Löysin netistä aika pätevän neuvon: kriikunat kuumennetaan, jolloin kivet irtoavat. Vettä ei tarvitse lisätä kattilan pohjalle kuin tiraus. Hedelmistä itsestään irtoaa nestettä riittävästi.
Sen jälkeen ne voi survoa siivilässä perunanuijalla, ja kivet ja kuoren kappaleet jäävät siivilään.
Minulla oli ensin liian pieni kattila siivilän alla. Piti tämäkin blondin kokeilla, mutta viiden litran kattila on sopivan kokoinen tämmöiselle normisiivilälle.
Viestiketjussa, josta bongasin ohjeen, monet valittivat hillon jääneen liian löysäksi. Samaten yksi tuttu rouva kertoi tekevänsä kriikunoista mehua. Näppäränä tyttönä yhdistin nämä kaksi tietoa ja siivilöin sakan tiheämmän seulan läpi, jolloin sain mahtavan punaista nektaria. Hillosta tuli tavallisellakin sokerilla kiinteää, mutta ei kumminkaan marmeladia, jota näistä myös voi valmistaa.
Smoothien juojat, haloo! Eikö ole pontevan väristä? Luomua ja erittäin lähiruokaa. Loistava pohja terveysjuomalle, eikä sokeria ole pakko lisätä lainkaan.
Kattilaan jäi kiehautuksen jälkeen (kanelitanko vasemmalta kurkistaa) näin hehkuvan punainen tulos, mutta se tummeni jäähdyttyään luumunpunaiseksi.
Eilen tuli kiire, koska säätiedotus lupasi vähintään kolmen asteen pakkasta, eikä pettänyt lupaustaan. Alamaa, jossa kriikunapuu kasvaa, oli valkoisessa härmässä vielä kahdeksan maissa. Kriikunat olisivat paleltuneet, ja semmoinen moka on joskus käynytkin.
Mieheni auttoi, noukki ylemmistä oksista ja minä alemmista. Vaikka satoa oli lahjoitettu, myyty ja itse käytetty, vieläkin hedelmiä tuli melkein kolme ämpärillistä. Ensimmäinen kerta kun Artturimme tuotti näin paljon!
Tarjottelin tutuille satoa whatsappin tilan kautta, ja joku vastasikin. Eräs sukulaisrouva antoi ohjeeksi, että pakasta kriikunat sellaisinaan ja tee niistä talvella jotain... kun on enemmän aikaa. Yhden ämpärillisen pussitin, toisen jaan eteenpäin ja kolmannesta teen omenoiden ja hillosokerin kera hilloa.
Kiitos Artturi!
