torstai 28. huhtikuuta 2022

Kevättä ja auringonlaskuja sekä Ritavuoren juurella että laivalla

Tässä tulee lähinnä kuvapläjäys. 

Saimme muutaman viikon ajan nauttia lintujärvestä. Lähipellolla on alava kohta, jonne sulamisvedet pakkautuvat, ja runsaslumisen talven jälkeen sitä oli niin paljon, että kerrallaan parikymmentä joutsenta uiskenteli + muut pienemmät vesilinnut. 

Ensiksi kumminkin keväinen asetelma.

Tämän olen ottanut 12.4.22





Ihana video! Vesilinnut ovat paikalla, ja meillä on kuin oikea järvi.



Näin vaatimattomista näkymistä ristelily alkoi. Ruissalosta kumminkin.





Ehkä upeaa!

Tämän näkymän jälkeen räpsytin kännykän kameralla auringon laskuun asti. Alla saalis. 



Hytistä kuvattu.






Maailma muuttui koko ajan. 


Seuraavana päivänä oli häikäisevän kirkasta.




Mutta aika vilpoista oli. Sen hetken kannella tarkeni, että kuvat otin.

Kiitos vierailustasi ja intoa viikonlopun pihatöihin🌱🌷

torstai 31. maaliskuuta 2022

Satakunnan Kansan ja Länsi-Suomen jutut Kristiina Vehnätukasta


Aloitetaan Satakunnan Kansan jutusta. Sini Kuvaja kiteytti oivallisesti kirjoittamiseni haasteet virkkeellä: "Uusi jännittävä tarina syntyi kivun ja surun keskellä."

Ihanaa, kun tämän ikäistä naista kuvataan zoomi kiinni naamassa. Huomautin tästä Kari Mankoselle, mutta tämä löi sen leikiksi ja vakuutti objektiivin olevan niin laajan, että melkein hänen korvansakin näkyvät. Noh, eivät taida näkyä😄

Sitten itse juttuun. Koetan suurentaa niin paljon, että teksti on luettavissa. 



Kaipa jotain saa selvän, ja juttu jatkuu kolmannella sivulla. 



Sitten Länsi-Suomen juttuun. Sen koko kuvan seusuroin. Näytän viisi kertaa lihavammalta kuin olen, kiitos kuvakulman. 

 


 



Pieniä lipsahduksia. Kunta ei ole jakautunut Haloiseen ja Viloiseen, vaan nykyisen kirkonkylän kohdalla on ollut nämä kaksi kylää. 

Kiitos Maaritille kahdesta lainauksesta! Tuskin olisin itse osannut parempia kohtia valita. 

 
 
 
Kustantajan kanssa on puhuttu sähköisestä versiosta, äänikirjasta en tiedä, mutta toivottavasti kirja ilmestyy myös siinä formaatissa!  

Joko olet käynyt tykkämäässä facebookissa: Kirjailiystävykset Eurajoelta. Etkö😚? Siis kipin kapin toimeen. 

Kiitos mielenkiinnosta ja innostavia lukuhetkiä!


torstai 10. helmikuuta 2022

Kuka pihalla kulkee?

Olemme saaneet elää vanhan ajan talvea, jippii! Lumessa on monia hyviä puolia. Tässä yksi: eläinten jälkien seuraaminen on mielenkiintoista ja ylipäätään mahdollista. 

 

Kuva tammikuulta. Pikkuinen on tepsotellut kuistilla.

 

6.2.2022: Pikkuruisia jälkiä, 1 x 1 cm, oli tiheässä autokatoksen seinien tuntumassa. Kolme varvasta eteenpäin, kaksi sivuille. Vertailujälkenä Fiinun etutassu. Flikka painaa vajaat 30 kg.
 

 

Ovatko nämä edes saman veijarin aikaansaannoksia? Tulitikkurasia on jäljen vierellä mittasuhdetta antamassa. Jäljet johtavat ison kiven alle, ja siellä lienee majapaikka. Minkki? Kärppä? Lumikko?




Tässä on vissiin ketturepolainen vieraillut lintujen ruokintapaikan alla.


Kuka kulkee? Kuka tietää😉? Odotan innolla vastauksia.


sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Ravintola Wuojoki toimii jälleen

 

Siinä seisoo Eurajoen ylpeys talviasussaan. Kartanosta itsestään ja sen historiasta en kerro tässä. Niihin voi tutustua osoitteessa: https://vuojoki.fi. 

(Tämä ei ole maksettu mainos. Keittiön väeltä kysyin vain, että saako ottaa tarjoilupöydistä kuvia ja julkaista.)

Vallan iloinen uutinen pompahti facebookiin: Vuojelta saa taas lounasta tiistaista perjantaihin ja tilausravintola palvelee myös. Nimittäin kävi näin, että Posiva, joka oli maksanut 40 vuoden vuokrat etukäteen, lähti jostain minulle tuntemattomasta syystä pois kolmannesta kerroksesta. Vuokrarahoilla Eurajoen kunta rakennutti Jokisimpukan - uuden vanhainkodin, joka toimi vuosikymmenet kartanossa. 

Posivan työntekijöiden lounas oli antanut ravintolalle tukirangan. Kun se jäi uupumaan, tilaustoimintaakaan ei kannattanut jatkaa. 

Vuojoki tarjoaa Keittiömestarin Kartanolounasta tiistaista perjantaihin klo 11 - 14. 


 


Tervetuloa! Miljöö on upea. 

  


Kalapöytä, peilin takana, kuten Mervi Salonen meitä ohjeisti. Sillejä ja lohta. Kananmunaan palaan kohta😙Ohhoh, tulipas pieni runon alku😆

 

Runsas vihannespöytä. Kaikki ovat lähituotantoa👏 Tarjoiluastioiden eteen on kirjoitettu ruokien alkuperä.

Ihastusta on herättänyt itse leivottu vegaaninen saaristolaisleipä. OIH, minulta se jäi maistamatta, mutta seuraavalla kerralla otan siivun lautaselleni. 

Itse asiassa sovin eilen lounastreffit "seuraavan" ystävättäreni kanssa tulevalle viikolle. 

 

Joka päivälle on oma keittonsa. Aavistelen, että joka toinen päivä keitto on kasvisorttia. Ensi viikolla olen tosiaan tulossa ystäväni kanssa, joka on kasvissyöjä.

Kuvassa esiintyvä myskikurpitsakeitto oli mielettömän hyvää! Pehmeän paahteista, pyöreää ja täyteläistä. Se näyttäytyy varmasti tulevaisuudessakin listalla?

 

Tässä on minun ensimmäinen lautasellinen. Äidin kuoleman jälkeen syöminen on muuttunut pakoksi ja suoritukseksi. Kun on iloista ja rakasta seuraa, pystyn syömään normaalimmin. Mutta onneksi on kiloja, joita karistaa. 

Kananmunista: tieto lämmitti sydäntäni kovin, vaikka viime perjantaina tuuli puhalsi pihalla melkein tukankin pois päästä.  

Valpolan tila sijaitsee Kaukomäen kylässä. Kanat elävät vapaina kanalassa, jossa on huomattavasti enemmän tilaa kuin mitä laki sanoo. Rouvilla on suuri kuoputus - ja kylpemisalue, samaten paljon orsia ja virikkeitä. Kanat ruokitaan rehulla, joka on valmistettu oman tilan viljasta. 

Kun tuemme Vuojokea ja sen kaltaisia yrityksiä, tuemme myös erikoistuvaa maataloutta.

Alla kaksi kuvaa sisältä.  Silloisten puuseppien taidonnäytteitä. Annetaan aploodit!

 





TERVETULOA!

 



keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Kristiina Vehnätukka - ilmestyy tammikuussa

 Vielä pitää vähän odotella.

 

 

 

Kansi ei ole kymppi, mutta näillä mennään, niin kuin yksi ihminen tapasi tokaista. Uskon silti, että se herättää kiinnostuksen dramaattisuudellaan ja saa lukijan katsomaan takakantta. Vai mitä mieltä sinä olet?

Juuselan talon historiassa harpataan taaksepäin, 1300 - ja 1400 -lukujen taitteeseen. Jose-isäntä on taitava kauppias ja viipyy matkoillaan. Hänen kaunis vaimonsa, Kristiinan äitipuoli, Margaretha huseeraa tällöin talossa mielensä mukaan. Tytärpuoltaan hän ei pysty hallitsemaan, ja siksi Margaretha haluaa päästä tästä kokonaan eroon. Viheliäisen juonen hän onnistuukin keksimään! Vaan kuinka käy, onnistuuko se?

Keskiajasta kirjoittaessa on tasapainoiltava todellisten ihmisten ja romaanihenkilöiden välillä. Kukaan ei jaksaisi lukea ihmisistä, jotka jatkuvasti tähyilevät enteitä, lukevat loitsuja ja torjuvat pahaa silmää. Silti tätä on tuotava esille, sopivassa määrin. Samoin kuin sitä, että vanha ja uusi uskonto ovat yhtä sekamelskaa ihmisten mielissä. Apua pyydetään yhtä lailla Mielikiltä kuin pyhältä Birgitalta. 


Leena Faltulla ja minulla on uudet yhteiset facebook-sivut: Kirjailijaystävykset Eurajoelta. Esittelemme sekä vanhaa että uutta tuotantoa ja kerromme tulevista projekteista. Tervetuloa tutustumaan ja tykkäämään!




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



lauantai 20. marraskuuta 2021

SISÄKIRPPIS VAARAPOLKU 1, EURAJOKI, 21.11.KLO 14 -17


 Huomio leipojat! Eurolla kakku - ja leipävuokia. Silikoninen ruusuvuoka 3 €. 


Tästä pöydästä vaikka lahjaksi alkaen 4 €. 



Hackmannin Hardface 7 €.




Keräileekö joku rukkeja? Tämä on kuulunut karjalaiselle mummulleni.



Tarvetta mankelille?

Tässä vain muutamia maistiaisia. Paljon hyväkuntoista kodin käyttötavaraa yhdellä ja kahdella eurolla. Hiukan Tupperwarea jäljellä. Muutamia laukkuja, kenkiä ja ulkotakkeja.

Lisäksi ANNETAAN - nurkka.

Otathan kassin tai pussin mukaasi ostoksia varten. Käteismaksu. 

GLÖGITARJOILU


Hiotut kristallilasit 2 € / kpl. 

Käynti pääovesta, TERVETULOA!



lauantai 6. marraskuuta 2021

Kuulumisia

Blogini on ollut hipihiljaa, ja siihen on montakin syytä. Yksi on se, että olen vimmalla kirjoittanut ja tarkistanut kirjaa Kristiina Vehnätukka. Vihdoin eilen lähetin sen kustantajalle ja odotan oikovedosta. Jännittävää! Kirja on "vasta" vuoden myöhässä. 



Ikävämpi syy on, että äitini kuoli 16.10. Ennen hänen kuntonsa romahtamista päätimme pistää hänen talonsa myyntiin ja hänellä oli huone odottamassa kotihoidon alaisella palveluosastolla. Sinne asti hän ei ehtinyt. 



Komea nuoripari, eikö? Kuva on otettu erään maatalon pihalla kello viideltä aamulla. Emäntä oli juuri ollut menossa navettaan. 

Talon kiivas tyhjentäminen alkoi heti, kun se oli myynnissä. Äitini ei onneksi elänyt tyylillä: jugurttipurkit pestään ja varastoidaan. Hänen jäljiltään on vain laadukasta ja käyttökelpoista tavaraa. Tietysti puolipitoiset vaatteet lajiteltiin lumppuhin, mutta paremmat mieheni vei kierrätyskeskukseen. Niitä en yksinkertaisesti voinut myydä enkä edes käydä läpi. Onneksi ystävättäreni riensivät avuksi. Yksin en olisi mitenkään selviytynyt. Miehet tyhjensivät autotallin ja alustan. Se oli iso urakka, koska isäni ei ollut suurimpia järjestyksen ihmisiä. 

Taidelasia ja arvokkaampia astioita olen myynyt kirpparilla (Jos asut Raumalla tai lähikunnissa, poikkea Retriikka-kirpputorilla, loossi 164😉), niitä on ostettu suoraan talosta ja eräs kirpparin pitäjä on hakenut tavaraa. Kahden viikon kuluttua 21.11. järjestän kolmen tunnin (klo 14 -17) sisäkirppiksen. Hyvää käyttötavaraa: astioita, kattiloita, keittiövälineita, hiukan Tupperwarea yms. kodin tavaraa alkaen 1 €. 

Talo myytiin kolmessa viikossa, ja tämän kuun lopussa on luovutus. 

Sitten haavaani. Lokakuussa löytyi vihdoin syy, miksi se ei ole parantunut. Ja olisi löytynyt jo vuosi sitten, jos olisin kohdannut kunnolllisen lääkärin enkä töykeää ja ylimielistä ihotautilääkäriä, joka kielsi jalan ultraamisen eli laskimoiden kunnon tutkimisen. Tästä kaikesta ruljanssista voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkälti, mutta kerron vain pääkohdast. 

Noh, minut suorastaan jouduttiin uhkailemalla ja kiristämällä pakottamaan kirurgian poliklinikalle. En halunnut mennä, koska pelkäsin joutuvani taas samalle lääkärille, ja se olisi ollut aivan turha reissu. Hän ei ole tehtäviensä tasalla. (Otan yhteyttä potilasasiamieheen, mihin myös verisuonikirurgi kehotti.) Joku vastuu on oltava myös Eurajoen lääkäreillä. Miten on mahdollista, että jalkaani on tiiraillut kaikkiaan kuusi lääkäriä, mukana yleislääketieteen erikoislääkäri, eikä kenenkään mieleen ole tullut, että minulla voisi olla laskimovajaatoiminta. 

Niin vaan on, ja paha sellainen. Pintalaskimo oli auki 12 mm! Voitko kuvitella? Se refluksoi suoraan haavaan ja on häirinnyt koko jalan verenkiertoa. Sääriosa vaahdotettiin saman tien ultrauksen jälkeen, ja reilu kaksi viikkoa sitten reiden suoni laaseroitiin. Toimenpide ei ollut niin kauhea kuin pelkäsin, mutta ei mukavammastakaan päästä. 

 


 

 

Kerrankin minulla oli tuuria. Molemmat verisuonikirurgit olivat huippukivoja ja huumorintajuisia. Tunsin, että minusta välitettiin ja minua haluttiin auttaa. Vaahdotuksen jälkeen aloin itkeä, olin niin  helpottunut. 

Kivut ovat olleet välillä todella kovat, mutta yllätys, yllätys, ne jäivät Poriin. Haavaan ei tule enää katetta, ja jalkojen tummentuvat ovat alkaneet vaalentua. 

Monet ovat esittäneet aiheellisen kysymyksen, miksi ihotautilääkäri kielsi ultraamisen? Kolmen sekunnin toimenpide. Jaa-a, minusta kyse oli vallankäytöstä. Hän ei ymmärtänyt muita hoitokeinoja kuin vakkilaitteen ja ihosiirteen. Vakkilaite oli aiheuttaa katastofin! Ihosiirteeseen en onneksi suostunut, vaikka siihen on painostettu aika paljon myös hoitajien taholta. Se ei olisi kiinnittynyt, ja mitä kauheaa siitä olisi mahtanut seurata? En uskalla edes ajatella.

Laseroinnin tehnyt verisuonikirurgi alkoi ihmtellä, miksi en ole aikaisemmin tullut tutkimuksiin. Mutta minähän olin! Vyyhti alkoi purkautua, kun selostin mitä oli tapahtunut. Kirurgi oli todella harmistunut ja palasi asiaan uudelleen ja uudelleen. Olin jo päättänyt tehdä valituksen ihotautilääkäristä, mutta lisää pontta sain kirurgin kehotuksesta. 

Haavajoen suhteen on tällainen sääntö. Jos haava ei parane kuukaudessa, verisuonten toiminta on tutkittava, koska 60 - 80 % vika löytyy sieltä. Eikö jokaisen lääkärin kuuluisi tietää tämä? 

Toinenkin asia on yllättänyt minut. Edes hoitajat ja yleislääkärit eivät tiedä, mitä vaahdotuksessa ja laseroinnissa tapahtuu. Niillä ei todellakaan avata mitään, vaan tukitaan vuotava suoni. Sisempiä laskimoja ei voida tukkia, joten silloin ihmiselle tulee loppuiän tukisukkahoito. Minullakin se on niin kauan, että haava paranee. 

En ole koskaan ennen ollut elämässäni näin suurten ja monien uuvuttavien asioiden äärellä. Äidistä luopuminen alkoi jo kaksi vuotta sitten, kun hänen kuntonsa alkoi nopeasti heiketä. Kuinka monta kertaa hänet vietiin Satasairaalaan? 20 kertaa ei riitä, ehkä 30? Joka kerta sain pelätä, että onko tämä se viimeinen kerta. 

Olen todella joutunut taiteilemaan oman jaksamiseni, siis haavan vuoksi, ja hänen hoitamisensa kanssa. Mutta onneksi tein sen, mitä pystyin. Kun äiti oli kuollut, hoitaja palasi ovelta takaisin ja sanoi minulle: "Sinulla ei ole ainakaan mitään kaduttavaa. Olet hoitanut äitisi niin hyvin ja käynyt katsomassa häntä."

Näihin sanoihin on hyvä päättää. 

Kiitos Sinulle vierailustasi!