Satoa kasvihuoneesta ja metsästä

Yllä esitys tähän mennessä kypsyneistä tomaattilajikkeista. Nimet ovat autuaasti häipyneet, mutta se tieto ei ole minulle muutenkaan kovin tärkeää. Hedelmiään vielä kasvattavat jättitomaatti, ja alla oleva "puska", joka on yhdessä terassin nurkassa.

Minulla on vain tomaatteja, kesäkurpitsaa ja erilaisia salaatteja ja jotain yrttiä. Suloisessa sekamelskassa.

Kuumaa on... tämän kesäkurpitsalajikkeen lehdet sen puoleen kääntyvät aina alaspäin.Vesimeloni pilkistää joukosta.

Vesimeloniahan taimikasvatin. Kröhöm. Sain mukamas kuningasidean, että laitan säkit terassin seinustalle ja yhtenä iltana sitten istutin taimet. Mutta ei mennyt montaa tuntia, kun jouduin istuttamaan niitä uudelleen. Ne olivat "lennähtäneet" pois säkeistä. Apupuutarhuria en nähnyt hommissa, mutta Fiinu säkkejä ilman muuta oli käynyt penkomassa. Hän pakkaa tekemään samaa penkeissäkin, mutta säkit olivat oikein namulaari: hiukan kun kuoputti, niin pääsi käsiksi kanankakkaan. Arvata saattaa, etteivät hentoiset taimet tämmöistä kyytiä kestäneet. Muutama siemen oli jäänyt yli, ja ne nakkasin suoraan säkkeihin, kuten teen kesäkurpitsan siemenillekin. Kaksi on itänyt, mutta epäilen etteivät ehdi tuottaa satoa, mutta periksi en anna, vaan kokeilen ensi keväänä uudelleen.

Näiden lisäksi on vihreä pyöreä lajike.

Häikäisee!

Tien toisella puolella on mahdottoman satoisa mustikkapaikka. Normaaleina vuosina olen noukkinut (täällä noukitaan, ei poimita) pieneltä alalta kymmeniä litroja. Viime vuosi oli heikko, samoin nyt. Muutaman litran olen saanut mustikkaa saaliiksi. Viime kesänä ukrainalaiset miehet, jotka ovat työssä mansikkatilalla, noukkivat vapaa-aikoinaan mustikkaa (miten jaksavatkaan!), ja ostin 30 litraa, mutta hekään eivät tänä vuonna taida mustikoita löytää, koska mitään ei ole kuulunut.

Lähdin hiukan syvemmälle metsään katsomaan, josko löytäisin juolukoita, ja olihan niitä! Kaiken lisäksi oikein komean kokoisia.

 

 

Ihana aamu nauttia marjastuksesta! Väinö oli samaa mieltä. 

Paitsi että romuttamolla tehdään nykyään töitä myös viikonloppuisin, aamusta yömyöhään. En voi sanoa, että ääni varsinaisesti haittaisi, mutta kyllä se harmitti. Olisin halunnut kuunnella hiljaisuutta, en kolinaa, telojen kirskuntaa ja paukahduksia.  

Myös yöllä kuuluu ääniä, ja kun valitin niistä ELY:n valvojalle, yrityksen vastaus oli, että silloin tehdään huoltotöitä ja siivotaan. Ken selityksen uskoo ja nielaisee...

Eli: koillisvirtauksella melu on jatkuvaa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Tosin päivämeteli  on aiempaa vaimeampaa, ja olen pystynyt olemaan ulkona, vaikka murskaus on käynnissä. 

Mutta mikäs teet... 

Jätin juolukat kypsymään ensi viikkoon ja saapastelimme Väinön kanssa aamukaffeelle. 

Maastoutumisharjoitus

Hassu rupikonna

Mikähän herra tai rouva rupikonnan idea on? Hän on kaivautunut salaattipenkkiin, vaikka aurinko porottaa kuumasti juuri tähän kohtaan koko päivän.

Eilen huomasin uuden asukkaan. Olin tuntikaupalla poissa, ja lähtiessäni oli niin tuulista, että jätin kasvihuoneen luukut ja ovet kiinni. Automaattiluukut saisivat hoitaa tuuletuksen, jos sitä tarvittaisiin. Ilma lämpeni päivän mittaan, ja menin kiireesti aukomaan luukkuja ja kastelemaan. Samalla nyppäsin vesiheinää pois salaattien joukosta. Alta paljastui ruskea kasa, ja luulin ensin Nipsun kakanneen penkkiin, mutta ei. Kasa liikkui. Sammakkoparka oli pelästynyt lähestymistäni ja ruopinut itsensä melkein näkymättömiin.

Aamulla se kökötti kasvien tasalla, mutta ilman lämmetessä kaivautui jälleen mullan joukkoon. Minun kävi sitä sääli, ja kävin pariin kertaa kastelemassa sitä kasteluvedellä. Kurkin sitä myös ulkopuolelta, ja se mulkaisi minua sen näköisenä, että mitä siinä koko ajan kyyläät.

Ennenkin sammakot ovat tykänneet olla kasvarissa, mutta ovat poukkineet siellä ja täällä. Pelästyttäneet minut, kun ovat poukanneet kasvusäkin takaa, metsästäneet pari kärpästä ja jatkaneet matkaa.

Jokunen päivä sitten mieheni näki lammikossa rantakäärmeen. Minäkin menin toiveikkaana ottamaan kuvaa, mutta käärme ei halunnut enää näyttäytyä. Sinällään kiva yllätys, koska muutama vuosi takaperin meillä oli oikein rantakäärmekeskittymä. Mutta jouduimme hävittämään yhden taapelin purunpoistolaitteiston tieltä, ja sieltä paljastui ilmeisesti talvehtimispaikka. Harmi, ei tiedetty, ja siltikin taapeli olisi ollut pakko purkaa. Toivotaan, että jostain olisi löytynyt uusi lempipaikka.

Tällainen pikainen postaus pihatöiden välissä. Kiirettä pitää, eikö? On tekemistä, ihailemista ja kuvaamista.

Ukkosta ja tomaattikeittoa

Terassi tuli pestyä!

 

Eilinen ukkonen ei tähän noussut, mutta parin viikon aikana olemme saaneet sadetta noin joka toinen päivä, ja välillä sitä on tullut isolla voimalla. Onnistuin 1.8. saamaan muutaman videon. 

Ensin ukkonen lähestyy... 

Ikkunanpesurikin saapui paikalle.

Hetken kuluttua etupiha lainehti. Onneksi sadevesiviemärit ovat tehokkaita ja vetävät veden uumeniinsa muutamassa minuutissa.
Kasteluletkun kokosin tämän ryöpyn jälkeen pois.  Sitä ei toivottavasti tarvita ensi kesänäkään.

Kasvihuoneet ja kasvilavat tuottavat tällä hetkellä hurjasti satoa. Itse ainakin mietin, mitä uutta keksisin antimista tehdä. Kokeilin alla olevaa ohjetta, ja se osoittautui käyttökelpoikseksi. Miehenikin piti siitä, joten eikun kokeilemaan😉 Ohje ei ole omaa käsialaani, vaan se on kirjasta nimeltä Hyvää ruokahalua! Parhaat kasvis-, kana - ja kalaruoat.

LEMPEÄ TOMAATTIKEITTO

4 tomaattia
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä (pistin enemmän, mutta kukin makunsa mukaan)
1 rkl öljyä
1 tlk tomaattimurskaa (Pirkan yrteillä höystettyä)
1 tlk vettä
suolaa
mustapippuria
1 tl paprikajauhetta
1 tl basilikaa (tuoreita yrttejä ja reippaasti!)
1 tl timjamia
1 tl meiramia
2 dl ruokakermaa
1 - 2 rkl hunajaa

Lisäksi: raejuustoa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuutioi tomaatit. Kuumenna öljy kattilassa. Hauduta kasviksia öljyssä noin 15 minuuttia, kunnes ovat pehmenneet. Lisää tomaattimurska ja huuhtele tölkki vedellä keiton joukkoon. Lisää mausteet ja yrtit ja anna kiehua hiljalleen noin 15 minuttia. Lisää kerma ja hunaja. Kiehauta. Ripota raejuustoa, tai smetanaa, keiton pinnalle.

Alla Vuohenjuusto-tomaatti-kesäkurpitsa -vuoka tyylillä mitä jääkaapista mahtaa löytyä.

Pohjalle paistoin paketillisen herkkusieniä, maustoin suolalla ja yrteillä. Ladoin päälle tomaattia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa ja päälle palastelin vuohenjuustoa. Helppo lisuke vaikka makkaran kanssa.

Loppukevennyksenä värikäs auringonlasku. Upeita nämä elokuun pimenevät illat ja yöt! Nautitaan niistä.

Kelloköynnöksestä

Keväällä kirjoittelin, että ostin kokeeksi kelloköynnöksen siemeniä kauniin kuvan innoittamana. En ole himokasvattaja, ja Annen Kukkatarhalta kelloköynnöstä oli myynissä 5 € / taimi, joten omassa kasvatustyössäni ei ollut mitään järkeä.

Itse kasvi kasvoi rehevästi, mutta ei kukkinut niin runsaasti kuin odotin. Ehkä syynä oli auringonvalon vähyys? Vai enkö lannoittanut tarpeeksi?
Kukinta alkoi vasta elokuun puolella, mutta niin vissiin luvataankin.

Kukka on mitä viehättävin!

Hajuherneen kanssa on kiivetty kilpaa ja pakataan kietoutumaan persiljaan.

Kelloköynnös tarvitsee tuulettoman ja lämpimän kasvupaikan. Jokunen taimi oli terassilla, jonka ajattelin etelään suuntautuvana sopivan niille erinomaisesti, mutta siinä tuuli ehdottomasti liikaa, eikä yölämpö ollut tietenkään sitä luokkaa kuin kasvihuoneessa. Kasvu oli kituliasta.

Tuolla kelloköynnös on. Peräseinällä, telineen alahyllyllä kurottelemassa ylöspäin.

Nämä kuvat on otettu 28.6.

Olisipa pian taas kesä!

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- onnistuuko lintuturmien estäminen?

 

Saako ideasta selvää? Valitettavasti kuvajaiseni häiritsee kuvien laatua.
Vastakkaisille isoille ikkunoille kiinnitettiin (Lidlistä haetut, 4 € / kpl😜) metalliset amppelitelineet. Niihin sain sopivasti ruukut basilikalle ja timjamille.
Jospa tipuset nyt hoksaisivat, että tästä ei pääse läpi, vaan lentokorkeutta on  hiukan nostettava.

Viime vuonna samankaltaisia telineitä oli jo myynnissä. Silloin sai myös kukkoaiheista, mutta tällä erää tarjolla oli pöllö ja pikkulintu. Joka tapauksessa aika pätevät roikuttamisvälineet siihen hintaan. Näyttävät itse asiassa kalliimmilta😹

En tiedä, onko koskaan aikaa ja rahaa tarpeeksi, mutta suunnitelmissa on kattaa terassi. Ja kai myös lasiseinät tahdotaan. Rupesin eilisen lintuturman jälkeen miettimään, millainen surmanloukku lasitettu terassi on? Millaisia kokemuksia sinulla on? Tai miten olet onnistunut estämään lennot lasia päin? Haukankuvia en tahtoisi liimailla tai ripustaa kahvipusseja heilumaan.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- Voi surku!

Surkeus sentään, tiput olivat lentäneet päin kasvihuonetta. Olin juuri ollut istuttamassa maa-artisokkaa tässä vieressä, ja kun tulin takaisin, reppanat makasivat kuolleina😢😢😢 Ja taas muistin, että ai niin, yhteen kohtaan kasvihuonetta linnut lentävät, koska siinä ei ikkunan edessä roiku mitään eikä yleensä kasva tomaattia tms. korkeampaa. Joten isäntä saa tänään ruuvata kattopalkkiin koukun!

Seuraavaksi iloisempia kuvia ja yllätyksiä.

Tämä yllätys löytyi kasvimaalta, ja se on mielestäni KINOSANGERVO, joka hävisi varsinaisesta paikastaan. Näitä alkuja on pulpahtanut muualtakin, mm. ojan reunamilta, joka johtaa vettä kasvimaalta ja sen ympäristöstä altaaseen.

Keltapäivänlilja ojentelee kukkavarsiaan, vaikka "eilen" se vasta nousi maan pinnalle.

Kriikuna kukkii, vaikka lehdet eivät ole vielä täysikokoiset. Kiirettä pitää!

Mahtaako Anonyymin arvaus kukinnan alkamisajasta toteutua? GLORY OF EDZELL on kirinyt kiinni aikaa, ja nuput ovat jo näin pulleita.

Atsalea aloittelee kukintaa.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- saksankurjenmiekan jäänteiden kuritusta ja tomaatit vihdoin pusseihin!

Kaikki keinot ovat sallittuja myös puutarhassa. Miten sinä olet ratkaissut saksankurjenmiekan edellisvuotisen pehkon nitistämisen? Siistiminenkin riittää, koska uudet alut pukkaavat kyllä pöheikön läpi.
Minä turvauduin tänään villapuukkoon, koska totesin Fiskarsini auttamattoman tehottomiksi. Videossa tyylinäytettä😄

Työkiireet ovat haitanneet harrastustani, ja sain vasta nyt tomaatit pusseihin. Kasvihuone alkaa pikku hiljaa näyttää kasvihuoneelta eikä lasikaapilta.

Tänään oli ensimmäinen aamu, jolloin ilma tuoksui keväältä! Lämmin ilmamassa on saavuttamassa meidät.
Joukossa tuoksahti myös erittäin voimaannuttava, sanoisinko suoraan, haju. Sianlantaa oli ajettu sellaiselle suunnalle, että ilmavirta toi tuoksahduksen pihallemme. En millään muotoa pidä tätä pahana, sehän on luonnon tuote,  ja haju häipyy parissa päivässä. Paljon inhottavampaa on haistella metallinkäryä, joka silloin tällöin tulee läheisestä yrityksestä.

Ehkä kukatkin innostuvat kasvamaan ripeämmin kakan hajussa?

Neilikoita verbeenojen seurassa.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- kasvihuoneen laittoa ja lumipyryä

Olipas eilen erikoinen päivä, ei muuten, mutta säävaihtelut olivat melkoiset! Kun lähdin kärräämään Biolanin kasvusäkkejä ja kesäkukkamultaa kasvihuoneen suuntaan, aurinko paistoi, mutta hetken kuluttua pellon toisesta päästä alkoi nousta  valkoinen rintama, jota luulin ensin sumuksi tai höyryksi. Se ei ollut kumpaakaan, vaan tuuli puhalsi lunta vaakatasossa. Koetin ottaa ilmiöstä kuvaa, ja se taitaa juuri ja juuri erottua pellon pinnalla.

Näin kirkkaalla auringonpaisteella aloitimme.

Fiinu tarkistaa, että vaan aitoa tavaraa tuodaan kasvihuoneeseen.

Apulainen testaa lisää säkkejä😉

Ja Väinö vahtii kesäkukkamultaa...

Terotin miehelleni, että hän varmasti muistaa tuoda Biolanin multaa. Sen nimeen taitaa muutama muukin harrastaja vannoa, mutta se on vaan niin hyvää. Yhtenä keväänä haksahdin toiseen merkkiin, jota en viitsi tässä mainita, mutta oli tosi harmillista, kun kesäkukkani eivät todellakaan kukoistaneet. Lannoitin ja ihmettelin, lannoitin ja kastelin, ihmettelin lisää, kunnes tajusin, että vika on kasvualustassa. Että harmitti! Samana syksynä reissasimme Itävallassa, ja jokainen siellä käynyt muistaa varmasti upeat pelargorniat, jotka koristavat parvekkeita. Ne olivat niin muhkeita ja täynnä kukkia, että naamani vääntyi kateudesta ja alkoi vihertää. Näköjään kaikki pitää opetella kantapään kautta.

Varjolilja työntyy esiin sinnikkäästi, vaikka lumen keskeltä.

Tässä kuvassa jo aurinko hiukan pilkistää, mutta naureskelin, että enpä ole ennen lumisateella kylvänyt kesäkurpitsan siemeniä.

Ja miksei kukaan käskenyt minun taimikasvattaa niitä, kun kylmät vaan jatkuivat?! Höh, eilen manasin välillä niin lyhyttä järkeäni. Noh, nyt siemenet ovat kasvusäkeissä, ja muutama tungin myös kasvihuoneen omaan multaan. Kylvin kolmea lajiketta: De Nice à Fruit Rond (vihreä pyöreä), Atena Polka F1 ja Gold Rush (keltaisia pitkulaisia). Sitä himoitsemaani keltaista pyöreää en löytänyt tänäkään vuonna. Päistään litistettyä pyöreää olisi ollut tarjolla, mutta sen tuotokset ovat kuivakoita ja puumaisia.

Lähdin varta vasten hakemaan valkosipulia ja ajattelin kylvää sen tänään. Mutta valtakunnallisen ketjun puutarhamyymälässä sitä ei ollut. Enpä taas viitsi mainita nimeä, jokainen saa itse arvata. Kesäkukat olivat niin surkean nuupahtaneita, lähes järjestään, että kysyin myyjältä, ovatko nämä saaneet pakkasta. Hän vastasi, että kärryt työnnetään yöksi sisälle. Hmmm... eivätkä ainakaan marketat olleet kuivia, vaikka kukkavarret retkottivat allapäin. Vai vaivasiko liika märkyys?
Mukaani tarttui ainoastaan pari keltaista kerrottua miljoonakelloa ja tupsulaventelia. Minulla ei ole ennen ollut sitä, ja otin sen nimenomaan houkuttelemaan perhosia. Talvehtimistakin voisi yrittää, mutta sellainen sopivan viileä paikka minulta valitettavasti puuttuu.
Tähän liikkeeseen minun ei tarvitse mennä toista kertaa kesäkukkaostoksille. Suuntaan seuraavaksi jälleen Annen Kukkatarhaan, jossa taimet ovat terhakoita, hyvinvoivia, ja hinnat ovat edullisia moniin puutarhoihin verrattuna. 

Tällainen asetelma tuli kahdesta laventelista ja miljoonakelloista.

Toki lumi suli äkkiä. Mutta auringon tehdessä laskua terassin pinta oli jo jäässä ja kasvihuoneen katto veti pahaenteiseen huuruun. Sytytin sinne seitsemän isoa öljykynttilää ja lisäksi peitin kesäkukat.

Auringonlasku oli kyllä komea!

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- uudenseelanninpinaatti, lehtimangoldi, kelloköynnös, tuoksuherne ja köynnöskrassi kylvetty

Pinaatin ja mangoldin kylvämisessä kasvihuoneeseen ei ollut mitään järkeä, mutta silti se piti vaan tehdä. Multasormi pakkaa kutiamaan tässä vaiheessa vuotta niin ankarasti, ettei syyhyämiseen auta enää kuvien katselu, vaan kunnon toiminta.

Yöpakkaset ovat olleet todella ankaria, ja eilen aamulla kastelukannussa ollut vesi oli saanut jääriitteen pinnalleen. Siis kasvihuoneessa. Ulkona ollut multapussi oli kohmettunut.

Alla olevat lohduttomat kuvat on otettu torstaina eli 13.4. Paremmin ne olisivat sopineet marraskuuhun.

Haksahdin nättiin pussiin.

Kelloköynnös on minulle uusi tuttavuus, ja ostin siemenpussin koristeellisten lilan väristen kukkien houkuttelemana. Köynnös kasvaa 2 - 3 metrin korkuiseksi ja vaatii tietysti paljon ravinteita sekä kuohkean maan. Se sopii parvekkeelle, aurinkoiseen paikkaan vaikka ristikkoa vasten, toisten köynnösten joukkoon ja jopa huonekasviksi. Siemeniä kannattaa liottaa ennen kylvöä.

Tässä osa kokoelmasta. Maitokannu on löytö Venäjältä, Räisälän Hytinlahdesta.

 
Kylvin ruukkuihin ja muutamaan amppeliin sekaisin kelloköynöstä sekä kerrottua köynnöskrassia että tuoksuhernettä.
Ja ainahan pitää hiukan oikaista. Nähtäväksi jää, meneekö syteen vai saveen.
Kokosin eri kokoisia ja - näköisiä ruukkuja, jotka ovat osoittautuneet liian pieniksi kesäkukantaimille. Lisäsin salaojituksen päälle kerroksen Tarhurin taimimultaa, Kekkilän valmistamaa. Tämän päälle kauhoin palanutta kompostia voimanlähteeksi, minkä taas peitin taimimullalla.
Kun taimet ovat kasvaneet niin isoiksi, että juuret ulottuvat kompostikerrokseen, ne tarvitsevat myös sen ravinteita. Toki lisälannoitusta tarvitaan silti.
Jos tämä konsti toimii, säästyn  yhdeltä työvaiheelta eli varsinaiselta esikasvatukselta ja taimien siirtelyltä. Tuoksuherneen ja krassin voi myös suorakylvää, mutta koska kevät on näin myöhässä, kukinta jäänee sillä menetelmällä myöhäiseksi.
Normaalina vuonna olisin vienyt ruukut kasvihuoneeseen, jossa osa viettää koko kesän, mutta nyt ne oli pakko kiikuttaa sisälle. 

Sitkeä kevään airut puskee lehtien ja neulusten keskeltä.