Näytetään tekstit, joissa on tunniste Siemen Flora. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Siemen Flora. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Miksi ihmiset eivät noudata turvavälejä?!



Muutakin asiaa tässä postauksessa on, mutta niin paljon minua on alkanut viime viikkoina harmittaa monien piittaamattomuus omastaan ja kanssaihmisten terveydestä, että on pakko heiluttaa sanan säilää.

Viimeinen niitti tuli viime perjantaina Rauman Citymarketissa. (Olen tehnyt tapauksesta valituksen kauppaan.) Tajusin aika äkkiä menneeni hölmöön aikaan kauppaan: väkeä oli paljon liikkeellä, eikä juuri ketään tuntunut kiinnostavan turvavälin pitäminen. Jos jäin odottamaan edellä olijaa, niin takaa hönkäisi joku niskaani.

Naurettavinta oli, että toistettiin koko ajan tallennetta, jossa kehotetaan välttämään lähikontaktia ja huomioimaan tämä myös kassan JÄLKEEN, TAVAROITA PAKATESSA.

Asiakkaiden  joukossa suihki ainakin kymmenkunta nuorta, jotka keräilivät tilattuja tuotteita, ja he tulivat suoraan kohti, mitään piittaamatta.

Ennen kassaa väki seisoi kiltisti merkkien kohdalla, mutta maksun jälkeen toimittiin kuten ennenkin, ja se minua harmittaa aivan vietävästi. Minä odotin kun mummoikäinen rouva asetteli tavaroitaan ian kaiken kasseihinsa. Jos hän olisi ajatellut jotain muuta kuin itseään, hän olisi heittänyt tavaransa kärryyn ja mennyt pakkaamaan kauemmas tiskistä. Sitten kun tuli minun vuoroni pakata, kassa päästi takanani tulevan pariskunnan ostokset saman tien läpi. Mies syöksyi vierelleni, ja nainen jäi latomaan loputtomalta vaikuttavaa ostosmäärää hihnalle. Minä hyppäsin kauemmas käytävälle ja jätin tavarani siihen.

Olen pikku hiljaa alkanut innostua sipulikukista. Olenko saanut tartunnan muilta pihabloggaajilta😉? Laiskana puutarhurina istutan niitä pikku hiljaa, ja tämänkin vuoden ruukkusipulit pääsevät jälleen maahan. Olen lisännyt tienvierusruusupenkkiin ja ruusukäytävän etualalle multaa ja istutan leventyneisiin penkkeihin sipulit. Aurinkoisille ja näkyville paikoille.


Olin niin vihainen, että savu taisi nousta korvistani. Pariskunta huomasi kiukkuni, ja hyvä niin, eikä kumpikaan vilkaissutkaan minua päin. Miksi eivät kahta minuuttia voineet odottaa? Minä en kauaa olisi ostosksiani kasseihini heittänyt! Mutta ei tässä vielä kaikki...



Kassa vilkuili minua ja jämähtäneitä tavaroitani. Lopulta sanoin hänelle, että en voi tulla pakkaamaan, koska turvaväliä ei noudateta. Voitko kuvitella, mitä hän vastasi minulle! "En minä voi niin kauaa odottaa."

Siis mitä? Miksi kauppa soittaa ohjeistusta, jota ei edes oma henkilökunta noudata??? Fiksu kassa olisi antanut minun pakata, ja vasta sitten alkanut lappaa pariskunnan ostoksia eteenpäin.

Ilmoitin palautteessani, että pandemian jyllätessä en tule enää Citymarketiin. Siellä saavat käydä rohkeammat asiakkaat. Minulla on homealtistus, ja (ilmeisesti) sen vuoksi saan flunssat helpommin ja rajumpina kuin moni muu, vaikka esim. syön taatusti terveellisemmin kuin keskivertosuomalainen.  Miksen saisi siis myös koronaa? Veriryhmäni on myös se huonoin eli A.

Valkovuokot pilkistelevät aurinkoissa paikoissa pihaa.


Eilen kävin Länsi-Porin Prismassa. Siellä oli kellonajasta johtuen vähän väljempää, ja kassoja oli tarpeeksi, toisin kuin Citymarketissa. Juu, ei ollut juuri muita liikkeellä kuin eläkeläisiä😕.

Olisin tarvinnut uuden magneettirannetuen, koska vuosia sitten ostamani on hukkunut. Tarmokkaista ponnisteluistani huolimatta en ole löytänyt sitä mistään. Olen ostanut sen Prisman käytävällä olevasta luontaistuotekaupasta. Se on sellainen pieni liike, lähinnä vain syvennys, ja koska sisällä oli yksi asiakas, jäin odottamaan liikkeen ja käytävän rajapinnassa olevien hyllyjen luokse. Kun olisi ollut vuoroni, ohitseni säntäsi iäkkäämpi mies ja meni suoraan myyjän eteen seisomaan ja selittämään asiaansa. Ei tietoakaan turvavälin pitämisestä! Taas kerran. Eikä muistakaan käytöstavoista.

Nämä perunanarsissit ostin Siemen-Florasta, jonka palvelua olen ennenkin kehunut. Se on ehdottomasti yksi niistä liikkeistä, joita haluan koronakeväänä tukea ja keskitän ostokseni sinne. 

Toivon, että vaikka ihmiset eivät välittäisi itsestään tai ajattelisivat olevansa voittamattomia, he ymmärtäisivät, että kaikki muut eivät koe tautia samoin. Minun täytyy myös ajatella äitiäni. Kuka hoitaa häntä, jos minä makaan sairaalassa viikkokaupalla ja jään jopa vammautuneeksi?




Pikku hiljaa nämäkin kaunottaret leviävät!





Pelle Peloton - mieheni rakensi tämmöisen härvelin. Arvaako joku mitä virkaa toimittamaan?


Terveyttä ja aurinkoa päivääsi, ja kiitos vierailustasi💗

torstai 12. syyskuuta 2019

Laiskan puutarhurin syysistutuksia



Eikä sitten tikahduta nauruun siellä🙈. Esittelen tässä huimat ostokseni, ja kaikki ovat jopa jo maassa.




Jostain täytyy aloittaa. Syyskukkijoista on meillä pulaa, ja jonkun blogissa (en valitettavasti muista kenen, mutta ehkä hän tunnistaa itsensä) oli ihania pensashanhikkeja. Kävin postauksen innoittamana ostamassa peräti neljä kappaletta.








Elämäni ensimmäinen mansikkamaa! 25 kappaletta jatkuva tuottoista Ria-lajiketta. Kuva ei paljasta, mutta maa on sen verran viettävä, että emme tehneet kekoja. Siemen-Floran myyjä opasti kädestä pitäen mansikan kasvatukseen. 
Kyllästyin kasvimaahan aivan tyystin. Se on keuhkosammaleen valtaama, enkä ole saanut sitä pois. Hetkellisesti se ruskettuu, kun olen ruiskuttanut etikalla ja jopa myrkkyä olen kokeillut. Katteen alla se ainakin kuolee, tai niin toivon. Multa on tuotu sienimöltä, jonka toiminta loppui, ja usemman vuoden maa tuotti hurjasti satoa. Kunnes kyllästyin taistelemaan sammalta vastaan. Myyjä epäili, että se on tullut mullan mukana, vaikka sen piti olla streriiliä. Mene ja tiedä, mutta tämmöiseen ratkaisuun päädyttiin. 


 

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Suivaannuin 'Henry Martiniin'

Meidän tiemme erosivat. 'Henry Martin' ei ole kymmenen vuoden aikana osoittanut arvostusta osalleen tullutta vaivannäköä kohtaan. Se on kehdannut paleltua, pahiten tappotalvena, mutta muulloinkin. Tappotalvesta se ei toipunut kunnolla. Viime talvesta hengissä selvinneet puolen metrin korkuiset versot söi tänä vuonna joku ötökkä, enkä todellakaan miettinyt ruiskuttamista. Ruusu ei yksinkertaisesti ollut elinvoimainen.

En edes muistanut enää, miltä sen kukinta näyttää, vaan oli pakko katsoa kirjasta. Aivan upea ruusuhan se on,  huokaus.



Pohjoisen Ruusut - kirjassaan Leif Blomqvist kehuu sitä ehkä kestävimmäksi ja käyttökelpoisimmaksi sammalruusuksi. Vai niin, uskallan olla jälleen kerran eri mieltä. 'Nuit's de Young' on porskuttanut minulla paljon paremmin. Henry Martinin pitäisi olla talvenkestävä III - vyöhykkeelle asti, ylemmillä vyöhykkeillä kehotetaan suojaamaan, mutta luulen, että minulla se ei ole menestynyt nimenomaan talvisuojauksen puuttumisen vuoksi.

Siemen-Florasta tarttui mukaani kanadanruusu Rosa 'Champlain'. Mietin ostosta pitkään, mutta ajattelin lopulta, että kokeillaan taas. Josko olisi oppinut elämään näiden arempien ruusujen kanssa.

Sille saatiin paikka kaivamalla Henry ylös. Valitan. Launtaiaamuna mieheni ajoi kaivinkoneen sen vierelle, kahmaisi kauhalla pari kertaa. Tuloksena oli iso kuoppa, ilman ruusua. Kuoppaan tuotiin lisää hiekkaa eli vaihdettiin maa-aines.

Olin epäillyt, josko multa tai oikeammin maan ja hiekan sekoitus ei ole ollut tarpeeksi 'Henry Martinin' mieleen, mutta erinomaisen kuohkean näköinen maa paljastui kaivinkoneen kuopaistua. Siinä olisi pasannut rehottaa, ja pahoitin mieltäni vielä enemmän. Kiittämättömyys on totisesti (onneksi ei aina) myös ruusujen palkka.

Siemen-Floran myyjän kanssa juttelin pitkään ruusuista. Hän pudisteli päätään esim. Rosa 'Champlainin' purkissa olevalle tekstille: talvenkestävä. Siitä tulee asiaa tuntemattomalle kuva, että sen kun iskee ruusun maahan, niin se kestää mitä vaan yhtä lailla kuin Juhannusruusu. Kanadalaisten kohdalla, kuten olen ennenkin murmuttanut, ainakin tällä epävarman talven alueella totuus on aivan toinen.





Kaivoin 'Champlainin' suht syvälle (noin 20 cm) hiekkaiseen kasvualustaan. Minun kokemukseni on, että ruusut kasvavat parhaiten kun pinnassa on hiekkakerros. Sen alapuolella toki saa olla vahvempaa tavaraa.



Siinä hän nököttää... tilaa olisi ollut toisellekin Champlainille, mutta takana kasvaa viime vuonna istutettu 'Louise Bugnet', ja seuraan ensin, miten paljon se ottaa tilaa, vaikka ei juurivesoja teekään.

Ihanaa helteetöntä viikkoa!

tiistai 23. toukokuuta 2017

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- kukkatelineen värkkäys


Kerrankin meillä tehtiin jotain, mitä voi kutsua kierrättämiseksi! Mieheni kaveri oli meinannut heittää metallisen telineen huutin tuuttiin, mutta se pelastettiin meille kukkien kasvatusta varten. Mikähän hyllykkö on alunperin ollut? Tai jos se on tehtykin kukkatelineeksi?

Halusin alahyllylle köynnöksiä, eli kelloköynnöstä, krassia ja tuoksuhernettä, joita olen taimikasvattanut, ja ne tarvitsevat tartuntapintaa. Surkeita ne vielä ovat ostintaimiin verrattuna, mutta kaipa ne innostuvat kukkimaan. Mieheni kiinnitti telineen taakse kasvituen, mikä ei tietenkään ollut kummoinen homma. Pari reikää ja kiinnitys jollain johdonpätkällä😅😆mitä nauroimme, koska tällainen viritteleminen ei ole yhtään hänen tyylistään. Mutta ajaa asiansa tässä kohtaa.







 Lopputuloksesta tuli tämmöinen.


Kipot ja kupit käytössä.

Upea melkein musta petunia, jonka löysin Siemen-Florasta. Oli muuten viimeinen, sorry vaan😉

Auringonlaskua piti taas kuvata. Miten se voikin olla niin erilainen joka ilta?


Pilvet olivat asettuneet näin nätisti rykelmiin, mutta seuraavana iltana taivaalle kehittyi tällaisia pilvi-ilmiöitä. Kuin joku olisi huiskinut pilvet pensselillä.








maanantai 15. toukokuuta 2017

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- shoppailukierros Alhon puutarhalla, Annen Kukkatarhalla ja Siemen Florassa


Alhon puutarha on vanha perheyritys, josta jo viime keväänä tuli tietoa, että se on myynnissä, koska nuori polvi ei ollut halukas jatkamaan. Harmi, vaikka kovaa työtä kukkien kasvattaminen on. Silti harmi. Joka tapauksessa, minä ainakin olen ollut epätietoinen, ovatko kasvihuoneet vaihtaneet omistajaa. Saako Alholta enää taimia tai leikkokukkia? Viime viikolla lehdessä oli pieni ilmoitus, että Alhon puutarha on auki. Yes, eikun hetimiten paikalle katsomaan, mitä on tarjolla.
Ensimmäisessä huoneessa oli esillä thaimaalaista ruokaa. Siis säilykkeitä, riisiä, kastikkeita jne. Minä en ymmärrä tällaisen ruoan päälle yhtään, enkä niihin sen paremmin tutustunut. Mutta toivottavasti ne ihmiset, jotka ovat ihastuneet itämaalaiseen tyyliin, löytävät paikalle. Olettaisin myynnissä olevan aitoa tavaraa, koska rouva on thaimaalainen.
Kukkia oli myös, mutta ymmärrettävästi ei vielä niin paljoa kuin aikaisemmin, koska pariskunta on ostanut puutarhan vasta alkuvuodesta. Monennäköisiä yrttejä näytti olevan ja esimerkiksi chilintaimia.
Palvelu oli mutkatonta ja ystävällistä, ja taimet olivat kunnollisia. Ostin muutaman lilan verbeenan ja neilikoita.
Toivotan onnea nuorelle parille ja heidän yritykselleen!

Sitten shoppailukierrokseni jatkui Annen Kukkatarhalle, josta hain tällä kertaa "vain" tomaattia. Ne odottavat vielä pääsyä kasvusäkkeihin, koska ensi yöksi on luvattu hallaa.

Tässä maistiainen tarjonnasta.

Niin kuin olen mainostanut itseäni, olen laiska puutarhuri. Kadehdin niitä tehopakkauksia, jotka kasvattavat kaikki itse siemenistä. Ehkä jos en harrastaisi kirjoittamista ja sitä myötä "joutuisi" tekemään tutkimustyötä, minulla myös olisi innostusta ja aikaa siihen puuhaan? Viime vuosina olen ostanut esim. tomaatintaimet valmiina.



Rambling Red Stripe - pensastomaatti

Sweet Million - kirsikkatomaatti

Keltainen ruukkutomaatti

Näiden lisäksi ostin sitä ihan tavallista pensastomaattia, joka pitää tukea ja varkaat poistaa.


Valkosipulinkynnet olivat edelleen ostamatta, ja poikkesin siksi Siemen-Florassa. Siellä on myös tarjolla niin valtavasti kaikkea ihanaa, että on suljettava silmät ja ostettava vain se, mitä on aikonut. Tosin siemenhyllyjen vierellä muistin taas kerran punahatun. Tarkkasilmäinen myyjä kysyi, hainko jotain erityistä. Toinen myyjä tuli etsimään, josko punahattua olisi löytynyt, mutta sitä ei ollut. Hän olisi kysynyt tukusta, joka toimittaa siemeniä ammattilaisille, mutta samaan aikaan paikalle tuli taimimyymälän myyjä, joka kertoi, että taimena punahattua on tulossa. Mutta milloin, se piti selvittää. Hän soitti taimistolle Hämeenlinnaan, mistä kerrottiin, että taimet ovat kovin pieniä. Ne eivät olleet vielä lähtövalmiita suureen maailmaan. Myyjä otti puhelinnumeroni ylös ja lupasi laittaa viestiä, kun punahattu saapuisi Raumalle. Tätä minä kutsun palveluksi!!! 


Kukka-asetelmat ova vielä aika aneemisen näköisiä, mutta otin kuitenkin muutaman kuvan. Kuukauden kuluttua voidaan tyytyväisinä vertailla, miten komeiksi ne ovat venähtäneet.











Tänä aamuna kuulin käen kukkuvan ensimmäistä kertaa! Se halusi vissiin ilahduttaa minua, kun kyykin takamus ruusupuskassa ja tukka kiinni unkarinsyreenin oksissa kurittaessani juolavehnää. Vaan tulipas sekin työ tehtyä😊