Tuokiokuvia omasta pihasta ja Vakka-Taimesta

Muodikas karhunlaukka lähti matkaan Vakka-Taimesta, vaikka vasta kotona huomasin, että Viherpiha kirjoitti lähes ensimmäisellä sivullaan trendikasvista. Hassua, "ainahan" tämä on ollut olemassa, mutta yhtäkkiä sen arvo huomataan.

Kuvia on paljon, tekstiä mahdollisimman vähän. Hiukan kuitenkin on pakko selostaa. Ystävättäreni laittoi viestin, että hän haluaisi ruusuja pihalleen ja mistä niitä mahtaisi saada. Mistäpä muualta kuin Vakka-Taimesta. Hänen anoppinsa lähti myös mukaan, turvallisesti ihmisten ilmoille pitkän karanteenin jälkeen.

Ruusut eivät vielä kuki, joten niitä en kuvannut, vaan summittaisesti silmiäni hiveleviä kaunottaria. Vakka-Taimessa on osittain puolivarjoista tai varjoista, ja kasvit tietysti sen mukaisia. 

Puutarhalla oli aika vilske. Sehän on tosissaan harrastajien suosima paikka, ja koronakevät oli kuulemma saanut "kaikki" ihmiset lähtemään liikkeelle. Ilmankos ruusutarjonta oli vähäistä. Aikaisemmat asiakkaat olivat ehtineet verottaa tarjontaa. Milloinkahan olen tullut Vakka-Taimesta kotiin kahden ruuusun kanssa!!! Onneksi ystävättäreni sai ostoksensa tehtyä, ja ehkä ajelemme Hongistolle asti?

Tulotien varteen on tehty uusia pionipenkkejä. Niihin olisi kiinnostava tutustua paremmin, koska maaperä näytti hirmuisen kuivalta ja kasvit olivat täydessä paisteessa.

Sitten meidän pihallemme. Tässä muutamia otoksia kesäkukkaistutuksista. Aah, nehän ovat minun herkkujani! Ja kaikki taimet olen ostanut taimistoilta, suurimmaksi osaksi paikallisilta: Annen Kukkatarhalta ja Alhon puutarhalta, jonka nimi tosin on nykyään Eurajoen puutarha, mutta luulenpa vanhan nimen pysyvän paikallisten muistissa edelleen.

Pienimuotoisesti yrittiä ja kukkaa

Akyleiat lisääntyvät vuosi vuodelta, ja hyvä niin.

Atsaleoita haluaisin lisää, ja muutama päivä sitten keksin, minne. Ainoita hiukan varjoisampia paikkoja tällä mäellä. Tiedä häntä, meillä ei pihalla tapahdu mitää äkkiä silloin, kun projekti on niin suuri, että tarvitsen miestä ja kaivinkonetta avukseni.

Tässä kuvassa erilaiset lehden muodot ovat minusta kiinnostavia.

Nilalta - Lappalainen etelässä - bloggaajalta saamani pikkusydämet ovat hyvässä kasvussa.

 Ja sentään yksi ruusukuva loppuun. Tsadaa! Vuoden ensimmäinen kukkija, jälleen ja taas kerran: Glory of Edzell.

Kiitos vierailustasi 🌺🌷🌷🌸🌸🌹🌹

Perjantaina Vakka-Taimessa... kuvia mm. Ernst G. Dörrelistä

Muutamia kuvia Vakka-Taimesta... kävelin ensin ruusujen koemaan läpi, kylläkin ilman karttaa. Spinosissimat olivat jo kukkineet, mutta myöhäisemmät lajikkeet olivat huimassa kukinnassa. Tässä siis pieni otanta siitä, ja samalla kerron ostoksistani.

Penkin alkupäätä... Vasemmalla loistaa Lumo. Ups, minun on metrin matalampi. 

Ruusuystävää kaipaan... sellaista, jonka kanssa voisi kasvotusten jakaa harrastusta ja kokemuksia. Huomasin taas kerran, miten mukavaa ja mukaansatempaavaa oli keskustella Vesa Muurisen kanssa. Anopin kuoleman jälkeen ei ole ollut oikein ketään muuta, joka suhtautuisi samalla intohimolla ruusuihin, ja blogissa jutteleminen ei tietenkään vastaa ihmiskontaktia. Ehkä joku lukijani tuntee samoin?


Mutta vielä muutama upea kuva ruusumaasta.

(Himalanjan)jättililja

Aina on kiire, niin minulla nytkin perjantaina. Tai jos ei ole kiire, niin väsymys iskee voimia vieneen viikon jälkeen.  Ehdin hiukan katsella koepuutarhaa, mutta siihen pitäisi syventyä ajan kanssa. 

Kiire oli omistajillakin. Ryhmät kertovat (tämmöiseen päätelmään tulin) ainakin osittain etukäteen, mitä kasveja haluat ostaa, ja niitä haetaan valmiiksi esille... kaiken muun työn ohella.

Tämmöinen taimi onneksi löytyi, kiitos Heidille, että hän viitsi palvella vielä minuakin kiireen keskellä.

Vesa Muurinen kutsui tätä isoksi pisamakelloksi - Campanula Takesimana. Netti tuntee kasvin täpläkellona. Yhtä kaikki. Tykkään kelloista, ja tässä oli todella pysäyttävä väri.

Hain kasveja altaan ympärille... tulossa oma postauksensa. Muurinen ehdotti mätästäviä neilikoita ja..

... tuoksuköynnöskuusamaa.


Lisäksi Mersun perään lähti Pagodikärhö Chiisanensis ja tappotalvena kuolleen omenapuun tilalle Räävelin päärynäomena.

Pepi-päärynäpuulle piti hakea Kobelco apuun. Niin iso kivi oli tiellä! Liekö se torpannut edellisen omenapuun kasvun? Minä sillon toiveikkaana ajattelin, että löytäähän kasvi tiensä kiven ohi, mutta ehkä ei löytänytkään.

Ruusuja oli hiukan huonosti tarjolla, tai paremminkin, monet yksilöt olivat jo löytäneet uuteen kotiinsa. Hain jatkuvakukintaisia ja ostin: John Cabot, John Davis, Schnee Eule + Tricolore de Flandre... istutuspaikat ovat kaikille mietittynä. Tälläkin kertaa oli tarkoitus vain täydentää penkkejä.

'oeilleit parfait'n kukkien monivärisyys ihmetytti Vesa Muuristakin, mutta tänä lajikkeena ruusuani pidämme edelleen. Miten paljon kukkien väri (jollain lajikkeella) riippuu lannoituksesta ja maan happamuudesta? Näin on ainakin Rosa Mundin kohdalla.

Vuonna 2017 Vakka-Taimesta hankittu Ernst G. Dörell kukki näin ihanasti... voi voi, kun on kauniilla ruusulla ruma nimi😅

 

Huokausten veroinen ruusu! Yllätti minut kukkiessaan nyt ensi kertaa. 

Hyvää alkavaa viikkoa, ja sadetta niille, jotka sitä kaipaavat. 

Eilen Vakka-Taimessa

Voi tätä ihanuutta!

Pionit kukkivat Ihodessa juuri parhaimmillaan! Huomio pioniharrastajat, auton nokka siis Varsinais-Suomea kohti.

Eilen oli Pionipäivä, mutta en ollut siitä tietoinen. Minun oli valitettavasti poistuttava ennen kuin kierros ja esittely alkoivat, koska oli jo hirmuinen nälkä ja verensokeri alhaalla. Harmitti totisesti. Koetin kyllä aamulla tavoittaa Vesa Muurista, mutta hän ei vastannut siinä kohtaa. Oli puuhannut ilmeisesti aamuyöhön asti puutarhassa, ja soitin liian aikaisin. Pyrin aina varmistamaan, että on sopiva aika mennä puutarhalle, koska siellä käy paljon ryhmiä ja on tämän kaltaisia teemapäiviä.

Nyt osuin siis ruusujen kannalta huonoon hetkeen. Jotain kuitenkin tarttui matkaan, vaikka ei aivan niitä ruusuja, joita olin kaavaillut. Ostoksistani sitten, kun olen saanut ne maahan.

Edelliseen postaukseen viitaten... Kiireestä johtuen valkoisen luonnonruusun nimi jäi selvittämättä, tai asia jäi hautumaan. 

Nimiä en tiedä, en edes kysynyt, koska taimistolla kävi kova kuhina.

Milloinkahan varaan ajan ja tutustun puutarhaan kunnolla, ilman kiirettä? Täällä on niin paljon katsottavaa ja ihailtavaa, että puutarhaa voi suositella matkailukohteeksi. 

Sain takaisin jotain, mitä olen muutama vuosi sitten vienyt taimistolle...

Olen kertonut pihassani kasvavasta löytöruususta, Unnunkoskesta, joka on tuotu Räisälästä (luovutetulta alueelta), Unnunkosken kylästä. Alla oleva köynnösruusu on kotoisin samasta kylästä, ystävättäreni suvun tilan pihasta. Kotiseutumatkalla hän otti juurivesoja ruususta, ja nyt se kasvaa hänen pihallaan täällä Satakunnassa. Minä napsin siitä muistaakseni kolme vuotta sitten pistokkaita, ja vein ne Vakka-Taimeen. Pistokkaista on kehkeytynyt taimia, ja eilen minä kaappasin yhden mukaani. Vielä ne eivät ole varsinaisesti myynnissä, vaan seurannan alla.

'Onnenkantamoinen'

Tarhakurtturuusu Louise Bugnet

Talven kurittaessa on ihana katsella ruusuisia kuvia samalla, kun toivon, että talvisuojaukset ovat riittävät. Noh, onneksi jopa täällä rannikolla on lunta parikymmentä senttiä, ja pienimmät ruusut ovat kokonaan piilossa.

Tässä päivityksessä kuitenkin muutama arkistosta löytynyt kuva Bugnet´n sisarusparven nuorimmaisen mukaan nimensä saaneelta: Louiselta.

Ruusu on hyvin viehättävä. Kuten huomaat, nuput punervat enemmän tai vähemmän. Valitettavasti minulla ei ole sellaista kuvaa, jossa myös auenneessa kukassa on jäljellä nuppujen punaa. Tai jos oikein tarkkaan katsot, ylimmässä kuvassa kukka punertaa reunoilta hiukan.
Tällainen väriyhdistelmä tekee ruususta erikoisen ja huomiotaherättävän.

Olen ostanut Louisen vasta vuonna 2016 Vakka-Taimesta, joten se on vielä piskuinen neito. Aikuisena se on puolitoistametrinen, ei leviä hillittömästi, on terve ja kuuliainen. Viihtyy jopa varjossa, tosin minulla kaikki ruusut kasvavat auringossa.

Kukinta alkaa heinäkuun alkupuolella, ja meillä pensas jaksoi ilahduttaa kukilla syksyyn asti.

Koska kasvu on hillittyä, tätä voisi kasvattaa isommissa ryhmissä, ei pelkästään yksittäispensaana.

Olen kuulemma sanonut, en onneksi itse muista, aloittaessani ruusuhulluutta, että en välitä valkoisista ruusuista, vaan haluan vain järeämmän värisiä. Kröhöm... kaikkea ihminen suustaan päästelee. Ja onneksi mieli muuttuu.