PUUTARHASSA TAPAHTUU --- pionin tuentaa, liljakukkojen etsintää ja kultatyräkki yllättää

Kuva viime kesältä, mutta tätä ihanuutta taasen odotellaan, ja jopa parempaa!

Kerroin ja lupasin aikaisemmassa pionijutussa, että tänä keväänä, ihan varmasti, laitan mummun pinkille pionille tuen hyvissä ajoin. Kun sen kerran kaiken kansan silmien edessä olin vannonut, olin hakenut pari viikkoa sitten tuen esille kasvihuoneesta, jossa se oli viettänyt aikaansa jo muutaman vuoden😓😓😓Oli mahtanut pitkästyä eloonsa?

En ainakaan ollut myöhässä! Ennen asennusta niittyleinikkiä piti kitkeä ympäriltä ja jopa tyvistä. Samalla nappasin voikukkaa salaatin jatkeeksi. Sekä miehet että koirat syövät tätä terveysruokaa aivan huomaamatta, kun silppuaa sen tarpeeksi pieneksi😁

Tämmöinen viritelmä...

Apupuutarhuri istui tyytyväisenä välillä kurjenpolven päällä...

...välillä kiltisti rappusilla. Jos hän sitten ei jahdannut kimalaisia, mistä tänään on ollut jo muutama erimielisyys välillämme.

Mutta mitä löytyi pinon kupeesta? Eikös tämä ole kultatyräkin alku? Kiljaisin riemusta, koska se hävisi kasvupaikastaan, metrin päästä, edellisenä hirmuisena talvena. Tähän en voi sitä jättää, joten ensin pitää pohtia ja sitten vasta siirtää. Haluaisin sen kyllä samaan kohtaan, kahden vallikiven risteykseen. Kullankeltainen kasvi oli niin näyttävä punaruskeita kiviä vasten.

Varjoliljan tilanne tänään. Kasvu on ollut aivan huimaa! Viime viikollahan lumen alta pilkistivät pikkuiset alut, ja nyt lehdet ovat esillä. Luonto kirii takaisin menetettyä aikaa, mutta silti näitä ihmeitä jaksaa hämmästellä vuodesta toiseen.

Olethan muistanut syynätä liljat liljakukkojen varalta? Minulta on nimittäin joskus unohtunut... Tänään löysin yhden, joka pääsi hengestään. Lehtiä oli jo ehdittyä järsiä, joten tarkkana saa olla. Kukot tekevät päivässä pahaa jälkeä, jos saavat touhuta häiritsemättä. Harasin maata liljojen ympäriltä Juha Toikan ohjeiden mukaan, mutta en löytänyt ketään.