PUUTARHASSA TAPAHTUU --- houkuttelen rautiaista ? pesimään uudelleen

Viime kesänä pikkuinen harmahtava lintu, jonka kuvittelen tunnistaneeni RAUTIAISEKSI, teki pesän yhteen etukuistin amppeleista.

Ja se tehtiin todella äkkiä! Kastelin amppelit ehkä parin päivän välein, eikä edellisenä päivänä ollut mitään, mutta "tänään", kun menin kannuineni, yhdellä syrjällä oli pikkuruinen pesä. En osannut tietenkään varoa, ja pelotin emon pois. Voi miten minua harmitti! Pesässä oli jopa yksi muna. Muutaman päivän ajan näytti siltä, että pesä hylättiin kokonaan, mutta sitten tipunen taas ilmestyi kiikkumaan amppeliin.

Munia ilmaantui kaikkiaan viisi, ja ihmettelin, miten ollenkaan niin olemattoman kokoiseen pesään mahtuisi sellainen perhe. Vaan kyllä poikaset hyvin sinne sopivat, limittäin, lomittain ja päällekäin. Liikenne oli arvattavasti melkoinen, kun vanhemmat suihkivat edes takaisin ja toivat vaaveille ruokaa.

Kulku kuistilla lopetettiin tykkänään, ja kävin siinä vain kastelemassa. Kurkin ensin, ettei emo ollut pesässä ja tiristin vettä varovasti amppelin toiselle syrjälle. Äkkiä linnut tottuivatkin minuun. Jos olin kuistilla, kun oltiin tulossa ruokaa nokassa, emo tai isä pysähtyi rapuille odottamaan, että hiivin takaperin sisälle. Se, että niitä seurasi oven laseista, ei häirinnyt ollenkaan.

Ja siinä minä yhdessä ystävättäreni RR:n kanssa kyttäsimme lintuja yhtenä lauantai-iltapäivänä. Luimme lintukirjaa ja käytimme poissulkemismetodia. Tuo lintu se ei ainakaan voi olla, eikä tuo. Sillä tavoin päädyimme rautiaiseen, mutta enpä tiedä. Onkohan se oikea määritys? Luin äsken Lasse J. Laineen Suomalaisesta Lintuoppaasta, mitä rautiaisesta sanotaan, enkä ole enää yhtään varma.

Voisiko joku lintuharrastaja olla avuksi?

Tämän parempia kuvia en valitettavasti saanut. Rappusilla nököttää ensimmäinen poikanen, joka lähti liikkeelle. Toiset seurasivat sitä saman päivän aikana, mutta niiden poistumista en nähnyt. Kun tulin kotiin, pesä oli tyhjä.

Pesäpaikka oli valittu aivan erinomaisella maulla! Ensinnäkin paikka oli hyvin kaunis, kukkien joukossa😆😉, vaikka se ei ehkä ollut vanhempien pääasiallinen kriteeri. Poikaset olivat suojassa sateelta, hyvässä turvassa vihollisilta, lämpimässä, mutta eivät paahteessa, koska pesä oli rakennettu neilikan taakse. Ruokaa oli lähellä, koska muutaman metrin päässä on rhodoalue, johon myös Rosa glauca on siementänyt ja kasvanut 2,5 metriä korkeaksi pensaaksi.

Koetan houkutella (samat) tiput pesimään uudelleen amppeliin ja järjestin mahdollisimman samanlaiset olosuhteet. Eilen löysin Siemen-Florasta sopivan kokoisen neilikan, jonka kaveriksi istutin kerrotun miljoonakellon. Kas tässä.

Pidä peukkuja, että juoneni onnistuu!


Sinitiainen on pesinyt pihassamme monta vuotta, ja näin hassussa paikassa: autokatoksen keskimmäisen tolpan sisällä. Poikasia en ole koskaan nähnyt, mutta armoton vitinä ja vanhempien liikkuminen kertovat, että tolppassa on vuokralaisia.

Västäräkki tulee pesimään vuosi vuoden jälkeen klapikasaan, joka on lautaisen kehikon sisällä. Kun päälle vedetään vielä pressu, sekin on turvallinen ja lämmin paikka kasvattaa poikuetta.