sunnuntai 28. elokuuta 2022

Opastettu kierros A. Ahlströmin ruukkialueella Noormarkussa


'Dutchess de Rohan'

 

Minun kesäni on ollut lähinnä pihalla tönkimistä, ja silti tuntuu, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Kuten olen kaikille toitottanut: olen kirinyt kiinni kahta haavan vuoksi menetettyä suvea. 

Yksi muutaman tunnin kesäretki sentään tehtiin, jopa niin kauas kuin Noormarkkuun. 

Ruukkialue on upea, hyvin hoidettu ja uhkuu historiaa sekä rahan hajua. Ihmettelimme mieheni kanssa, miksi emme olleet ennen löytäneet kohdetta. Joskus ei vaan näe lähelle, vaan kurkottaa kauas.

Olimme liikkellä ystävämme Kirsin kanssa; varasimme ja maksoimme opastetun kierroksen etukäteen netissä. Alueella voi liikkua itsekseen, mutta yksityisalue kyltit kertovat, minne asti saa mennä. Oppaan kanssa pääsee kurkkimaan hiukan pidemmälle. Me osallistuimme Puutarhakierreokselle, jolla saa aikamoisen kahden tunnin tietopläjäyksen sekä yrityksen nykyisyydestä että historiasta, maisema-arkkitehtuurista ja rakennuksista. 

Opas oli asiastaan innostunut, jopa ylpeä saadessaan olla osa Ahlsrtömia, ja osasi vastailla kysymyksiimme. Voimme siis suositella!


Antti Ahlström osti Noormarkun kartanon v. 1870. Kaksitoista vuotta myöhemmin valmistui Isotalo (opas kielsi julkaisemasta kuvaa talosta; suku varjelee sitä niin tarkoin) perheen kodiksi ja yhtiön konttoritiloiksi. 

Talon edessä kaareutuu ruusukäytävä, jossa Flammentanzit kukoistivat täyttä päätä. Minä huokailin monet kerrat.

 

Suvun vaurauden tuojina olivat saha ja rautaruukki. 




 

 

Lehmuskäytävä

 

Yksityiskylttien takana on kolme pientä saarta, joilla kasvaa komeita tammia. 



Sadat omenapuut leikataan keväällä näin järkevään malliin. Omenat jatkojalostetaan keittiöissä joko ruukin ravintoloihin tai myytäviksi vierailijoille.

Takana näkyvät pergola ja Havulinna. Sinne totisesti haluaisin  päästä yöpymään!


 

Pergola, jonka seinillä ei enää kiemurtele kasvillisuutta, mutta edelleen suku järjestää täällä juhlia. 




Havulinna, joka rakennettiin Walter (Antin poika, jolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin alkaa toimariksi) Ahlströmin kodiksi, ja se valmistui v. 1901. Se on saanut vaikutteista sekä Englannista että Keski-Euroopan metsästysmajoista.

Se on varattavissa yrityskäyttöön eli suomennettuna paremman väen kokoontumisiin: yritysjohdon ja - hallituksen tilaisuuksiin. Varauksiin sisältyy aina majoitus, ja talo varataan yhdelle ryhmälle kerrallaan. 

Tällä kertaa talossa kuhisi eri tavalla. Seuraavana päivänä olisi suvun Gullichsenin haaraan kuuluvaan henkilön häät! Kutsuvieraita oli saapunut jo Havulinnaankiin, ja keittiö valmisteli tulevia ruokailuja. 

Tästä syystä emme saanet kävellä Villa Mairean pihalle, vaan jäimme könöttämään risteykseen. Edellisestä vielä tietämättä ihmettelin oppaalle, että kuka talossa asuu. Valot olivat päällä, ja näin kasvojen viivähtävän ikkunassa. 



Ryhmät pääsevät tutustumaan Villa Maireaan ympäri vuoden. 

 

Tyylikäs pääkonttori (valmistui v. 1916), joka toimii edelleen Ahlstrom Oyj:n, Ahlström Capital Oy:n ja Ahlström Osakeyhtiön koulutus- , kokous - ja edustustiloina. Harvalla tämän tason yrityksellä on pääkonttori Noormarkussa.

 

Alueella on 70 ha viljeltyä peltoalaa, vuokrattuna.
 

Luonnosta kaikki lähtee ja sinne palataan. Ahlstrom-Munksjö on johtava kuitupohjaisten materiaalien valmistaja. Liikevaihto v. 2021 oli 3 miljardia €. 


Kiitos kierroksesta ja tervemenoa paikanpäälle!


 



sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Tuokiokuvia pihasta

Lähinnä kuvia, kun tuli pitkä postaus, minimaalisesti tekstiä. 


Nuokkusyreeni
Therese Bugnet ja Juhannusmorsian


Louise Bugnet

Matti Hesperia



Mummun pioni aloittelee kukintaa


Sumuinen aamu klo 4

Wasagaming

Idänjuhannusruusu Grandiflora


Tunnelmaa

Keltainen on Hazeldean

Sassa Natalia ja Unkarinsyreeni

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Huopionkosken mylly, Ikaalinen

 

Kuvassa koski kuohuu valtoimenaan, kuten sen kuuluukin. 

Väkelän sukuseuran hallituksen kokous pidettiin myllyllä 29.5.2022, ja seuraava sukukokous / juhla on myös täällä la 20.8.2022. 

 

Alla lyhyt video kosken kuohuista. 


 

 

Esittelen silti puitteita kaikkien iloksi ja innoksi varsinkin, koska tilaa voi varata yksityistilaisuuksiin. 

Juhlapaikka ulkoapäin.

Mylly täyttää ensi vuonna sata vuotta, mutta varsinainen toiminta loppui jo 1970-luvulla. 



Kirpputori on auki viikonloppuisin, jos ei toisin ilmoiteta. Paljon mielenkiintoista tavaraa ja edullisesti!







 


Tässä sali odottaa juhlijoita. 






Nähdään Huopionkoskella✋

torstai 28. huhtikuuta 2022

Kevättä ja auringonlaskuja sekä Ritavuoren juurella että laivalla

Tässä tulee lähinnä kuvapläjäys. 

Saimme muutaman viikon ajan nauttia lintujärvestä. Lähipellolla on alava kohta, jonne sulamisvedet pakkautuvat, ja runsaslumisen talven jälkeen sitä oli niin paljon, että kerrallaan parikymmentä joutsenta uiskenteli + muut pienemmät vesilinnut. 

Ensiksi kumminkin keväinen asetelma.

Tämän olen ottanut 12.4.22





Ihana video! Vesilinnut ovat paikalla, ja meillä on kuin oikea järvi.



Näin vaatimattomista näkymistä ristelily alkoi. Ruissalosta kumminkin.





Ehkä upeaa!

Tämän näkymän jälkeen räpsytin kännykän kameralla auringon laskuun asti. Alla saalis. 



Hytistä kuvattu.






Maailma muuttui koko ajan. 


Seuraavana päivänä oli häikäisevän kirkasta.




Mutta aika vilpoista oli. Sen hetken kannella tarkeni, että kuvat otin.

Kiitos vierailustasi ja intoa viikonlopun pihatöihin🌱🌷

torstai 31. maaliskuuta 2022

Satakunnan Kansan ja Länsi-Suomen jutut Kristiina Vehnätukasta


Aloitetaan Satakunnan Kansan jutusta. Sini Kuvaja kiteytti oivallisesti kirjoittamiseni haasteet virkkeellä: "Uusi jännittävä tarina syntyi kivun ja surun keskellä."

Ihanaa, kun tämän ikäistä naista kuvataan zoomi kiinni naamassa. Huomautin tästä Kari Mankoselle, mutta tämä löi sen leikiksi ja vakuutti objektiivin olevan niin laajan, että melkein hänen korvansakin näkyvät. Noh, eivät taida näkyä😄

Sitten itse juttuun. Koetan suurentaa niin paljon, että teksti on luettavissa. 



Kaipa jotain saa selvän, ja juttu jatkuu kolmannella sivulla. 



Sitten Länsi-Suomen juttuun. Sen koko kuvan seusuroin. Näytän viisi kertaa lihavammalta kuin olen, kiitos kuvakulman. 

 


 



Pieniä lipsahduksia. Kunta ei ole jakautunut Haloiseen ja Viloiseen, vaan nykyisen kirkonkylän kohdalla on ollut nämä kaksi kylää. 

Kiitos Maaritille kahdesta lainauksesta! Tuskin olisin itse osannut parempia kohtia valita. 

 
 
 
Kustantajan kanssa on puhuttu sähköisestä versiosta, äänikirjasta en tiedä, mutta toivottavasti kirja ilmestyy myös siinä formaatissa!  

Joko olet käynyt tykkämäässä facebookissa: Kirjailiystävykset Eurajoelta. Etkö😚? Siis kipin kapin toimeen. 

Kiitos mielenkiinnosta ja innostavia lukuhetkiä!