KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- valmistaudumme pikku hiljaa synnytykseen

Viikon kuluttua on röngtenaika, koska haluan varmistua, kuinka monta pentua on tulossa. Ehkä taas ylireagointiania, mutta saan kait sen anteeksi? Tämä on minulle aivan vieras ja hallitsematon tilanne.

Oloani ei helpottanut ollenkaan tieto, joka Fiinun kasvattajalta tuli viikonloppuna. Fiinun äidille on jouduttu tekemään kaksi keisarinleikkausta (tämä on mennyt minulta aivan tietoisuuden ohi!), ja kasvattaja epäili, että kysymyksessä olisi polttoheikkous. Fiinun joillain, ei siis kaikilla, sisarpuolilla on myös ollut ongelmia, mutta osana on ollut huonoa tuuria ja jopa eläinlääkärin mokailua.

Ell kommentoi polttoheikkoutta, että sitä on nykyään joka toisella nartulla (!). Kumminkin, siihen on varauduttava, että joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen. Olen varmasti hiukan viisaampi viikon kuluttua juteltuani paremmin ell:n kanssa.

Minulla on hyviä kokemuksia luontaishoidoista sekä omalta että koirien, oikeastaan vain koiran eli Mitsin osalta. Siksi soitin tänään Merja Lindströmille, porilaiselle homeopaatille, ja hän valitsee Fiinulle vahvistavia aineita. Mitä ne ovat, paljastuu minulle vasta, kun haen "lääkkeet" keskiviikkona. Jos ne auttavat synnytyksen luonnollisessa onnistumisessa, erinomaista, jos eivät, olen ainakin yrittänyt.



Rupesin mittaamaan Fiinun kuumetta, aamun illoin. Lämpö on tällä hetkellä laskenut selvästi alle 38 asteen, ja voi pudota kuulemma jopa 36:een. Koiran normaalilämpöhän on päälle 38 astetta. Kun lämpö lähtee nousemaan alimmasta lämpötilasta, synnytys on odotettavissa vuorokauden sisällä. Tämä tieto on tärkeää siksikin, että kasvattaja ehtii paikalle synnytykseen.

Neidin, vai täytyykö jo puhua rouvasta, ruokahalu on melkoinen.

Tässä menee alas hirvenlihaa lisukkeineen. Nami nami.


Pentuja tulossa - postaukseen kirjoitin väärin! Siis olin tietämätön. Nämä pennut saa rekisteröityä EJ-rekisteriin, joka tarkoittaa sitä, että pennuilta evätään ainoastaan jalostuskäyttö. Muuten niillä voi harrastaa niin paljon kuin ohjaajalla riittää tarmoa, joka tuskin tulokkailta loppuu. Sen verran molemmin puolin tulee energisiä koiria.

Muuta puutetta vanhemmissa ei ole kuin harmittava Väinön kivesvikaisuus. Indeksit ovat hyvät, ja sukusiitosprosentti on nolla. Molemmat ovat kivan luonteisia: avoimia ja rohkeita. Fiinu on hiukan helpompi koira pitää kuin Väinö, jolta toimintahalu ei tunnu loppuvan koskaan. Silti poika ei ole sählä eikä ylivilkas, vaan osaa rauhoittua niin sisätiloissa kuin jäljelläkin. Hän on oikea mamin mussukka, joka on joka paikassa vierelläni. Fiinu on itsenäisempi, narttujen tapaan?, ja touhuaa esim. pihalla omia juttujaan ja tulee vaan välillä näyttäytymään. Neiti on aika vitsikäs ja kekseliäs, kuten blogin lukija on varmasti huomannut, ja varsin päättäväinen luonne.

Väinön kaksi sisarusta on rajavartiolaitoksen palveluksessa, ja muillakin harrastetaan aktiivisesti. Myös Fiinun sisaruksista osa on harrastajilla, ja nenänkäyttö ja tahto tehdä hommia on näiden koirien vahvoja puolia.

Olen kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, että Fiinulla ei olisi stressiä mistään, mikä vaikuttaa tietenkin haitallisesti pentujen henkiseen kehitykseen.

Elämä on nyt rauhoitettu.

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- pentuja tulossa!

Apua. Ei tässä näin pitänyt käydä😰Tunteeni ovat kovin ristiriitaiset. Toisaalta minua nolottaa ja harmittaa. Miten olen ollut niin tumpula, etten ole vahtinut pariskuntaa kunnolla? Vaikka omasta mielestäni olen enkä oikein tiedä, miten vahinko on päässyt käymään. Tiedän myös, että rakkauspentuja on syntynyt ja syntyy paremmissakin piireissä huolimatta siitä, mihin varotoimenpiteisiin ihmiset ovat ryhtyneet.
Toisaalta olen iloinen, ja miksi en olisi? Ultrassa näkyi terhakoita pentuja, useita. Neljästä yhdeksään, arvioi eläinlääkäri. Huh, jospa kuitenkin tulisi vain viisi? Please, ei enempää.

Mistä löytyy pennuille rakastavat, mutta myös osaavat kodit? Näitä ei saa rekisteröityä, vaikka vanhemmilla onkin paperit (Fiinu on vasta syksyllä 2 v., ja Väinö on kivesvikainen). Molemmat ovat onneksi muuten terveitä, myös luustoltaan, eikä ole ollut esim. kutinoita. Sisarusten ja sukulaisten meriittejä voi käydä katsomassa koiranetistä.
Todennäköisesti on luvassa varsinaisia Tahtotainoja ja Vauhtiveikkoja, joten pennut tarvitsevat paljon aktiviteettia ja johdonmukaista kasvatusta.

Ell:lle sanoin, että eikö ole ns. kohtalon ivaa, että kaikilla  kolmella aikaisemmalla nartullani on pitänyt tehdä pentuja. Jokaisen kohdalla asiasta on puhuttu ja sovittu kasvattajan kanssa. Mutta kaikki ovat olleet sairaita, ja haave on tyssännyt siihen. Ja nyt käy näin. Niinpä, ell vastasi, tämä tapahtui nyt aivan luonnollisesti, ilman suunnitteluja. Tiedän senkin, että monet kerrat tällä metodilla on "tuotettu" erittäin hyviä koiria.

Äippä jonottaa kananmunan kuoria.

Väinö Iisakki oli avannut välioven 18.4. Fiinun juoksu oli kestänyt silloin kolme viikkoa ja rapiat. Tärppipäivinä, kun olin poissa kotoa, Väinö oli lukkojen takana. Muuten pidin heitä erillään, toinen sisällä, toinen aitauksessa tyyliin.
Jos pennut ovat saaneet alkunsa tällöin, ne syntyvät viikon 24 lopussa tai 25 alussa. Vissiin minulle on haluttu antaa juhannuslahja😏😏😏Mutta ihmettelen edelleen, miten lainkaan, koska juoksu oli käytännössä ohi? Onko sittenkin tapahtunut jotain ennen? Sitten tapahtunut on minulle täysi mysteeri.

Viikko sitten rupesimme ihmettelemään mieheni kanssa Fiinun pullahtanutta olemusta, mikä muutos tapahtui suurin piirtein päivässä. Ruokahalu lisääntyi aivan mahdottomasti, ja kun MV:n kanssa katsoimme, tisut olivat kasvaneet. Aika selviä, pelottavan selviä merkkejä.

Onneksi takaraivossani on ollut pieni mutta jos sittenkin - epäily, ja olen kiinnittänyt Fiinun ruokaan erityistä huomiota. Viime viikolla rupesin lisäämään kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä ja rypsiöljyä. Lohta koirat ovat saaneet parina päivänä viikossa.

Yksi merkki oli, että Fiinu alkoi tahtoa kananmunan kuoria aivan mielettömällä vimmalla. Hän on tykännyt niistä koko ikänsä, mutta juuri viikko sitten, hän vallan riehaantui, kun kananmuna kopautettiin pöytään kuorimista varten. Kalsiumin tarve oli kasvanut kovasti, ja hän tiesi sen.

Että tämmöistä meillä... Jaa ihmeessä tätä postausta, jos tiedät jonkun, joka on reipasta sakemannia vailla.

Ilmeisesti pitää lisätä blogiin vielä yksi osio: PENTUJEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU.