Ruusujen talvehtiminen

Paljon muutakin tässä postauksessa kuin vaan ruusuasiaa, esim. yllä oleva heräteostos: atsalea 'Golden Eagle'. On totisesti komea! Luulin havualueessa olevan aina tilaa yhdelle, vaan ei ollutkaan. Kaivoin tälle kuopan yhden ruusumaan reunaan, ja jää nähtäväksi, mitä tykkää siinä olla.

Täynnä tavaraa tämä penkki.

Kasvihuone on laiteltu tuottamaan satoa.

Lemon Sherbet

Tumbling Jester

Sweet Million... Näiden lisäksi Annen Kukkatarhalta matkaan lähti Favorita - lajiketta.

Pakollisia omenankukkakuvia!

Tässä oli ruusukaari, mutta koirat rikkoivat sen. Oli liian heppoinen. En ole löytänyt juuri haluamaani, ja siihen asti, kunnes just se löytyy, nämä telineet saavat ajaa virkaa. Ideana on että portti toimisi sisäänkäyntinä nurmikkoalueelle.

Revonpapukin jo väläyttelee kukintaa.

Sitten ruusuihin... minulla ei valitettavasti ole syytä suureen riemuun. Ne uudet, jotka suojasin talvensuojaturpeella, ovat selviytyneet mallikelpoisesti. Mutta sitten taas esim. Minette on paleltunut lähes kokonaan! Samoin yksittäispensaana kasvava Ritausma on karmea oksakasa, kylläkin hengissä, mutta ei juuri muuta. Toinen Ritausma, joka on ruusupenkissä, on selviytynyt vähemmillä vaurioilla. Gallicoissa on runsaasti mustuneita oksia. Merveillekin petti minut: juuresta lykkää uutta kasvustoa, mutta oksat ovat paleltuneet. 

Nyt vielä kuivuus kiusaa. Olen aloittanut kuumimmissa paikoissa olevien kastelun, ettei vaatimaton kasvu tyssäisi veden puutteen vuoksi. Meillä kasteluvettä on riittävästi (kuten olen vissiin kertonut). Silti laitoin tiskialtaaseen pesuvadin, johon kokoan huuhtelu ym. vedet ja vien nekin kasvien hyödyksi.

Useissa ruusuissa lehdet ovat kipristyneet. Joku elukka ilmeisesti nakertaa ruusuja, ja myrkytin niitä tänään aamulla. Kasvien vastustuskyky ei ole aivan kohdillaan.

John Cabot on näin surkea. On aikaisemmin talvehtinut ilman suurempaa tuskaa. Olen ymmälläni...

Lähelle putkahtanut baby on elävämmän näköinen. On tietysti ollut paremmin lumen suojassa.

Harmittaa, en voi väittää muuta. Gallicoiden ja joidenkin albojenkin kukinta jää varsin vaatimattomaksi.


Viikon aikana kännykkään on tarttunut monenmoista. Tämä on viime perjantailta, kun lounaistuuli vilvoitti tehokkaasti. Näillä rannoilla tuskin koskaan kärsitään helteestä.

Toinen peruselementti: tuli. Eikö ole sanottu, että tulta viitsii katsoa vaikka kuinka kauan?

Pieni otanta kesäkukka-asetelmista.

Lila kukka etualalla on hämähäkkikukka.

Sain tämän Puutarha Thipistä. Thip ei muistanut kukan nimeä, mutta seinällä oli kuivattuja yksilöitä, ja ne näyttivät olkikukilta. Jännää, mitä tästä mahtaa tulla! Ohjeeksi sain vain istuttaa isompaan purkkiin ja pistää aurinkoiseen paikkaan.

Tästä tuli punainen! Maljaköynnös on vielä niin matala, ettei se näy kunnolla markettojen takaa.

Kuvauskohde ei tahdo pysyä paikoillaan! Kolmas koiramme vierailee pihalla ahkerasti.

Maisema muuttui viikossa

Viikko sitten huomasin koivujen vihertävän, ja seuraavana päivänä haarapääskypariskunta näyttäytyi pihalla ensimmäisen kerran. Niillä on pesäpaikka yhdessä katoksessa lampun päällä. Nyt maisema on heleän vihreä, ja kasvu henkeäsalpaavan nopeaa. Pionit venyttävät vartta senttikaupalla päivässä!

Milloin luumupuu ja Punainen kaneli ovat kukkineet tähän aikaan? Pitää tarkistaa puutarhapäiväkirjastani, jota olen pitänyt koko tämän puutarhan elämän ajan.

Viinimarjojen kukat avautuvat vielä tällä viikolla.

Käärme paratiisiissa... tallensin videon kuuden aikaan aamulla. Maisema on kyllä kaunis, kun aurinko nousee metsän takaa, mutta aikamoista melua joudumme kuuntelemaan pohjoisvirtauksella, eikä yksin mekkala, vaan myös iljettävä haju. Onneksi ilmavirta käy suurimman osan vuotta etelästä ja lännestä, ja melut kulkeutuvat muiden iloksi.

Ruukut kaipaavat ilman muuta lisää kesäkukkia! Ne aivan huokailevat tyhjinä. Huomenna pitää jälleen vierailla taimistoilla ja hankkia myös tomaatit. Jos tulee yöpakkasia, niin on sitten vaan lämmitettävä kasvihuonetta.

Maitokannut sopivat rapuille erinomaisesti. Raput joudumme uusimaan tänä kesänä, ovat vuosien saatossa lahonneet. Ja montaa muutakin kohennuskohtaa on! Hohhoijaa... allasprojekti nytkähti onneksi eteenpäin. Siitä olen antanut ultimatumin, että se on tehtävä, vaikka olisi kesän ainut työ pihalla. Kuvia ja selostusta myöhemmin.

Ystävättäreni luovutti ihastuttavat kynttilälyhdyt minulle. Eivätkö ole suloiset? Tosin minä olisi laittanut ne vaijeriin tms., jolloin vaikutelma ei olisi näin tököttävä, mutta mieheni halusi ne suoraan riviin.

Tällä kertaa tällainen loppukevennys. Puhtia lämpimään viikkoosi!

Omenan kuivatusta lumisateessa

Talvi yllätti omenat

Rosa Glauca on kaunis talviasussakin.

Voi, voi mustat karhunnvatukat ovat enää muisto vain.

Sumua pitää kuvata.

Huppu pikku katajalle.

En ole mikään erityisen aikaansaapa tai ehtoinen emäntä. Toisaalta se on viime vuosina ollut tietoinen valinta. Jätin leipomisen ja säilömiset vähemmälle ja varasin aikaa kirjoittamiselle. Työn alla oleva kirja sijoittuu kansalaissodan aikoihin, ja tutkittavaa riittää. Kirjoittaminen on välillä todella hidasta!

Mutta ei minun siitä pitänyt päivitystä tehdä, vaan omenoiden säilömisestä. Punakaneli (pihamme on suht uusi, joten ihmeellisiä omenasatoja ei ole voinutkaan tulla) kantoi kuitenkin sen verran hedelmää, että ihmettelin, mitä teen omenoille. Mieheni ehdotti hilloa. Onneksi en ruvennut vielä siihen puuhaan, kun sain yhdeltä ystävältä maistiaisia kuivatusta Antonovkasta. Hänellä on vihanneskuivuri, josta vuosia sitten haaveilin. Tällä välin olen tyystin unohtanut vekottimen, mutta nyt innostuin siitä uudelleen. Sillähän saisi ainakin osan purjoista ja porkkanoistakin säilöttyä ekologisesti! Vitamiinit pysyvät myös tallessa.
Ostoksille en vielä lähtenyt, vaan siivutin omenat pelleille.

Tämä reikäpelti on muistaakseni tarkoitettu kuivaamiseen. Tosin puu-uunin jälkilämmössä rinkulat kuivuivat paljon nopeammin, vaikka lämpötila oli alhaisempi. Imeytyikö kosteus vuolukiveen? 

Juurikin laiskan ihmisen tapa säilöä!

Valmiit tuotokset. Tyhjille rasioillekin löytyi käyttöä.

Pihalla on karhu, vai?

Lumi oli täällä vain "lainassa". Maa on jälleen musta, mikä tarkoittaa sitä, että haravointityö jatkuu. Pääsen keväällä vähemmällä!