Koeryhmään kuuluvien kanadalaisten ruusujen kuulumisia

Vihdoin saan tämän jutun aikaiseksi!

JOHN CABOT

John Cabot oli ainoa hengissä oleva kandalainen ennen koetta. Kaksi Frontenacia olivat porskuttaneet vuosikaudet, mutta viime talvi koetteli niitä, jostain syystä. Ensimmäistä kertaa muuten peitin ne! Ottivatko siitä nokkiinsa?
Tilanne ei kokeen myötä ihmeellisesti ole kohentunut, ruusuja ei määrällisesti eikä ainakaan "näöllisesti" ole tullut lisää, mutta olen saanut kokemusta ja aion istuttaa ensi keväänä lisää kandalaisia. Tosin hiekkapenkkiin,  kuten näin Hongiston Taimistolla Saarimaan tehneen. Edelleen olen sitä mieltä, että mitä paksumpi sorakerros ruusuilla on, sitä paremmin ne ovat meillä kasvaneet ja talvehtineet.

NICOLAS

Ruusu on vajaat 40 cm korkea tällä hetkellä, aika ränsistyneen näköinen eikä kuki enää. Mutta jotain lupaavaa tässä ruusussa on ollut, ja ehkä istutan ensi keväänä pari lisää.

LUCY IRENE

Aika vaatimattoman oloinen ruusu, mutta kestävyyttä kehutaan. Sai kevyen turpeen juurelleen pakkasten alettua (tai lämpötila sahasi edes takaisin), ja se tuntui toimivan. Mutta ensi talvi on taas uudenlaisensa koettelemus. Mikään ei ole varmaa täällä rannikolla.

WILLIAM BAFFIN

Olen kertonut aikaisemmin, että istutin Williamin samaan aikaan Jonihn kanssa. William kesti monet talvet moitteetta, mutta yks kaks se hävisi. Eikä ollut mikään ihmeellinen talvi. Ehkä turvesuojaus olisi auttanut, ehkä ei. Kyseessä voi jopa olla tietyn yksilön kestävyys tai kestämättömyys. MUTTA nyt uusi yritys: William kukkii edelleen ja on elinvoimainen. Herra on kohopenkissä, ja ehkä se on tyydyttävämpi. Aika näyttää taasen.

ADELAIDE HOODLESS

Ruusu on hengissä, mutta on kukkinut kovin huonosti. Annan sille aikaa ja lannoitan hyvin keväällä. Maapohjassa ei pitäisi olla vikaa, koska ennen kuin istutin Adelaiden, parantelin vielä maata, ja samassa penkissä Gallicat tykkäävät asustaa.
Lisäyksenä Titan kommentin perusteella: kukka on meilläkin todella pieni, surkea, mutta näyttää kuvassa  isommalta. Ehkä voimaantuu ensi kesäksi?

FELIX LECLERC

Tämänkin ruusun kasvua on odotettava muutaman vuoden, ennen kuin osaan antaa mitään lausuntoa. Hengissä riittää tällä erää. Korkeutta on 30 cm, ja pikkuinen ruusu on kukkinut pontevasti loppukesän ajan. Eli ehdottomasti paremmin kuin alla mainittavat.

Ensimmäisenä koetalvena kuolivat Alexander MacKenzie, Emily Carr, Hope for Humanity ja  Da Montarville. Olivat mädäntyneet, siis varsi oli poikki, vaikka kuinka olin peittänyt. Hmmm... ettei peittäminen olisi edesauttanut kuolemaa? Kun otetaan huomioon alueen sääolot. Pakkasta, sadetta, räntää, taas hiukan pakkasta, sadetta jne.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- kanadalaisten ruusujen talvehtiminen

En voi paukutella henkseleitäni, enkä päästellä riemunkiljahduksia.
Osa kandalaista ruusuista on jo hyvässä kasvussa, suurin osa on ilmeisesti hengettömiä.  On vielä liian aikaista tehdä kunnollisia ja päteviä päätelmiä, mutta esitän tässä joitain omia arvioitani.

Viime talvi oli täällä taas kerran aika hankala: lämpöä, pakkasta ja sitä rataa ees sun taas. Ainakin kuvittelen, että ruusuilla olisi helpompaa, jos viimeistään joulukuussa ne saisivat lumipeitteen, ihmisen antaman suojan lisäksi. Täällä pysyvästä lumesta ei kannata enää edes uneksia.

Nicolas on näin hyvässä hengessä. Onneksi! Ylhäällä viime syksynä kuvattuna; ruusujen viimeisiä pinnistyksiä kukinnasa.

MUTTA... Alexander MacKenzie, Bill Reid, Emily Carr ja Felix Leclerc vaikuttavat hengettömiltä. HARMITTAAAA!!!!!

Voi olla sattumaa, mutta nyt kuolleilta näyttävät ruusut olen istuttanut saman maaperän penkkiin. Jos nyt muokkaisin em. maata, toimisin varmasti hiukan eri tavalla. Lisäisin siihen vielä hiukan enemmän hiekkaa, mutta myös palanutta hevonkakkaa, kompostia... Siis ettei tule väärinkäsityksiä, tämä alue oli ollut olemassa hyvän tovin, ennen kuin istutin koeruusut, ja siinä esim. Albat ovat menestyneet. Mutta oliko maalaji kumminkin liian tiukkaa herkille kanadalaisille? Sitä itse epäilen.
Penkki on kohopenkki, ja vielä erittäin jyrkkä sellainen. Vesi ei taatusti ole jäänyt makaaman.
Tämä oli yksi asia, jota Seija Muhonen kysyi sähköpostiringissämme.

Tässä penkissä Nicolas kasvaa, tien vierellä, paraatipaikalla. Kuva on viime kesältä.

Tänään otetut kuvat, jotka paljastavat vielä niin surkean näkymän. Aivan etuallalla Nicolas kasvaa, vaikka ei uskoisi. Sen vierellä on kaksi vanhaa Frontenacia, mutta toinen näyttää kuolleen. Olen pettynyt. 

Hengissä vaikuttavat tällä haavaa olevan Adelaide Hoodless, De Montarville, Hope for Humanity, Lucy Irene ja jo mainittu Nicolas.Samaten kokeen ulkopuolelta ostettu William Baffin on hyvässä kasvussa.

Rosa 'Mercedes' taitaa tuottaa minulle taas pettymyksen. Et kui lainkka sillai? Istutin ruusun jo toiseen kertaan ja kokeilin auttaisiko istutus syvemmeälle + peittäminen.Vaikka kuolleelta vaikuttaa; silti en menetä vielä toivoani. Ehkä juurakko lykkää uutta kasvua?

Jaa, enkä menetä toivoani kandalaistenkaan suhteen. Pienistä palasista saadaan koottua vuosien myötä todellista, arvokasta tietoa. Joku lajike osoittautuu varmasti liian araksi tänne, mutta jotkut yllättävät kestävyydellään.

Hongistolta tulleet neljä koeruusunalkua istutin niin hyvään penkkiin, etten koskaan ennen ole sellaista saanut aikaiseksi. Taimet olivat älyttömän pieniä! Ne taitavat olla lopullisesti menetettyjä. Istutuskuopissa ei näy yhtikäs mitään.  

Sen puoleen, ajatukseni ovat koko ajan tässä meidän Fiinu-äipässä. Eli muista viis. Sukuhistoria ei lupaa hyvää synnytykselle, mutta siitä sitten joskus toisella kertaa.