Marraskuun puolustus

Nyt kun kaikki kuistin kesäkukat ovat manan majoilla, voin ripustaa lyhtyjä niiden tilalle. Aivan upea asia sekin, marraskuussa😉.

Minun tuli niin paha mieli marraskuun puolesta, kun kaikki tuntuvat olevan sitä vastaan.

Miksi joka kuukauden pitäisi olla samanlainen? Yhtä kukkien loistoa ja kasvun pauhua? Välillä pitää levätä ja koota voimia. Niin ihmisten kuin luonnonkin.

Mietin aamulla, kävisikö tylsäksi, jos asuisi paikassa, jossa on ikuinen kesä. Kuten Madeiralla on. Kolme perunasatoa vuodessa ja sitä rataa. Ainaista ruohonleikkuutta, kitkemistä, sadon korjaamista, kastelua, taas uuden istutusta ja kylvöä. Siellä syntyneet ihmiset eivät varmaan ymmärrä kaivata muuta, mutta jos itse muuttaisi asumaan sinne. Alkaisiko ikävöidä Suomen syksyjä ja talvia? Nimittäin kuulin viime reissullamme tällaista tapahtuneen.


Nuorempana sain melkein ihottumaa, kun syyskuu koitti, ja kesälle oli jätettävä hyvästit. Sitten aloin miettiä, että olenpa hölmö. Jos aion asua Suomessa, miksi en nauttisi kaikesta, mitä täällä on tarjolla. Turha väkertää vastaan sellaiselle, jolle ei voi mitään. Parempi sopeutua ja ottaa ilo irti kaikista kuukausista.

En mitenkään halua olla besser wisser enkä aliarvioi niitä, joille pimeys aiheuttaa masennusta. Minulle taas häikäisevän valoisat keväät ovat olleet hiukan hankalia viime vuosina. Eivätkä muuten ruusutkaan niistä tykkää.

Olen tietysti muutenkin aika omituinen😅Herään neljän viiden aikoihin, panen otsalampun päähän ja lähden koirien kanssa ulos. Mietin edellisenä iltana, mitkä hommat teen seuraavana aamuna. Koirat tekevät mukavan tunnin parin aamulenkin, minä saan askarrella rauhassa eikä tarvitse kuunnella romuttamon meteleitä. Sen verran valitukseni ELY:lle on näköjään poikinut, että yöaikaan on ollut hiljaisempaa. Käryä ei ole juurikaan tullut, ja sen tilanteen totisesti soisin jatkuvan!

Toivon leutoa talvea, ja sen suuntaista on ennustetukin. Silloin tuulet käyvät lännestä, eivät pohjoisesta tai idästä, jotka kylmän lisäksi tuovat melun minun mieliharmikseni ja stressiksi asti.

Vaikka lähtisin kyllä muutenkin ulos, jos uni ei enää jatku. Olen kärsinyt koko ikäni huonoista unenlahjoista. Nykyään nukahdan hyvin, mutta herään suht aikaisin, ja sängyssä olen pyörinyt niin paljon, että sitä en harrasta enää yhtään, vaan nousen ylös.

Oikeastaan olen oikein tyytyväinen, että rytmini on käännähtänyt päälaelleen. Entisestä iltakukkujasta on tullut aamuvirkku.

On noloa, että puuseppätalouteen ostetaan tällainen rimpulalintulauta Prismasta. Näin kuitenkin tein ja aamulla ripustin laudan yhden kesäkukan tilalle. Kun avasin sälekaihtimet, laudalla touhusi jo innokkaita asiakkaita.

Myös ruusunkiulukat kelpaavat siivekkäille, enkä siksi ole pitänyt kiirettä ruokinnan aloittamisella. Talipötköt laitetaan tarjolle, kun ilma kylmenee. Mittari näyttää nyt seitsemää plusastetta. Erinomaista aikaa siis viimeistellä pihaa talvea varten!

Ruskean eri sävyjä marraskuu tarjoilee. Ja Fiinu maastoutuu maisemaan tosi tehokkaasti!

Ruusujen kunnolliselle kukinnalle saisi jättää hyvästit, jos ei olisi talvilepoa. Sitähän me emme halua, emmehän???

Lokakuun lopulla kukki vielä näin kesäisesti! Sitten seitsemän asteen yöpakkaset katkaisivat kesäkukkien elon.

Nukenkaulukset olivat tuossa terassin seinustalla, ja melkein ihme on tapahtunut sillä suunnalla pihaa! Terassi on kokonaan lasitettu, siis seiniä myöten! Sitä pitää hehkuttaa seuraavassa postauksessa.

Lopuksi kuva yölampustani... Rentouttavaa viikonloppua Sinulle!