Suivaannuin 'Henry Martiniin'

Meidän tiemme erosivat. 'Henry Martin' ei ole kymmenen vuoden aikana osoittanut arvostusta osalleen tullutta vaivannäköä kohtaan. Se on kehdannut paleltua, pahiten tappotalvena, mutta muulloinkin. Tappotalvesta se ei toipunut kunnolla. Viime talvesta hengissä selvinneet puolen metrin korkuiset versot söi tänä vuonna joku ötökkä, enkä todellakaan miettinyt ruiskuttamista. Ruusu ei yksinkertaisesti ollut elinvoimainen.

En edes muistanut enää, miltä sen kukinta näyttää, vaan oli pakko katsoa kirjasta. Aivan upea ruusuhan se on,  huokaus.

Pohjoisen Ruusut - kirjassaan Leif Blomqvist kehuu sitä ehkä kestävimmäksi ja käyttökelpoisimmaksi sammalruusuksi. Vai niin, uskallan olla jälleen kerran eri mieltä. 'Nuit's de Young' on porskuttanut minulla paljon paremmin. Henry Martinin pitäisi olla talvenkestävä III - vyöhykkeelle asti, ylemmillä vyöhykkeillä kehotetaan suojaamaan, mutta luulen, että minulla se ei ole menestynyt nimenomaan talvisuojauksen puuttumisen vuoksi.

Siemen-Florasta tarttui mukaani kanadanruusu Rosa 'Champlain'. Mietin ostosta pitkään, mutta ajattelin lopulta, että kokeillaan taas. Josko olisi oppinut elämään näiden arempien ruusujen kanssa.

Sille saatiin paikka kaivamalla Henry ylös. Valitan. Launtaiaamuna mieheni ajoi kaivinkoneen sen vierelle, kahmaisi kauhalla pari kertaa. Tuloksena oli iso kuoppa, ilman ruusua. Kuoppaan tuotiin lisää hiekkaa eli vaihdettiin maa-aines.

Olin epäillyt, josko multa tai oikeammin maan ja hiekan sekoitus ei ole ollut tarpeeksi 'Henry Martinin' mieleen, mutta erinomaisen kuohkean näköinen maa paljastui kaivinkoneen kuopaistua. Siinä olisi pasannut rehottaa, ja pahoitin mieltäni vielä enemmän. Kiittämättömyys on totisesti (onneksi ei aina) myös ruusujen palkka.

Siemen-Floran myyjän kanssa juttelin pitkään ruusuista. Hän pudisteli päätään esim. Rosa 'Champlainin' purkissa olevalle tekstille: talvenkestävä. Siitä tulee asiaa tuntemattomalle kuva, että sen kun iskee ruusun maahan, niin se kestää mitä vaan yhtä lailla kuin Juhannusruusu. Kanadalaisten kohdalla, kuten olen ennenkin murmuttanut, ainakin tällä epävarman talven alueella totuus on aivan toinen.





Kaivoin 'Champlainin' suht syvälle (noin 20 cm) hiekkaiseen kasvualustaan. Minun kokemukseni on, että ruusut kasvavat parhaiten kun pinnassa on hiekkakerros. Sen alapuolella toki saa olla vahvempaa tavaraa.

Siinä hän nököttää... tilaa olisi ollut toisellekin Champlainille, mutta takana kasvaa viime vuonna istutettu 'Louise Bugnet', ja seuraan ensin, miten paljon se ottaa tilaa, vaikka ei juurivesoja teekään.

Ihanaa helteetöntä viikkoa!