torstai 26. elokuuta 2021

Tämmöinen laivareissu tällä kertaa

 

Siinä on Turun ja koko Suomen maamerkki. Ensimmäisen kerran näimme sen hytistämme, kun olimme lähdössä. Meillä oli ylelliseltä kuulostava peräkulmasviitti, joka osoittautui lopulta huonoksi valinnaksi.


Peräsviiteissä on kaksi parveketta: hyvän ja vähemmän hyvän sään varalle.

Iso miinus on, että seinärakenne on auki yläosasta, molempiin suuntiin, siis kulmasviitistä merelle päin sekä myös viereiselle parvekkeelle. Tämän saimme tuta kunnolla takaisin tullessa, mutta ei mennä asioiden edelle. 

Hytit ovat isoja ja mukavia, totta kai, ja parvekkeelta on upeaa katsella saaristoa. Olla vaan ja nauttia. Tai noh. Miehelläni työasiat tahtovat pyöriä päässä ja kännykässä olemme sitten missä tahansa. Lisämausteensa tähän risteilyyn toi erään muutaman viikon takaisen työmaan bongaaminen, mikä jopa onnistui. Paluumatkalla minäkin näin "kohteen": porras/terassirakennelma on niin iso, että se erottui vaaleana läiskänä, kun osasi katsoa oikeasta kohdasta. 

Jääkaapista löytyy hiukan virvokkeita.



Huomasimme jo satamasta lähtiessä, että hyttimme tärisi kauttaaltaan ja meteli oli melkoinen, kun laiva peruutti. En osaa selittää miksi, koska olemme ennenkin majailleet peräsviitissä, joskin keskihyteissä, ja niissä äänet olivat normaaleja. 

Ryske ja räiske alkoivat uudelleen, kun puoli yhdelta saavuimme Maarianhaminaan. Emme ole koskaan ennen olleet sellaisessa mekkalassa! Vasta kun laiva suuntasi kohti aavaa, se rauhoittui, ja mekin nukahdimme hetkeksi. Minun uneni loppui jostain syystä puoli neljältä, vaikka yleensä nukun laivalla todella hyvin. Keinunta ja tasainen humina sopivat minulle. 

Koronan vuoksi tai sen välttämiseksi olimme päättäneet mennä aikaisin aamupalalle, ja olimmekin seitsemältä Buffet - ravintolan oven takana. Aloin tiirailla maihinnousukorttia tarkemmin, ja siinähän seisoi, että "A special breakfast at à la carte". Grill House oli avattu erikoisaamiaiselle! Tämä ei varmasti suurimmalle osalle merkitse mitään, joten anna minun selittää hieman. 

Olemme risteilleet lähes autioilla laivoilla. Hyttikäytävät ovat olleet tyhjiä, eikä yleisissä tiloissakaan ole juuri näkynyt ketään rekkamiehiä ja - naisia lukunnottamatta. Ravintolat ovat olleet kiinni. "Pahimmalla" kerralla aamiainenkin oli siirretty Fast Lane - ravintolaan, ja se oli ainoa paikka, josta koko risteilyn aikana sai ruokaa ja juomaa. 

Normaalisti on tarjolla kahta sorttia aamupalaa: meriaamiainen Buffet - ravintolassa ja erikoisaamiainen kuohuviineineen Grill Housessa.

Olin iloinen laivayhtiön puolesta. Matkustajia oli siis niin paljon, että kannatti avata molemmat aamiaispaikat.

Grill House avautui vasta kahdeksalta, joten suuntasimme takaisin hyttiin. Ehdin ottaa pienet nokoset ennen kuin lähdimme uudelleen liikekannalle. 

Ruoka oli erinomaista! Uutuutena mm. kaksi erilaista smoothieta😋Laivalla voi todellakin syödä huipputerveellisesti, kun itse niin haluaa.

 

Mutta, mutta ne turvavälit. Pöytiin, joihin oli katettu kahvikupit, sai mennä. Osassa pöydissä oli jo lounaskattaus. Silti aamiaispöydät olivat todella lähekkäin. Alku meni osaltamme turvallisesti, mutta sitten tarjoilija toi taaksemme pyöreään pöytään isomman seurueen, ja yhden miehen tuoli oli lähes kiinni omassani. Ai, mikä herkullinen tilaisuus deltavirukselle! Huomautin tästä tarjoilijalle, ja hän pahoitteli asiaa ja koetti esittää, että eikös tässä turvaväli täyty. Saimme vaihtaa pöytää, mutta laihoin tuloksin. Takanani aterioi pariskunta, ja hetken kuluttua mieheni taakse tuli toinen pariskunta. Kolme pöytää linjassa normaaleilla etäisyyksillä. Plääh. Ehdin onneksi syödä, mutta olisin vielä halunnut nautiskella parista kahvikupista, mutta katsoin parhaaksi pistää maskin naamalle.

Miksi paikkoja ei täytetä siksak - tyylillä? Silloin ihmisten välissä olisi myös käytävä. Aion kysyä tätä Tallink & Siljalta.  

Koettelemuksemme jatkuivat. Naapurihytissä majoittui kaksi iäkkäämpää rouvaa, jotka jo alkumatkasta jutustelivat äänekkäästi parvekkeellaan. Ilta on kuitenkin niin lyhyt, että silloin heidän selostuksensa ei vielä ehtinyt haittaamaan meitä. Vaikka ehdinkin kuulla, mitä juustoja heillä oli mukanaan ja miksi jääkaapissa ei ole hedelmiä, on siellä oltava ja tätä rataa.

Päivällä, kun olisimme halunneet nautiskella meri-ilmasta, tunnelmasta ja keskustella toistemme kanssa, totesimme nämä elementit menetetyiksi. Rouvat jumittivat parvekkeella ja jäkättivät lujaan ääneen taukoamatta. Erityisesti toisen rouvan ääni oli niin kantava, että se kuului sisälle hyttiimme asti. Minä lähdin pois, mutta harmikseni aikaan, jolloin kaupat olivat tauolla. Mieheni oli koettanut nukkua ja joutunut laittamaan korvatulpat kälätyksen vuoksi.

Jossain kohtaa koetin katsoa Areenasta "Entäs nyt Niskavuori?" -näytelmäelokuvaa, mutta minun oli siirryttävä sisälle, koska en kuullut mitään näyttelijöiden puheesta, vaikka äänet olivat täysillä. 

Pariin otteeseen menin parvekkeelle ja aloin huutaa miehelleni. En siis varsinaisesti huutaa😂, vaan puhua tavallisia asioita todella lujaa. Rouvat hiljenivät hetkeksi, ja toivoin heidän ymmärtäneen vinkin, mutta ei. Hetken kuluttua kalkatus yltyi jälleen.

Kävin valittamassa respassa, vaikka arvasin, mikä vastaus olisi. Järjestysmiehet eivät voi puuttua, koska kyse on "vain" puheesta. Esitimme myös parvekkeiden puutteet ja sen, miksi äänet pääsevät esteittä kulkemaan niiden välillä sekä korjausehdotuksen. Se luvattiin laittaa eteenpäin. 

Onneksi rouvat poistuivat kauppojen avauduttua, ja saimme muutaman rauhallisen hetken itsellemme. Alla oleva video kuuluu mukavien yllätysten joukkoon. 

Millaistahan tällä purjepaatilla olisi matkustaa?  



 

Eli kannattaa miettiä kaksi tai kolmekin kertaa, ennenkuin maksaa 400 € peräsviitistä, josta ei edes voi nauttia😢

Tartuntaluvut ovat olleet huimia viime viikkoina, mutta ainakaan Grill Housen henkilökunnan asenteisiin ne eivät ole vaikuttaneet. Minulla oli puoli neljältä jo hirmuinen nälkä, mutta mieheni oli pumpannut itsensä niin täyteen aamiaisella, että häneen ei mahtunut kuin iso kupillinen kahvia. 

Voin suositella erityisesti terveelliseen ja isompaankin nälkään Grill Housen alkuruokapöytää pääruokana. Hinta on jotain 20 € tienoilla. 

Kerroimme heti, mitä meillä oli mielessä, ja tarjoilija ohjasi (kuinkas ollakaan) meitä samaan pöytään, jossa olimme alun alkaen syöneet aamiaista. Jokaisessa lähipyödässä oli asiakkaita! Siinä nurkassa tunnelma oli todella tiivis. Kavahdin ja pyysin päästä pöytään, jonka lähellä ei olisi muita ihmisiä. Tarjoilijan silmät levisivät hämmästyksestä ja suukin taisi loksahtaa, mutta sitä ei maskin vuoksi nähty. 

Saimme kumminkin, mitä halusimme. Syrjäisimmän kolkan ravintolasta. Jees! Nautiskelin pitkän kaavan mukaan marinoidusta kesäkurpitsasta, latva-artisokasta, aurinkokuivatuista tomaateista, lämminsavulohikananmuna - salaatista, punajuuripihvistä, raastesalaatista, tuoreista vihanneksista ja jopa muutamasta meetvurstin siivusta. Nam!

Kiitos mielenkiinnostasi! Ollaan varovaisia ja pysytään terveinä💗




sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Puutarhakutsut - turvallisesti

 

Tämä kalusto siirrettiin hedelmäpuiden alle, missä iltapäivällä on ainoa varjon paikka takapihallamme. Lisäksi saatiin lainaksi tällainen pöytä / tuoliyhdistelmä. 



Tarkkaan piti miettiä järjestelyt. Toivottavasti onnistuin, eikä kukaan sairastu! Kahden rokotteen saaneet, lähinnä iäkkäät ystävämme, oleilivat ja söivät sisällä. Eilinen iltapäivä oli hirmuisen kuuma🔥Sisällä oli suht viileää. Ikkunoita ja ovia pidettiin auki varjon puolelta, ja tuuletin hyrisi täysillä.

Terassilla oleilivat vain hurjasta helteestä tykkäävät. Ikävää kyllä, kun kesät ovat muuttunet tällaisiksi hautomoiksi, etelän - lännen puoleinen terassi on keskellä kesää aika turhake. Paitsi jos ukkossade iskee, kuten kävi juhannuspäivänä.  

Minulla oli erinomainen tarkoitus koota porukka yhteen, vaikka juuri puiden alle, ja jokainen olisi voinut esitellä itsensä. Mutta jotenkin tilanne lipesi käsistä. Mieheni lähti hakemaan äitiäni liian myöhään, ensimmäisten vieraiden jo saapuessa, vaikka juuri hänen piti vastaanottaa heidät. Vieraat hajaantuivat lopulta kuka mihinkin, ja ennen ruokailun alkua oli pakko kehottaa iäkkäitä siirtymään talon viileyteen. 

Noh, sitten kävi niin, että jälkeenpäin minulta kyseltiin tähän tyylin: "mää puheli semse vaalevatukkase  naisen kans, mut kuka se mahroi ol? Ja sit senkin kans, ko istus sen ympyrkäise pöörä viäres? En sit kehdan nimi kyssy, ko se ol kovast hiljase olone. Nii ja se oikke nauravaine flikk sinises hames ol kans jollan taval tutu näköne... " 

Voi meitä suomalaisia, ja meidän huonoja käytöstapojamme. Tässä kohtaa ihailen englantilaisia. Jalkaa huilatessani olen katsonut (tekosyy😁) Kaikenkarvaiset ystäväni - sarjaa. Se on kaikin puolin huippuluokkaa, mutta totisesti toivoisin omaavani niin sujuvat käytöstavat. Sen ajan puutarhakutsuilla emäntä olisi soljuvasti esitellyt vieraat toisilleen. 


 Milloin viimeksi on piha ollut näin täynnä autoja? 


Vihannekset omiin kippoihinsa, samoin kirsikat, melonit, suolakurkut ja erilaiset juustot. Jokainen sai luoda oman salaattinsa. Allergiat rajoittavat monien ruokailua, ja lisäksi tulevat makukysymykset. 


Lisäksi makkaraa! Salaattpöydän vastapainoksi😉

 


 Omenapuussa eilen, mutta mihin tämän sijoittaisin oikeassa elämässä? Jonnekin varjostamaan. 



Hyväjalkaisimmat nauttivat sekä kesästä että varjosta puiden katveessa. 



Hannan Herkut käsialaa. Tehty todella herkkiä ihmisiä ajatellen, ja on jopa hyvän makuista! Huvittavinta oli, että kaikki luulivat minun saaneen aikaiseksi tämän uljaan kakun. Voi ei😅! Kiitokset vielä tätäkin kautta Hannalle. 

 

Ihania lahjoja!



Yllätysvieras Espoosta💖


Kiitos vierailustasi! Ihanaa alkavaa viikkoa😃



 




keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Ruusujen kukinnan räjähdys



´Grandiflora´ on ensimmäisten kukkijoiden joukossa, ja tänä vuonna kukinta oli loistava. Valitettavan lyhytaikainen myös, nyt jo ohi.

Alla lyhyt video. Olen istuttanut tämän pienen Emppu - koiran haudalle. 







Edessä ´Caeruela´ja takana ´Kerisalo´



´Paimio´ja ´William III´´


´Papula´ja vieras





´Ruskela´ ja ´Matti Hesperia´. Joukossa akyleiaa ja muuta luonnonkukkaa.





Ruusupenkki nro 1 täydessä loistossaan.


 Video ´Ruskelan¨ja ´Wasagamingin´symbioosista. 





Punalehtiruusu ´Carmenetta´... luki papereissani


´Tove Jansson´ja Ukarinsyreeni


Nuokkusyreeni ja Väinönputki - kaunis yhdistelmä


´Hadelzean´



 
 
 
 
 

Mummun pioni ja keltapäivänlilja. Suomalaisen puutarhan peruskiviä.



Ilmeisesti ´Pohjolan kuningatar´ja ´William III´. Molemmat olen saanut.



´Ónerva´

Kuumuus suorastaan räjäytti kukinnan. Se on nyt upeaa, mutta menee valitettavan pian ohi, jos ilmat eivät viilene eikä sada. Tässä oli vain muutamia niistä kuvista, joita olen viime päivinä ottanut. Miten monta mahdan juhannuspäivinä napsiakaan😇!



tiistai 8. kesäkuuta 2021

Aita on valmis

Itse asiassa lopputäyttöjä vaille valmis, ollut jo pari viikkoa. Piha - ym. töissä aika vaan vierähtää niin sukkelaa, ettei millään ehtisi koneen äärelle. Niinhän se on nyt kaikilla puutarhassa puurtajilla. Tässä vielä kuvia rakennusvaiheesta. Kuten näkyy, rautaa on riittävästi.
Muutama lyhyt video valutöistä. Ja tuli kiire! Kura meinasi kuivua käsiin, ja kirvesmies hälytti tj:nkin paikalle. Lopputulos liippaamisen ja hiertämisen jälkeen.
Mieheni päätti poistaa vain näkyviin jäävät formut. Loput saavat maatua täyttöjen alla. Ei varmaan aivan oppikirjasta eikä näin voisi tietenkään toimia, jos olisi kyse vaikka talon anturasta.
Vihdoin päästiin pääasiaan eli aidan pystyttämiseen. Se tuntui vallan helpolta pohjatöiden ja täyttöjen jälkeen.
Porttimekanismia.
Pari videota liukuporttien asentamisesta, mikä kävi näppärästi pyöräkuormaajan avulla. Muuten olisi vuodatettu verta ja hikeä. Ja Nipsu siellä jossain joukossa, mutta vaan hetkellisesti.
Aidan kiinnitysmekanismi.
Valmis lopputulos!
Entäpä hinta? Liukuportit noin 12.000 €, aita ja käyntiportit 1.800 € (ALV 0 %) ja rakennusliikkeen lasku (sis. betonin) n. 6.100 €. Lisäksi betoniraudat, puutavara ja eristeet ym. Ja vielä lisäksi kului kymmeniä tunteja mieheni työaikaa pohjankaivuussa, raudoitusten teossa, formujen purussa ja täyttämisessä. Vuosien haave on joka tapauksessa toteutettu kesällä 2021! Kiitos mielenkiinnostasi ja aurinkoista päivän jatkoa!

perjantai 14. toukokuuta 2021

Annen Kukkatarhalla - ensimmäisen kerran tänä kesänä

Tässä muutamia yleiskuvia täpötäysistä kasvihuoneista. Vielä on mistä valita! Joka kerta pääni menee pyörälle, ja alan rohmuta kukkia.
Olen ennenkin kehunut taimien laatua, hinnat ovat silti maltillisia. Noin sadalla eurolla sain neljä amppelitomaattia, viisi keijunmekkoa, kolme dianaa, lumihiutaleita ja sekä ykisnkertaisia että kerrottuja miljoonakelloja ja surfiinioita. Nämä nyt ainakin, taisin unohtaa jonkun.
Ihana syvän punainen!
Vaaleanpunainen on niin minun värini!
Mieheni katseli, kun istutin kukkia vallikivetys ja kottikärryt apunani. Pää alaspäin suorassa auringonpaisteessa. Huh. Hän meinasi, ettei tuosta mitään tule ja muisti, että yhden varaston takana on metallinen pöytä. Ja niin olikin, sinne lykätty ja hylätty. Juuri kuin tehty istutuspöydäksi.
Johain alkoi homma pelittämään! Kysymys teille bloggerin käyttäjät. Miten saatte kuvat näkyville? Minulle tulee vain tietokonetekstiä, ja vasta kun esikatselen tai julkaisen, kuvat pongahtavat esille. Tämä muutos on ilmaantunut edellisen postauksen jälkeen, jolloin sain kuvat napattua helposti Kuvat - toiminnosta.
Mukavaa loppuviikkoa ja kiitos vierailustasi!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Aidan rakentaminen on alkanut

Ensin kuva ihanaisista narsisseista. Lajikkeet ovat 'Apricot Swirl' ja 'Attraction'.

 

 

Minulla on ollut monet vuodet haaveena, että etupiha saataisiin suljettua kunnollisella aidalla. Koirat pysyisivät taatusti sisäpuolella ja varkaat ulkopuolella. Mieheni on ollut vastaan, ja ymmärrän toki syyt. Koneilla ja autoilla liikkuminen hankaloituu, samoin vaikka lumenluominen pyöräkuormaajalla. Viime vuoden lopulla kävi "myynniedistäjiä", jotka taivuttelivat mieheni lopullisesti hankkeen puolelle. Taparikolliset, ilmeisesti huumeriippuvaiset, meinasivat viedä mieheni Sprintterin, mutta kun se ei onnistunut, varastivat naapurin Patrollin. Omistaja sai autonsa onneksi takaisin, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. 

Ensin pitä miettiä tarkkaan, mitä haluamme. Piha on sikäli  hankala, että tässä on kaksi leveää sisääntuloa. Niiden tukkimiseen tarvitaan neljä 11 m leveää liukuporttia.

Kaivuutyöt aloitettu, ja heti löytyi pätkä kalliota.

Lisäksi tarvitaan kaksi käyntiporttia ja tietenkin itse aitaa, jonka ostimme AB Polarilta, ja liukuportit tulivat Saher-Aidat Oy:ltä. 

Hintalapun summa on korkeampi kuin mitä kuvittelin, tai niin kai rakentaessa aika usein taitaa käydä. Kun aita on valmis, kerron kokonaissumman. Esim. betonirautaa kuluu mahdottomasti, jotta raskaiden porttien perustuksesta tulee varmasti tukeva ja kestävä. 

Kunnalta haettiin toimenpidelupa (jossain kunnissa vaaditaan varmasti rakennuslupa), johon liitteeksi pyydettiin mm. tiehoitokunnan lupa aidalle. 



Väinökin katselee paljastuvaa kalliota allapäin. Sitä ei lähdetty räjäyttämään, vaan formut muotoiltiin sen mukaan.

 

Täällä on aina vettä liikkellä, joten salaojitus on must.
 

Omatekoinen sadevesikaivo

Sitten liukuportit jo saapuivatkin

 

Lyhyt video kuorman purusta, ja se, joka vinkuu on Väinö😆



Pohja on sorastettu ja lätkätty.

Vaaituksen jälkeen voitiin ruveta formujen tekoon. Puutavaran hankkimiseksi niitä varten mieheni vuodatti kavereidensa kanssa hikipisaroita ensin metsähommissa ja sitten sahalla. 


Tämä kuva on maanantaiaamulta eli kahden päivän takaa. Perustukset tekee monivuotinen yhteistyökumppanimme Rakennus Jope Oy.







Ja nyt saa nauraa! Meni oikein blondihommiksi. Mieheni sai rakennusliikkeen tj:lta Järveläisen Jounilta tehtävän: jokaisen portin anturaa varten (mahdankohan käyttää oikeita ilmaisuja?) pitää tehdä betoniraudoitus, kuvassa näkyvän mukainen.



Eli ylhäällä ja alhaalla on  kaksi pitkää rautaa, joihin surrataan säännöllisin välein kiinni neliöksi taivuteltuja ohuempia rautoja. Mutta oli hankalaa. Raudat heiluivat ja sekoittuvat toisiinsa, ja ihmettelimme, miten lainkaan voi olla näin vaikeaa. 

Yhden kerran koko hökötys rysähti maahan. 



Sitten mieheni totesi, että tästä ei tule mitään, rautoja ei pysty kiinnittämään surraamalla, ja alkoi hitsata niitä yhteen. Noh, eipä mitään seuraavana aamuna selvisi, mikä oli mennyt pieleen😂😂😂Mieheni oli käsittänyt ohjeet "hiukan" väärin. Kehikko olisi pitänyt koota alaspäin, siis että se olisi roikkunut kakkosnelosista, eikä niin kuin me yritimme: kakkosnelosten päällä. Tj meinasi, että homma oli hänelle niin itsestäänselvyys, ettei hän ymmärtänyt selventää työnkuvaa sen enempää. Onneksi emme ma illalla väkisin värkänneet kaikkia neljää kehikkoa mahdottoman monimutkaisella tyylillä😅.

Kirvesmiehet ovat olleet ripeästi liikkeellä, vaikka kallion kohtaan oli hidas rakentaa formua. Kuva on tältä aamulta. 


Tahtia joutuvatkin pitämään yllä, koska Järveläinen on tilannut kuran jo perjantaiksi. 

Lisää projektin etenemisestä myöhemmin. 

Pari loppukevennystä. Nämä olivat niin söpöjä, että oli pakko ostaa!

Linnunpöntöt Lidlistä.

 

Citymarketin kukkakaupasta.


Kiitos mielenkiinnostasi!