja odotti tilanteen lauhtumista.

Takaa-ajoleikki on aina yhtä hauskaa! Tässä Väinö Iisakin ja Foxyn esitys.

8.5. 2017 näytti tältä, kun ajelin 15 km:a pohjoisemmaksi yhden metsätien varteen.

Ihan vissisti suden jäljet!