VAINIO-TANIN ELSA on nähnyt päivänvalon!

'Lac Majeau' pääsi takakanteen.

Kahden vuoden työ on paketoitu 316 sivun sisälle. Eikö kuulosta mitättömältä? Miten sain tuhrattua näin paljon aikaa muutamaan sivuun?

Noooh.... yllä olevat virkkeet ovat tietenkin pikkuinen vitsi, toisaalta sisältävät osan totuudesta. Koko totuus on kumminkin se, että näin paljon aikaa suttaantui.

Kesällä 2017 tuli kahdeksan pikkuisen elämän pakottama kirjoitustauko, ja muitakin ns. takapakkeja ilmaantui. Edellisellä lomalla meinasin kirjoittaa, mutta tekniset ongelmat estivät sen. Nyt en enää edes yritä, vaan otan loman lomana.

Tutkimustyö vie historiallisissa romaaneissa enemmän aikaa kuin itse kirjoittaminen. Vaikka olen ollut kiinnostunut historiasta siitä asti, kun opin lukemaan, tarkistettavaa riittää aina.

Etukansi näyttää tältä. Trilogian kahdessa ensimmäisessä osassa on harmaat kannet, ja äitini ehdotti aivan oikein, että miksei tässäkin olisi.

Kansi ei ole hempeän romanttinen, vaikka kirjassa rakkauttakin on. Käsittelen kuitenkin Suomen historian synkimpiä asioita: sisällisotaa ja siihen johtaneita syitä Eurajoen näkövinkkelistä. Jyhkeä aitta astinkivineen ja rautaovineen sopi mielestäni juuri tämän kirjan kanneksi.

Vainio-Tanin Elsan isoäiti on Agatha, joka on syntynyt ja kasvanut kuvitteellisessa Sammalliston kylässä Eurajoella. Hänen tarinansa on kerrottu kirjoissa Koivikon Agatha ja Vainio-Tanin Agatha.


Takannesta löydät kirjan idean, enkä sitä tässä käy sen enempää selittelemään. Lukija arvioikoon tuotokseni😅

Eurajoella sisällissota oli rankka koettelemus. Sukupolvien ajalta kerääntynyt katkeruus purkaantui. Osasyynä oli Vuojoen kartano, joka hallitsi isoa osaa pitäjää ja piti torppareita rautaisessa ja epäreilussa otteessaan. Juuselan talo tosin sijaitsee perintöläänin alueella, mutta täälläkin vaatimukset uudenlaisesta elämänmallista saavuttavat työtätekevän kansan.

Romaani on sekoitus faktaa ja fiktiota, mutta erittäin hyvä tarkoitukseni on ollut tuoda molempien puolien kannat esille.


Bookystä ja Adlibriksestä saat tilattua oman kappaleesi tai kirjan jollekulle lahjaksi.
Kustantajan sivuilta kirja pitäisi myös löytyä: www.nordbooks.net. Vielä ei kylläkään näkynyt... Paljon muuta kiinnostavaa kirjallisuutta tosin on tarjolla.
Lähistöllä asuville minä voin toimittaa kirjan😊

Kiinnostavia lukuhetkiä!

Mihin melu hävisi?

Ensin kuitenkin alkukevennys pimenevään iltaan... lyhtyjähän ei voi koskaan olla liikaa!

Mutta sitten itse asiaan eli melusaasteeseen, joka on keväästä saakka haitannut elämääni. Melu-tunnistetta seuraamalla pääset katsomaan ryminävideoita. Olen myös lyhyesti selostanut toimenpiteet, joihin ryhdyin kun tilanne kävi sietämättömäksi.

Kumin / metallin käry on reilun kuukauden verran pysynyt poissa pihalta. Se oli oikeastaan ensimmäinen asia, johon kiinnitimme huomiota ja aloimme viritellä varovaista toiveikkuutta. Olisiko romuttamolla ryhdytty toimenpiteisiin?

Voisin tietenkin mennä katsomaan, mitä siellä on tehty. Mutta viikonloppuna en uskalla hirvenmetsästäjien vuoksi ja viikolla en viitsi, koska nähdäkseni metallimurskan, joka suurinta ääntä on pitänyt, joudun menemään niin lähelle aluetta, että minut nähdään.

Kuukausi sitten efekti äänien suhteen muuttui sellaiseksi kuin romuttamo olisi siirtynyt kauemmas. Ryskettä kantautui, mutta vaimeammin. Pari viikkoa sitten hiljeni totaalisesti itä - ja kaakkoisvirtauksilla. Vaikka romuttamo on koillisessa, ilmeisesti metsän kaataminen on mahdollistanut sen, että äänet ovat virranneet laajemmalta alueelta meille.  Viime kesä oli siis kaikin puolin raskas! Itävirtaushan oli sääntö eikä poikkeus, ja melua kuului myös keskellä yötä.

Yhtenä iltana en tahtonut uskoa, että ilmavirta käy idästä, koska pihalla oli niin hiljaista, että korvani soivat. Kävin tarkistamassa, mihin suuntaan savu liikkui, ja uskottava se oli! Idästä puhalsi.

Tänä aamulla suorastaan jännitin. Pitkästä aikaa olisi koillisvirtaus, joka on ollut aivan "tapposuunta". En ole jaksanut olla ulkona ollenkaan.

Rysähdyksiä ja kolahduksia kuului edelleen, mutta arvioisin että 15 kertaa vähemmän kuin pitkiin aikoihin.

Alla on yksi video. Päivän mittaan kolinaa kuului vaihtelevasti, mutta nyt äänet ovat sellaisella tasolla, että ne eivät häiritse. Murskan ääntä en havainnut lainkaan.

Pähkäilen, kehtaanko kirjoittaa ELY:n ylitarkastajalle, jonka valvonnassa romuttamo on ja kysäistä, mitä on tapahtunut.  Eikö olisi ainakin fiksua kiittää häntä ongelman hoitamisesta?

Asumme 8-tien vaikutuspiirissä, ja sen levennys on jo aloitettu Turun suunnalla. Melu tulee siis vain lisääntymään. Meille äänet eivät kuulu häiritsevästi, vaikka tähän kantautuvatkin, mutta monesti mietin ihmisiä, jotka asuvat aivan kiinni tiessä. Joka paikassa ei ole minkään korkuista meluvallia. Kaikkia äänet eivät vaivaa, tunnetasolla, mutta fyysisiä vaikutuksia melu aiheuttaa silti kaikille.

Miten sinä suhtaudut meluun? Joudutko altistumaan sille?

Lintujen ruokintapaikalla käy vilske. Kaksipiippuinen juttu: lisäänkö tahtomattani jyrsijäkantaa? Tästä seuraavalla kerralla. 

Syksy on tehnyt tehtävänsä. Tältä näytti vielä hetki sitten.

Tervetuloa uudet lukijat!

Terassin valmiusaste nousee ynnä muuta marraskuista pohdintaa

Blogeissa on toinen toistaan hienompia talviasetelmia ja amppeleita, ja mukava niitä on ihailla. Itse olen vaan niin tumpula enkä ollenkaan kätevä emäntä. Minun tekeleeni ovat tällaisia yksinkertaisia, mutta parempi tämäkin kuin tyhjä ruukku tai musta multa.

Tarveaineet omalta pihalta. Näyttää havuja olevan myynnissäkin, niin kuin on klapejakin pienissä pusseissa. Kuka ihmeessä niitä ostaa???

Eilen varauduin mahdolliseen talveen (naurua) ja ostin pari isoa säkkiä talvensuojaturvetta. Ja lisäksi kunnon vesikauhan, jolla levittää turvetta. Ensi viikolla on luvattu aavistuksen kylmempää, mutta se on todennäköisesti tilapäinen notkahdus eikä vielä aiheuta toimenpiteitä tässä rannikolla.

Ehkä monien kaipaama aurinko näyttäytyy? Minä en sitä kaipaile jo siitä syystä, että nukun paljon paremmin kun on täysin pimeää. Valoisampiin vuodenaikoihin ikkunat peitetään pimennysverhoilla, mutta silti rakoisista pilkottaa. Makuuhuoneen verhon teippaan vielä reunoista kiinni seinään, mutta ei valon pääsyä tajuntaani mikään tahdo estää.

Olenkohan minään syksynä aikaisemmin saanut pihaa näin hyvään kuntoon? Totta kai isolla läänillä on aina tekemistä, mutta esim. haravoinnit on pääsääntöisesti tehty. Monesti lehtiä on jäänyt keväälle.

Uusi kirja hahmottuu päässäni, ja olen innoissani kun lapsi lelukaupassa. Päätin ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa rakastamastani keskiajasta. Tutkimustyötä ja suunnittelua on tehtävä vielä jonkun verran ennen kuin pääsen kirjoittamaan, joka on ennen kaikkea pimeän vuodenajan työtä. Kesällä ei tahdo ehtiä eikä jaksaa. (Odotan Vainio-Tanin Elsaa tällä viikolla painosta. Näin kustantaja ainakin lupasi pari viikkoa sitten, kun kysyin.)

Varsinkin viime kesä oli hirmu raskas! Uuvuin täysin kastelemiseen. Päivisin tahtoi taas olla niin kuumaa, että pihalla ei pystynyt juuri mitään tekemään. Aika meni tavallaan hukkaan. Nyt lämpötilat ovat aivan loistavat. Ei tule hiki, mutta ei vilukaan.

Iltaisin on ihanaa syventyä tutkimustyöhön, lisätä välillä puita uuniin ja valmistaa vaikka jokin juuresherkku seuraavalle päivälle.

Terasilla on nyt ovet!

Alkon kyltit ovat aika hupaisia. Ehdotin, että kai ne sentään raavitaan pois, mutta jää nähtäväksi.

Pelkään, että ovien takana alkaa olla jonoa yhdeksän aikaan aamulla😅! Ritavuoren sivuliike... kohta pitää ainakin anniskeluoikeudet hankkia.

Osaan elementeistä täytyy tehdä saranoinnit, niin tuuletus onnistuu. Sitten taas joskus kun on kuumaa.

Amppeleihin pitää hankkia led-valosarjat tai vastaavat. Eikö tunnu vaativan jotain kirkastusta? Tosin kun mainitsin tästä miehelleni, hän totesi, että kyllä terassille pitää sähköt vetää. Aivan, ja pian tilaa aletaan tuunata viherhuoneen suuntaan. Näin meille aina käy😇Valmis ei ole koskaan valmis.

Kiitos vierailustasi ja hyvää viikonloppua!

Terassin lasitus (melkein) valmis!

Aplodit taitavalle ja aikaansaavalle miehelleni! Tänä vuonna piti tehdä vaan katto, mutta nyt terassi on ovia vaille valmis.

Materiaalit ovat kaikki siis kierrätystavaraa, kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin. Seinälasit ovat peräisin eräästä muinaisesta Alkosta, ja ne makasivat tuolla pihan perällä vuosia. Yllätys oli suuri, kun mieheni mittaili ja huomasi, että niiden mitoitus sopii just jetsulleen terassiin.


Pesemisessä oli iso työ; ikkunat olivat tietenkin vihreän ja sitkeän liman peitossa. 

Väinö on ollut kovin mielissään, koska nyt hän saa olla ulkona säällä kuin säällä. Ja minä sain yhden huoneen lisää jota voi koristella talvellakin. Kesällä kukkia ja talvella kynttilöitä! Mahtavatko ensi kesänä minkään rautakaupan koukut ja ketjut riittää, kun keksin lisää kohtia, joihin voi  ripustaa "vielä yhden amppelin"😇?

Hyvä alku tämäkin...

Katon ja seinän yhtymäkohtaan vielä lasit, niin tuuli ei lennätä sisälle vettä eikä lunta.

Ruukkuihin pitää laitella muutamia callunoita ja havuja, niin tulee kodikas tunnelma, eikö? Paljaana paistava multa ei ole kivan näköistä.

Ihanaa viikonloppua Sinulle!

Marraskuun puolustus

Nyt kun kaikki kuistin kesäkukat ovat manan majoilla, voin ripustaa lyhtyjä niiden tilalle. Aivan upea asia sekin, marraskuussa😉.

Minun tuli niin paha mieli marraskuun puolesta, kun kaikki tuntuvat olevan sitä vastaan.

Miksi joka kuukauden pitäisi olla samanlainen? Yhtä kukkien loistoa ja kasvun pauhua? Välillä pitää levätä ja koota voimia. Niin ihmisten kuin luonnonkin.

Mietin aamulla, kävisikö tylsäksi, jos asuisi paikassa, jossa on ikuinen kesä. Kuten Madeiralla on. Kolme perunasatoa vuodessa ja sitä rataa. Ainaista ruohonleikkuutta, kitkemistä, sadon korjaamista, kastelua, taas uuden istutusta ja kylvöä. Siellä syntyneet ihmiset eivät varmaan ymmärrä kaivata muuta, mutta jos itse muuttaisi asumaan sinne. Alkaisiko ikävöidä Suomen syksyjä ja talvia? Nimittäin kuulin viime reissullamme tällaista tapahtuneen.


Nuorempana sain melkein ihottumaa, kun syyskuu koitti, ja kesälle oli jätettävä hyvästit. Sitten aloin miettiä, että olenpa hölmö. Jos aion asua Suomessa, miksi en nauttisi kaikesta, mitä täällä on tarjolla. Turha väkertää vastaan sellaiselle, jolle ei voi mitään. Parempi sopeutua ja ottaa ilo irti kaikista kuukausista.

En mitenkään halua olla besser wisser enkä aliarvioi niitä, joille pimeys aiheuttaa masennusta. Minulle taas häikäisevän valoisat keväät ovat olleet hiukan hankalia viime vuosina. Eivätkä muuten ruusutkaan niistä tykkää.

Olen tietysti muutenkin aika omituinen😅Herään neljän viiden aikoihin, panen otsalampun päähän ja lähden koirien kanssa ulos. Mietin edellisenä iltana, mitkä hommat teen seuraavana aamuna. Koirat tekevät mukavan tunnin parin aamulenkin, minä saan askarrella rauhassa eikä tarvitse kuunnella romuttamon meteleitä. Sen verran valitukseni ELY:lle on näköjään poikinut, että yöaikaan on ollut hiljaisempaa. Käryä ei ole juurikaan tullut, ja sen tilanteen totisesti soisin jatkuvan!

Toivon leutoa talvea, ja sen suuntaista on ennustetukin. Silloin tuulet käyvät lännestä, eivät pohjoisesta tai idästä, jotka kylmän lisäksi tuovat melun minun mieliharmikseni ja stressiksi asti.

Vaikka lähtisin kyllä muutenkin ulos, jos uni ei enää jatku. Olen kärsinyt koko ikäni huonoista unenlahjoista. Nykyään nukahdan hyvin, mutta herään suht aikaisin, ja sängyssä olen pyörinyt niin paljon, että sitä en harrasta enää yhtään, vaan nousen ylös.

Oikeastaan olen oikein tyytyväinen, että rytmini on käännähtänyt päälaelleen. Entisestä iltakukkujasta on tullut aamuvirkku.

On noloa, että puuseppätalouteen ostetaan tällainen rimpulalintulauta Prismasta. Näin kuitenkin tein ja aamulla ripustin laudan yhden kesäkukan tilalle. Kun avasin sälekaihtimet, laudalla touhusi jo innokkaita asiakkaita.

Myös ruusunkiulukat kelpaavat siivekkäille, enkä siksi ole pitänyt kiirettä ruokinnan aloittamisella. Talipötköt laitetaan tarjolle, kun ilma kylmenee. Mittari näyttää nyt seitsemää plusastetta. Erinomaista aikaa siis viimeistellä pihaa talvea varten!

Ruskean eri sävyjä marraskuu tarjoilee. Ja Fiinu maastoutuu maisemaan tosi tehokkaasti!

Ruusujen kunnolliselle kukinnalle saisi jättää hyvästit, jos ei olisi talvilepoa. Sitähän me emme halua, emmehän???

Lokakuun lopulla kukki vielä näin kesäisesti! Sitten seitsemän asteen yöpakkaset katkaisivat kesäkukkien elon.

Nukenkaulukset olivat tuossa terassin seinustalla, ja melkein ihme on tapahtunut sillä suunnalla pihaa! Terassi on kokonaan lasitettu, siis seiniä myöten! Sitä pitää hehkuttaa seuraavassa postauksessa.

Lopuksi kuva yölampustani... Rentouttavaa viikonloppua Sinulle!