sunnuntai 28. kesäkuuta 2020
Kesälukemista puutarhassa puurtajille
Päätin, että tänä kesänä luen. Kun syksy saapuu (anteeksi, tiedän ettei siitä saa puhua tässä vaiheessa kesää), keskityn jälleen kirjoittamiseen. Silloin toisten teokset jäävät hyllyyn odottamaan otollisempaa aikaa. Seuraavan kerran ehkä vasta lomalla?
Kesään kuuluu kevyt mutta taitavasti kirjoitettu romaani. Viihdekirja. Oikein tein valitessani kirjakerhosta EPPU NUOTION Ellen Lähde - sarjan. Siitä on ilmestynyt Myrkkykeiso, Anopinhammas ja kuvassa oleva Elämänlanka. Olen lukenut kaksi ensimmäistä, ja ne ovat ysin kirjoja sarjassaan.
Mitä enemmän itse kirjoittaa, sen enemmään kiinnittää huomiota kieleen. Sen pitää olla jouhevaa, tuoretta ja kieliopillisesti oikein. En kestä, jos samoja ilmaisuja käytetään tuon tuosta. Monien uusien kirjailijoiden kirjat ovat saaneet minulta heittotuomion. Se tarkoittaa sitä, että kirja lentää kirjaimellisesti päin seinää. Vaikka juoni olisi kelvollinen, kieliasu on surkeaa. Käytetään turhia sivulauseita jatkuvasti. Esim. "Avasin majatalon oven ja näin, että..." Miksi ei voi suoraa alkaa kertoa, mitä näkee? Toki lukija silloin ymmärtää, että henkilö on mennyt sisälle Kirjoista olisi jopa voinut ruksia kokonaisia kappaleita!
Itsekin näihin virheisiin tulee välillä sorruttua, mutta toivottavasti aina vain vähemmän.
Eppu Nuotio saa miinuksen siitä, että alkanut käyttää nykyään vallalla olevaa virhettä, joka lienee luikerrellut suomeen englannista. Nimittäin lauseenvastikkeen pilkuttaminen. Noh, onneksi sitä ei ole montaa kertaa. Muuten kieli on eloisaa, jopa pirskahtelevaa, ja muutamalla kuvailevalla sanalla Nuotio piirtää lukijan eteen henkilön tunnetilan, maiseman tai säätilan.
Päähenkilö Ellen Lähde on pirteä lähes kuusikymppinen rouva. Hän tekee ruokaa, leipoo, puuhaa martoissa, tutustuu sujuvasti uusiin ihmisiin, rakastaa ja ratkoo mysteereitä. Ellenillä on suuri sydän ja vikkelä ajatuksenkulku.
Ellenin kotikaupunki on Turku, ja sekin on raikasta, ettei aina olla pääkaupunkiseudulla.
Siitäkin pidän, että Ellenin lähipiiri seuraa mukana uuteen seikkailuun. Kuten Samuel, joka on ensimmäisessä kirjassa eksyksissä oleva naapurin miehenalku, mutta josta tulee Ellenin nörtti, tutkimusapulainen ja melkein kuin oma poika. Tai ehkä paremminkin pojanpoika. Sivuhenkilöiden elämänkulkua, rakkaussotkuja, asuntokauppoja ym. seurataan sopivassa määrin.
Ellen on myös puutarhaharrastaja ja innokas matkailija. Nämä harrastukset on vielä helppo yhdistääkin.
Kuinka on? Kiinnostuitko?
torstai 18. kesäkuuta 2020
Ruusujen kukinta on alkanut!
Talon eteläpäädyn penkki aloittaa kukinnan, ja tämä on vasta alkusoittoa! Tuoksu on huumaava. Nyt on aika myös nauttia aherruksen lomassa.
'Juhannusmorsian ' |
'Wasagaming' |
Läheltä |
'Kerisalo' on penkin toisessa päässä.
'Paimio' |
Kukka on joinain vuosina punertavampi. |
'Therese Bugnet' availee ensimmäisiä kukkiaan. |
'Souvenier de Philemon Cochet' - ollut takuuvarma ruusu, mutta nyt joku (kuivuus?) näivettää varsia. |
Olen saanut tämän Juhannusmorsiamen Leena-ystävältäni, ja kukka on hiukan eri värinen kuin pihamme toisella yksilöllä. Tämän vaaleanpunainen on aavistuksen kirkkaampi. Vai? |
On ruusujen joukossa sentään jotain muutakin.
Keltakurjenmiekka on levinnyt mukavasti muuten ongelmallisen lammen rannalla. Edelleenkin musta muovi on liikaa näkyvissä. Huokaus.
Tämä pioni on pihamme arvokkaimpia kasveja. Mummun perintöä.
Kiitos vierailustasi!
maanantai 8. kesäkuuta 2020
Tuokiokuvia omasta pihasta ja Vakka-Taimesta
Muodikas karhunlaukka lähti matkaan Vakka-Taimesta, vaikka vasta kotona huomasin, että Viherpiha kirjoitti lähes ensimmäisellä sivullaan trendikasvista. Hassua, "ainahan" tämä on ollut olemassa, mutta yhtäkkiä sen arvo huomataan.
Kuvia on paljon, tekstiä mahdollisimman vähän. Hiukan kuitenkin on pakko selostaa. Ystävättäreni laittoi viestin, että hän haluaisi ruusuja pihalleen ja mistä niitä mahtaisi saada. Mistäpä muualta kuin Vakka-Taimesta. Hänen anoppinsa lähti myös mukaan, turvallisesti ihmisten ilmoille pitkän karanteenin jälkeen.
Ruusut eivät vielä kuki, joten niitä en kuvannut, vaan summittaisesti silmiäni hiveleviä kaunottaria. Vakka-Taimessa on osittain puolivarjoista tai varjoista, ja kasvit tietysti sen mukaisia.
Puutarhalla oli aika vilske. Sehän on tosissaan harrastajien suosima paikka, ja koronakevät oli kuulemma saanut "kaikki" ihmiset lähtemään liikkeelle. Ilmankos ruusutarjonta oli vähäistä. Aikaisemmat asiakkaat olivat ehtineet verottaa tarjontaa. Milloinkahan olen tullut Vakka-Taimesta kotiin kahden ruuusun kanssa!!! Onneksi ystävättäreni sai ostoksensa tehtyä, ja ehkä ajelemme Hongistolle asti?
Tulotien varteen on tehty uusia pionipenkkejä. Niihin olisi kiinnostava tutustua paremmin, koska maaperä näytti hirmuisen kuivalta ja kasvit olivat täydessä paisteessa.
Sitten meidän pihallemme. Tässä muutamia otoksia kesäkukkaistutuksista. Aah, nehän ovat minun herkkujani! Ja kaikki taimet olen ostanut taimistoilta, suurimmaksi osaksi paikallisilta: Annen Kukkatarhalta ja Alhon puutarhalta, jonka nimi tosin on nykyään Eurajoen puutarha, mutta luulenpa vanhan nimen pysyvän paikallisten muistissa edelleen.
Pienimuotoisesti yrittiä ja kukkaa |
Akyleiat lisääntyvät vuosi vuodelta, ja hyvä niin. |
Tässä kuvassa erilaiset lehden muodot ovat minusta kiinnostavia. |
Nilalta - Lappalainen etelässä - bloggaajalta saamani pikkusydämet ovat hyvässä kasvussa. |
Kiitos vierailustasi 🌺🌷🌷🌸🌸🌹🌹
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)