torstai 28. huhtikuuta 2022

Kevättä ja auringonlaskuja sekä Ritavuoren juurella että laivalla

Tässä tulee lähinnä kuvapläjäys. 

Saimme muutaman viikon ajan nauttia lintujärvestä. Lähipellolla on alava kohta, jonne sulamisvedet pakkautuvat, ja runsaslumisen talven jälkeen sitä oli niin paljon, että kerrallaan parikymmentä joutsenta uiskenteli + muut pienemmät vesilinnut. 

Ensiksi kumminkin keväinen asetelma.

Tämän olen ottanut 12.4.22





Ihana video! Vesilinnut ovat paikalla, ja meillä on kuin oikea järvi.



Näin vaatimattomista näkymistä ristelily alkoi. Ruissalosta kumminkin.





Ehkä upeaa!

Tämän näkymän jälkeen räpsytin kännykän kameralla auringon laskuun asti. Alla saalis. 



Hytistä kuvattu.






Maailma muuttui koko ajan. 


Seuraavana päivänä oli häikäisevän kirkasta.




Mutta aika vilpoista oli. Sen hetken kannella tarkeni, että kuvat otin.

Kiitos vierailustasi ja intoa viikonlopun pihatöihin🌱🌷

torstai 31. maaliskuuta 2022

Satakunnan Kansan ja Länsi-Suomen jutut Kristiina Vehnätukasta


Aloitetaan Satakunnan Kansan jutusta. Sini Kuvaja kiteytti oivallisesti kirjoittamiseni haasteet virkkeellä: "Uusi jännittävä tarina syntyi kivun ja surun keskellä."

Ihanaa, kun tämän ikäistä naista kuvataan zoomi kiinni naamassa. Huomautin tästä Kari Mankoselle, mutta tämä löi sen leikiksi ja vakuutti objektiivin olevan niin laajan, että melkein hänen korvansakin näkyvät. Noh, eivät taida näkyä😄

Sitten itse juttuun. Koetan suurentaa niin paljon, että teksti on luettavissa. 



Kaipa jotain saa selvän, ja juttu jatkuu kolmannella sivulla. 



Sitten Länsi-Suomen juttuun. Sen koko kuvan seusuroin. Näytän viisi kertaa lihavammalta kuin olen, kiitos kuvakulman. 

 


 



Pieniä lipsahduksia. Kunta ei ole jakautunut Haloiseen ja Viloiseen, vaan nykyisen kirkonkylän kohdalla on ollut nämä kaksi kylää. 

Kiitos Maaritille kahdesta lainauksesta! Tuskin olisin itse osannut parempia kohtia valita. 

 
 
 
Kustantajan kanssa on puhuttu sähköisestä versiosta, äänikirjasta en tiedä, mutta toivottavasti kirja ilmestyy myös siinä formaatissa!  

Joko olet käynyt tykkämäässä facebookissa: Kirjailiystävykset Eurajoelta. Etkö😚? Siis kipin kapin toimeen. 

Kiitos mielenkiinnosta ja innostavia lukuhetkiä!


torstai 10. helmikuuta 2022

Kuka pihalla kulkee?

Olemme saaneet elää vanhan ajan talvea, jippii! Lumessa on monia hyviä puolia. Tässä yksi: eläinten jälkien seuraaminen on mielenkiintoista ja ylipäätään mahdollista. 

 

Kuva tammikuulta. Pikkuinen on tepsotellut kuistilla.

 

6.2.2022: Pikkuruisia jälkiä, 1 x 1 cm, oli tiheässä autokatoksen seinien tuntumassa. Kolme varvasta eteenpäin, kaksi sivuille. Vertailujälkenä Fiinun etutassu. Flikka painaa vajaat 30 kg.
 

 

Ovatko nämä edes saman veijarin aikaansaannoksia? Tulitikkurasia on jäljen vierellä mittasuhdetta antamassa. Jäljet johtavat ison kiven alle, ja siellä lienee majapaikka. Minkki? Kärppä? Lumikko?




Tässä on vissiin ketturepolainen vieraillut lintujen ruokintapaikan alla.


Kuka kulkee? Kuka tietää😉? Odotan innolla vastauksia.


sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Ravintola Wuojoki toimii jälleen

 

Siinä seisoo Eurajoen ylpeys talviasussaan. Kartanosta itsestään ja sen historiasta en kerro tässä. Niihin voi tutustua osoitteessa: https://vuojoki.fi. 

(Tämä ei ole maksettu mainos. Keittiön väeltä kysyin vain, että saako ottaa tarjoilupöydistä kuvia ja julkaista.)

Vallan iloinen uutinen pompahti facebookiin: Vuojelta saa taas lounasta tiistaista perjantaihin ja tilausravintola palvelee myös. Nimittäin kävi näin, että Posiva, joka oli maksanut 40 vuoden vuokrat etukäteen, lähti jostain minulle tuntemattomasta syystä pois kolmannesta kerroksesta. Vuokrarahoilla Eurajoen kunta rakennutti Jokisimpukan - uuden vanhainkodin, joka toimi vuosikymmenet kartanossa. 

Posivan työntekijöiden lounas oli antanut ravintolalle tukirangan. Kun se jäi uupumaan, tilaustoimintaakaan ei kannattanut jatkaa. 

Vuojoki tarjoaa Keittiömestarin Kartanolounasta tiistaista perjantaihin klo 11 - 14. 


 


Tervetuloa! Miljöö on upea. 

  


Kalapöytä, peilin takana, kuten Mervi Salonen meitä ohjeisti. Sillejä ja lohta. Kananmunaan palaan kohta😙Ohhoh, tulipas pieni runon alku😆

 

Runsas vihannespöytä. Kaikki ovat lähituotantoa👏 Tarjoiluastioiden eteen on kirjoitettu ruokien alkuperä.

Ihastusta on herättänyt itse leivottu vegaaninen saaristolaisleipä. OIH, minulta se jäi maistamatta, mutta seuraavalla kerralla otan siivun lautaselleni. 

Itse asiassa sovin eilen lounastreffit "seuraavan" ystävättäreni kanssa tulevalle viikolle. 

 

Joka päivälle on oma keittonsa. Aavistelen, että joka toinen päivä keitto on kasvisorttia. Ensi viikolla olen tosiaan tulossa ystäväni kanssa, joka on kasvissyöjä.

Kuvassa esiintyvä myskikurpitsakeitto oli mielettömän hyvää! Pehmeän paahteista, pyöreää ja täyteläistä. Se näyttäytyy varmasti tulevaisuudessakin listalla?

 

Tässä on minun ensimmäinen lautasellinen. Äidin kuoleman jälkeen syöminen on muuttunut pakoksi ja suoritukseksi. Kun on iloista ja rakasta seuraa, pystyn syömään normaalimmin. Mutta onneksi on kiloja, joita karistaa. 

Kananmunista: tieto lämmitti sydäntäni kovin, vaikka viime perjantaina tuuli puhalsi pihalla melkein tukankin pois päästä.  

Valpolan tila sijaitsee Kaukomäen kylässä. Kanat elävät vapaina kanalassa, jossa on huomattavasti enemmän tilaa kuin mitä laki sanoo. Rouvilla on suuri kuoputus - ja kylpemisalue, samaten paljon orsia ja virikkeitä. Kanat ruokitaan rehulla, joka on valmistettu oman tilan viljasta. 

Kun tuemme Vuojokea ja sen kaltaisia yrityksiä, tuemme myös erikoistuvaa maataloutta.

Alla kaksi kuvaa sisältä.  Silloisten puuseppien taidonnäytteitä. Annetaan aploodit!

 





TERVETULOA!