Satoa kasvihuoneesta ja metsästä

Yllä esitys tähän mennessä kypsyneistä tomaattilajikkeista. Nimet ovat autuaasti häipyneet, mutta se tieto ei ole minulle muutenkaan kovin tärkeää. Hedelmiään vielä kasvattavat jättitomaatti, ja alla oleva "puska", joka on yhdessä terassin nurkassa.

Minulla on vain tomaatteja, kesäkurpitsaa ja erilaisia salaatteja ja jotain yrttiä. Suloisessa sekamelskassa.

Kuumaa on... tämän kesäkurpitsalajikkeen lehdet sen puoleen kääntyvät aina alaspäin.Vesimeloni pilkistää joukosta.

Vesimeloniahan taimikasvatin. Kröhöm. Sain mukamas kuningasidean, että laitan säkit terassin seinustalle ja yhtenä iltana sitten istutin taimet. Mutta ei mennyt montaa tuntia, kun jouduin istuttamaan niitä uudelleen. Ne olivat "lennähtäneet" pois säkeistä. Apupuutarhuria en nähnyt hommissa, mutta Fiinu säkkejä ilman muuta oli käynyt penkomassa. Hän pakkaa tekemään samaa penkeissäkin, mutta säkit olivat oikein namulaari: hiukan kun kuoputti, niin pääsi käsiksi kanankakkaan. Arvata saattaa, etteivät hentoiset taimet tämmöistä kyytiä kestäneet. Muutama siemen oli jäänyt yli, ja ne nakkasin suoraan säkkeihin, kuten teen kesäkurpitsan siemenillekin. Kaksi on itänyt, mutta epäilen etteivät ehdi tuottaa satoa, mutta periksi en anna, vaan kokeilen ensi keväänä uudelleen.

Näiden lisäksi on vihreä pyöreä lajike.

Häikäisee!

Tien toisella puolella on mahdottoman satoisa mustikkapaikka. Normaaleina vuosina olen noukkinut (täällä noukitaan, ei poimita) pieneltä alalta kymmeniä litroja. Viime vuosi oli heikko, samoin nyt. Muutaman litran olen saanut mustikkaa saaliiksi. Viime kesänä ukrainalaiset miehet, jotka ovat työssä mansikkatilalla, noukkivat vapaa-aikoinaan mustikkaa (miten jaksavatkaan!), ja ostin 30 litraa, mutta hekään eivät tänä vuonna taida mustikoita löytää, koska mitään ei ole kuulunut.

Lähdin hiukan syvemmälle metsään katsomaan, josko löytäisin juolukoita, ja olihan niitä! Kaiken lisäksi oikein komean kokoisia.

 

 

Ihana aamu nauttia marjastuksesta! Väinö oli samaa mieltä. 

Paitsi että romuttamolla tehdään nykyään töitä myös viikonloppuisin, aamusta yömyöhään. En voi sanoa, että ääni varsinaisesti haittaisi, mutta kyllä se harmitti. Olisin halunnut kuunnella hiljaisuutta, en kolinaa, telojen kirskuntaa ja paukahduksia.  

Myös yöllä kuuluu ääniä, ja kun valitin niistä ELY:n valvojalle, yrityksen vastaus oli, että silloin tehdään huoltotöitä ja siivotaan. Ken selityksen uskoo ja nielaisee...

Eli: koillisvirtauksella melu on jatkuvaa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Tosin päivämeteli  on aiempaa vaimeampaa, ja olen pystynyt olemaan ulkona, vaikka murskaus on käynnissä. 

Mutta mikäs teet... 

Jätin juolukat kypsymään ensi viikkoon ja saapastelimme Väinön kanssa aamukaffeelle. 

Maastoutumisharjoitus

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- valmistaudumme pikku hiljaa synnytykseen

Viikon kuluttua on röngtenaika, koska haluan varmistua, kuinka monta pentua on tulossa. Ehkä taas ylireagointiania, mutta saan kait sen anteeksi? Tämä on minulle aivan vieras ja hallitsematon tilanne.

Oloani ei helpottanut ollenkaan tieto, joka Fiinun kasvattajalta tuli viikonloppuna. Fiinun äidille on jouduttu tekemään kaksi keisarinleikkausta (tämä on mennyt minulta aivan tietoisuuden ohi!), ja kasvattaja epäili, että kysymyksessä olisi polttoheikkous. Fiinun joillain, ei siis kaikilla, sisarpuolilla on myös ollut ongelmia, mutta osana on ollut huonoa tuuria ja jopa eläinlääkärin mokailua.

Ell kommentoi polttoheikkoutta, että sitä on nykyään joka toisella nartulla (!). Kumminkin, siihen on varauduttava, että joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen. Olen varmasti hiukan viisaampi viikon kuluttua juteltuani paremmin ell:n kanssa.

Minulla on hyviä kokemuksia luontaishoidoista sekä omalta että koirien, oikeastaan vain koiran eli Mitsin osalta. Siksi soitin tänään Merja Lindströmille, porilaiselle homeopaatille, ja hän valitsee Fiinulle vahvistavia aineita. Mitä ne ovat, paljastuu minulle vasta, kun haen "lääkkeet" keskiviikkona. Jos ne auttavat synnytyksen luonnollisessa onnistumisessa, erinomaista, jos eivät, olen ainakin yrittänyt.



Rupesin mittaamaan Fiinun kuumetta, aamun illoin. Lämpö on tällä hetkellä laskenut selvästi alle 38 asteen, ja voi pudota kuulemma jopa 36:een. Koiran normaalilämpöhän on päälle 38 astetta. Kun lämpö lähtee nousemaan alimmasta lämpötilasta, synnytys on odotettavissa vuorokauden sisällä. Tämä tieto on tärkeää siksikin, että kasvattaja ehtii paikalle synnytykseen.

Neidin, vai täytyykö jo puhua rouvasta, ruokahalu on melkoinen.

Tässä menee alas hirvenlihaa lisukkeineen. Nami nami.


Pentuja tulossa - postaukseen kirjoitin väärin! Siis olin tietämätön. Nämä pennut saa rekisteröityä EJ-rekisteriin, joka tarkoittaa sitä, että pennuilta evätään ainoastaan jalostuskäyttö. Muuten niillä voi harrastaa niin paljon kuin ohjaajalla riittää tarmoa, joka tuskin tulokkailta loppuu. Sen verran molemmin puolin tulee energisiä koiria.

Muuta puutetta vanhemmissa ei ole kuin harmittava Väinön kivesvikaisuus. Indeksit ovat hyvät, ja sukusiitosprosentti on nolla. Molemmat ovat kivan luonteisia: avoimia ja rohkeita. Fiinu on hiukan helpompi koira pitää kuin Väinö, jolta toimintahalu ei tunnu loppuvan koskaan. Silti poika ei ole sählä eikä ylivilkas, vaan osaa rauhoittua niin sisätiloissa kuin jäljelläkin. Hän on oikea mamin mussukka, joka on joka paikassa vierelläni. Fiinu on itsenäisempi, narttujen tapaan?, ja touhuaa esim. pihalla omia juttujaan ja tulee vaan välillä näyttäytymään. Neiti on aika vitsikäs ja kekseliäs, kuten blogin lukija on varmasti huomannut, ja varsin päättäväinen luonne.

Väinön kaksi sisarusta on rajavartiolaitoksen palveluksessa, ja muillakin harrastetaan aktiivisesti. Myös Fiinun sisaruksista osa on harrastajilla, ja nenänkäyttö ja tahto tehdä hommia on näiden koirien vahvoja puolia.

Olen kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, että Fiinulla ei olisi stressiä mistään, mikä vaikuttaa tietenkin haitallisesti pentujen henkiseen kehitykseen.

Elämä on nyt rauhoitettu.

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- pentuja tulossa!

Apua. Ei tässä näin pitänyt käydä😰Tunteeni ovat kovin ristiriitaiset. Toisaalta minua nolottaa ja harmittaa. Miten olen ollut niin tumpula, etten ole vahtinut pariskuntaa kunnolla? Vaikka omasta mielestäni olen enkä oikein tiedä, miten vahinko on päässyt käymään. Tiedän myös, että rakkauspentuja on syntynyt ja syntyy paremmissakin piireissä huolimatta siitä, mihin varotoimenpiteisiin ihmiset ovat ryhtyneet.
Toisaalta olen iloinen, ja miksi en olisi? Ultrassa näkyi terhakoita pentuja, useita. Neljästä yhdeksään, arvioi eläinlääkäri. Huh, jospa kuitenkin tulisi vain viisi? Please, ei enempää.

Mistä löytyy pennuille rakastavat, mutta myös osaavat kodit? Näitä ei saa rekisteröityä, vaikka vanhemmilla onkin paperit (Fiinu on vasta syksyllä 2 v., ja Väinö on kivesvikainen). Molemmat ovat onneksi muuten terveitä, myös luustoltaan, eikä ole ollut esim. kutinoita. Sisarusten ja sukulaisten meriittejä voi käydä katsomassa koiranetistä.
Todennäköisesti on luvassa varsinaisia Tahtotainoja ja Vauhtiveikkoja, joten pennut tarvitsevat paljon aktiviteettia ja johdonmukaista kasvatusta.

Ell:lle sanoin, että eikö ole ns. kohtalon ivaa, että kaikilla  kolmella aikaisemmalla nartullani on pitänyt tehdä pentuja. Jokaisen kohdalla asiasta on puhuttu ja sovittu kasvattajan kanssa. Mutta kaikki ovat olleet sairaita, ja haave on tyssännyt siihen. Ja nyt käy näin. Niinpä, ell vastasi, tämä tapahtui nyt aivan luonnollisesti, ilman suunnitteluja. Tiedän senkin, että monet kerrat tällä metodilla on "tuotettu" erittäin hyviä koiria.

Äippä jonottaa kananmunan kuoria.

Väinö Iisakki oli avannut välioven 18.4. Fiinun juoksu oli kestänyt silloin kolme viikkoa ja rapiat. Tärppipäivinä, kun olin poissa kotoa, Väinö oli lukkojen takana. Muuten pidin heitä erillään, toinen sisällä, toinen aitauksessa tyyliin.
Jos pennut ovat saaneet alkunsa tällöin, ne syntyvät viikon 24 lopussa tai 25 alussa. Vissiin minulle on haluttu antaa juhannuslahja😏😏😏Mutta ihmettelen edelleen, miten lainkaan, koska juoksu oli käytännössä ohi? Onko sittenkin tapahtunut jotain ennen? Sitten tapahtunut on minulle täysi mysteeri.

Viikko sitten rupesimme ihmettelemään mieheni kanssa Fiinun pullahtanutta olemusta, mikä muutos tapahtui suurin piirtein päivässä. Ruokahalu lisääntyi aivan mahdottomasti, ja kun MV:n kanssa katsoimme, tisut olivat kasvaneet. Aika selviä, pelottavan selviä merkkejä.

Onneksi takaraivossani on ollut pieni mutta jos sittenkin - epäily, ja olen kiinnittänyt Fiinun ruokaan erityistä huomiota. Viime viikolla rupesin lisäämään kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä ja rypsiöljyä. Lohta koirat ovat saaneet parina päivänä viikossa.

Yksi merkki oli, että Fiinu alkoi tahtoa kananmunan kuoria aivan mielettömällä vimmalla. Hän on tykännyt niistä koko ikänsä, mutta juuri viikko sitten, hän vallan riehaantui, kun kananmuna kopautettiin pöytään kuorimista varten. Kalsiumin tarve oli kasvanut kovasti, ja hän tiesi sen.

Että tämmöistä meillä... Jaa ihmeessä tätä postausta, jos tiedät jonkun, joka on reipasta sakemannia vailla.

Ilmeisesti pitää lisätä blogiin vielä yksi osio: PENTUJEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU.

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- Iitun, Millan ja Kessun luona vieraisilla

Fiinu ja Iitu tapasivat tänään ensimmäisen kerran. Iitua jännitti aika lailla, joten leikkimään ei vielä päästy, mutta jää on murrettu. Kuten videolta huomaa, molemmat koirat ovat hiukan varuillaan. Alun perin ajatuksena oli tutustuttaa samalla kertaa myös Väinö Iituun, mutta sen jätimme toiseen kertaan, ettei pikku neidille tullut liikaa uutta yhden päivän osalle.

(Näin välihuomautuksena ja suluissa... saattaa olla, että meidän talossa on kehkeytymässä aikamoinen ylläri pylläri. Siitä lähipäivinä lisää.)

Kuka arvaa, mitä rotuja Iitussa on? Ei varmaan kukaan, sen verran odottamattoman vastauksen DNA-testi tuotti.

Voimakkaimpana oli Welsh corgi! Seuraavana joko rottweiler tai dobermanni ja viimeisimpinä pinseri ja bullmanstiffi.

Sitten siirrettiin hiukan paikkaa ja mentiin Millan ja Kessun kotiin. Tässä pieni ulkoilu - ja pissa/kakkatauko.

Millan elämä on näitä koiratarinoita, jotka ovat onneksi saaneet onnellisen lopun. VK on hänen kolmas omistajansa. VK hankki tytön Apulan kautta ja haki hänet 29.2.2013. Hänelle sanottiin, että koira oli kuusivuotias, mutta se ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Useammat jotain tietävät ihmiset ovat arvioineet Millan nuoremmaksi.
Aikaisemmissa paikoissa koira ei ole ollut riittävän hyvällä hoidolla. Tyttö oli liian laiha, eikä turkki ollut kelvollisessa kunnossa. Hän ei ole ollut rakastettu!

Nyt on siis onneksi toisin. Milla saa elää ihka oikeaa ja kunnollista koiran elämää:  nauttia hyvästä ruoasta, lenkkeillä ja seurustella muiden koirien kanssa. Hänet viedään lääkäriin silloin, kun on tarvis ja ylipäätään: rakastetaan! Hän on arvostettu perheenjäsen.

Millan kaverina on Kessu. 

Häh, mihin se hävis?

Kessu - sylipuudeli😆

 

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- pionin tuentaa, liljakukkojen etsintää ja kultatyräkki yllättää

Kuva viime kesältä, mutta tätä ihanuutta taasen odotellaan, ja jopa parempaa!

Kerroin ja lupasin aikaisemmassa pionijutussa, että tänä keväänä, ihan varmasti, laitan mummun pinkille pionille tuen hyvissä ajoin. Kun sen kerran kaiken kansan silmien edessä olin vannonut, olin hakenut pari viikkoa sitten tuen esille kasvihuoneesta, jossa se oli viettänyt aikaansa jo muutaman vuoden😓😓😓Oli mahtanut pitkästyä eloonsa?

En ainakaan ollut myöhässä! Ennen asennusta niittyleinikkiä piti kitkeä ympäriltä ja jopa tyvistä. Samalla nappasin voikukkaa salaatin jatkeeksi. Sekä miehet että koirat syövät tätä terveysruokaa aivan huomaamatta, kun silppuaa sen tarpeeksi pieneksi😁

Tämmöinen viritelmä...

Apupuutarhuri istui tyytyväisenä välillä kurjenpolven päällä...

...välillä kiltisti rappusilla. Jos hän sitten ei jahdannut kimalaisia, mistä tänään on ollut jo muutama erimielisyys välillämme.

Mutta mitä löytyi pinon kupeesta? Eikös tämä ole kultatyräkin alku? Kiljaisin riemusta, koska se hävisi kasvupaikastaan, metrin päästä, edellisenä hirmuisena talvena. Tähän en voi sitä jättää, joten ensin pitää pohtia ja sitten vasta siirtää. Haluaisin sen kyllä samaan kohtaan, kahden vallikiven risteykseen. Kullankeltainen kasvi oli niin näyttävä punaruskeita kiviä vasten.

Varjoliljan tilanne tänään. Kasvu on ollut aivan huimaa! Viime viikollahan lumen alta pilkistivät pikkuiset alut, ja nyt lehdet ovat esillä. Luonto kirii takaisin menetettyä aikaa, mutta silti näitä ihmeitä jaksaa hämmästellä vuodesta toiseen.

Olethan muistanut syynätä liljat liljakukkojen varalta? Minulta on nimittäin joskus unohtunut... Tänään löysin yhden, joka pääsi hengestään. Lehtiä oli jo ehdittyä järsiä, joten tarkkana saa olla. Kukot tekevät päivässä pahaa jälkeä, jos saavat touhuta häiritsemättä. Harasin maata liljojen ympäriltä Juha Toikan ohjeiden mukaan, mutta en löytänyt ketään.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- kasvihuoneen laittoa ja lumipyryä

Olipas eilen erikoinen päivä, ei muuten, mutta säävaihtelut olivat melkoiset! Kun lähdin kärräämään Biolanin kasvusäkkejä ja kesäkukkamultaa kasvihuoneen suuntaan, aurinko paistoi, mutta hetken kuluttua pellon toisesta päästä alkoi nousta  valkoinen rintama, jota luulin ensin sumuksi tai höyryksi. Se ei ollut kumpaakaan, vaan tuuli puhalsi lunta vaakatasossa. Koetin ottaa ilmiöstä kuvaa, ja se taitaa juuri ja juuri erottua pellon pinnalla.

Näin kirkkaalla auringonpaisteella aloitimme.

Fiinu tarkistaa, että vaan aitoa tavaraa tuodaan kasvihuoneeseen.

Apulainen testaa lisää säkkejä😉

Ja Väinö vahtii kesäkukkamultaa...

Terotin miehelleni, että hän varmasti muistaa tuoda Biolanin multaa. Sen nimeen taitaa muutama muukin harrastaja vannoa, mutta se on vaan niin hyvää. Yhtenä keväänä haksahdin toiseen merkkiin, jota en viitsi tässä mainita, mutta oli tosi harmillista, kun kesäkukkani eivät todellakaan kukoistaneet. Lannoitin ja ihmettelin, lannoitin ja kastelin, ihmettelin lisää, kunnes tajusin, että vika on kasvualustassa. Että harmitti! Samana syksynä reissasimme Itävallassa, ja jokainen siellä käynyt muistaa varmasti upeat pelargorniat, jotka koristavat parvekkeita. Ne olivat niin muhkeita ja täynnä kukkia, että naamani vääntyi kateudesta ja alkoi vihertää. Näköjään kaikki pitää opetella kantapään kautta.

Varjolilja työntyy esiin sinnikkäästi, vaikka lumen keskeltä.

Tässä kuvassa jo aurinko hiukan pilkistää, mutta naureskelin, että enpä ole ennen lumisateella kylvänyt kesäkurpitsan siemeniä.

Ja miksei kukaan käskenyt minun taimikasvattaa niitä, kun kylmät vaan jatkuivat?! Höh, eilen manasin välillä niin lyhyttä järkeäni. Noh, nyt siemenet ovat kasvusäkeissä, ja muutama tungin myös kasvihuoneen omaan multaan. Kylvin kolmea lajiketta: De Nice à Fruit Rond (vihreä pyöreä), Atena Polka F1 ja Gold Rush (keltaisia pitkulaisia). Sitä himoitsemaani keltaista pyöreää en löytänyt tänäkään vuonna. Päistään litistettyä pyöreää olisi ollut tarjolla, mutta sen tuotokset ovat kuivakoita ja puumaisia.

Lähdin varta vasten hakemaan valkosipulia ja ajattelin kylvää sen tänään. Mutta valtakunnallisen ketjun puutarhamyymälässä sitä ei ollut. Enpä taas viitsi mainita nimeä, jokainen saa itse arvata. Kesäkukat olivat niin surkean nuupahtaneita, lähes järjestään, että kysyin myyjältä, ovatko nämä saaneet pakkasta. Hän vastasi, että kärryt työnnetään yöksi sisälle. Hmmm... eivätkä ainakaan marketat olleet kuivia, vaikka kukkavarret retkottivat allapäin. Vai vaivasiko liika märkyys?
Mukaani tarttui ainoastaan pari keltaista kerrottua miljoonakelloa ja tupsulaventelia. Minulla ei ole ennen ollut sitä, ja otin sen nimenomaan houkuttelemaan perhosia. Talvehtimistakin voisi yrittää, mutta sellainen sopivan viileä paikka minulta valitettavasti puuttuu.
Tähän liikkeeseen minun ei tarvitse mennä toista kertaa kesäkukkaostoksille. Suuntaan seuraavaksi jälleen Annen Kukkatarhaan, jossa taimet ovat terhakoita, hyvinvoivia, ja hinnat ovat edullisia moniin puutarhoihin verrattuna. 

Tällainen asetelma tuli kahdesta laventelista ja miljoonakelloista.

Toki lumi suli äkkiä. Mutta auringon tehdessä laskua terassin pinta oli jo jäässä ja kasvihuoneen katto veti pahaenteiseen huuruun. Sytytin sinne seitsemän isoa öljykynttilää ja lisäksi peitin kesäkukat.

Auringonlasku oli kyllä komea!

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- allashuolia, lunta & Alhovaaran Kettutyttö ja Iigori kylässä

Kettutyttö eli Foxy ottaa tässä onnistuneen match-shown jälkeen rentouttavan mutakylvyn. Se tekee niin hyvää turkille ja iholle ja antaa erityisesti autoon raikkaan tuoksun😆😆😆 Fiinu tyytyy tällä kertaa tarkkailemaan kylpyhetkeä.

Isäntäkin selostaa omia urotöitään.

Tämä allas on yksi pihan murheenkryyneistä. Se kaivettiin alun pitäen kokoamaan vettä, koska sitä on täällä liikkeellä todella paljon. Piha rajoittuu valtaojaan, mutta siinä välissä on penkka, ja ilmeisesti siksi vesi jäi makaamaan alavammille kohdille, erityisesti kasvimaalle, joka on taas altaan etupuolella. Nyt poistoputki vie veden altaasta ojaan.
Olen vuosia toivonut  reunusta viiran päälle, esim. painekyllästetystä tehtyä ritilää. Toinen helppohoitoisempi vaihtoehto olisi komposiittilauta. Kivet pitäisivät viiraa paikoillaan ja maisemoisivat sen, mutta välit olisivat täynnä männynneulusia, ja niiden putsaaminen tuottaa turhaa työtä. Ja haluan tietenkin asetella kukkaruukkuja sun muita astioita reunalle, joten tasainen alusta olisi toivottavaa.
Mieheni taas haluaa pistää koko altaan uusiksi, mutta onko se järkevää? Jos viira otetaan pois, reunat sortuvat, käsittääkseni, ja tulee lisää kaivuutyötä. Altaan pohjassa on ilmeisesti lähde, koska pitkilläkin helteillä vesi pysyy pintaa lukuunottamatta tosi kylmänä. Mitä tapahtuu luonnonvedelle, jos kuoppaan laitetaan jonkinlainen tekoallas?
Hyvät neuvot olisivat taas kerran tarpeen!

Väinön komea velipoika Iigori

Fiinu oli vähän pahalla päällä ja antoi Iigorille muutaman kerran hampaasta. Viisaan miehen tyylillä Iigori poistui hetkeksi paikalta ja odotti tilanteen lauhtumista.

Takaa-ajoleikki on aina yhtä hauskaa! Tässä Väinö Iisakin ja Foxyn esitys.

8.5. 2017 näytti tältä, kun ajelin 15 km:a pohjoisemmaksi yhden metsätien varteen.

Ihan vissisti suden jäljet!

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- kevään harrasta odotusta ja aktivoitua puruluupuuhailua

Kevään odotus ottaa koville... kaikilla

Tänään ei olla päästy kunnolla pihalle puuhastelemaan. Sen puoleen, onko kukaan muukaan Suomessa päässyt?
Puutarhablogit taitavat olla täynnä lumisia kuvia😓
Nyt räntä on sulanut, ja aurinko paistaa, taas kerran. Kun kevät vihdoin saapuu, se tulee rytinällä, ja kaikki kevättyöt olisi tehtävä siinä samassa. Minua riepoo eniten juuri se tässä yöpakkas- ja lumisadekeväässä. Itse asiassa kevät taitaa jäädä väliin, ja siirrytään saman tien kesään.

Varsinkin koska minulle jäi syksyllä uuvuttavan flunssan vuoksi haravointeja ja muita syystöitä tekemättä. Viime viikkoina olen kraapinut luonnontilaisia alueita aina, kun on ollut mahdollista eli maa on edes hiukan kuivahtanut ja ollut ylipäätään sen verran sula, että olen saanut lehdet sun muut töryt irti.
Jostain kohdin tarvitsisi vielä käyttää lehtipuhallinta ja kasata neulaset sora-alueilta. Käy ihmeellisen näppärästi em. vekottimen avulla.
Kasvimaakin jäi kääntämättä! Se olisi ohjelmassa huomenna, jos vaan säätiedotukset pitävät paikkansa. Ja sellaista puuhailusta koirat tykkäävät! Väinö säätää kanisterinsa kanssa, ja Fiinu tekee tutkimusmatkoja pitkin tonttia.
Eilen tyhjensimme yhden kompostorin, sekin syksyn rästitöitä, ja levitin sen sisällön ruusuille ja perennoille. 

Mutta tosiaan, tänään piti keksiä toisenlaista aktivointia.

LUONNOSSA TAPAHTUU --- kevätaamu Ritavuorella

Piti ottaa uusi otsake käyttöön😉 kuvat on otettu tänä aamuna kuuden maissa, ja olimme siis liikkeellä pitäjän korkeimmilla kohdilla. Nousimme Ritavuoren juurelta sen laelle, joka on noin 50 m korkeudessa. Pakkasta oli kolmisen astetta, joten sammaleet ja jäkälät olivat sopivan jäisiä eivätkä luistaneet vaarallisesti pois jalkojen alta.

Tarkkasilmäinen huomaa horisontissa maamerkin. Ei ole lentävä lautanen, vaan?

Tästä eivät mene ehjinä alas kuin koirat.

Alalaidassa on käynnissä aamupaini.