Vakka-Taimesta lähti mukaan

Monesti olen lähtenyt kotiin paljon suuremman taimilastin kanssa, mutta tällä kertaa otin kasveja ainoastaan akuuttiin tarpeeseen. Mieliteot ovat taas erikseen😅

Pioni Red Charm

Istutin Red Charmin eli aikaisen, tummanpunaisen pionin "tyttöjen ruusuhaudan" (kolmen koiran hauta) etualalle. Hongistolaiset lienevät pettäneet minut pahan kerran, joten maa ammottaa tyhjyyttään.

En ole vielä yhtään maata perustanut niin huolella kuin tämän eli olisi siinä pasannut vaativammankin kasvin kasvaa. Sekoitin olemassa olevaan maapohjaan palanutta hevonkakkaa, kompostia, pari Biolanin (ns. käytettyä) kasvusäkkiä ja hiekkaa.

Tyhjä maa on edelleen, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Pionin taakse istutin kaksi herkän kaunista ruusua: Belle Amour ja Celsiana.

Kukahan täällä on kävellyt? Ei ainakaan koiria voi syyttää.

Tienvarren ruusupenkkiin hankin varmaksi havaitsemani paikkaajan eli tarhakurtturuusu 'Henry Hudsonin'. Se on terve ja vahva ruusu, joka kukkii lannoitettuna koko kesän. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, toinen Frontenac taitaa olla eloton, mutta en vielä hennonut kiskoa sitä irti, vaan istutin Henryn sen lähelle.

Samassa maassa on ruusukehikko tai miksi tukea kutsuisi, eikä siinä kasva tällä hetkellä kuin yksi kanadalainen, 'Felix Leclerc' (kirjanpidossani on pieniä epätarkkuuksia). Kehikkokin on aika autio ilmestys, joten tungin sen vasempaan laitaan 'Ernst G. Dörell' - ruusun. Se on Geschwindin jalosteita, joka voi hyvässä maassa kasvaa kolmemetriseksi. Roosanvärinen ruusu on runsas kukkija, mutta tuoksuton. Se ei haittaa, ihanasti tuoksuvia on joka puolella sen ympärillä.


Meinasin vallan unohtaa 'Fru Dagmar Hastrup' - tarhakurtturuusun. Sen sijoitin tuonne rinnepenkkiin, jossa on tilaa aina yhdelle ruusulle.

Havumaassa on tapahtunut valitettavia taantumia. Edellinen  hirmuinen talvi lähes tappoi toisen Grandiflorum - alppiruusun, ja siitä on jäljellä enää vain rippeet. Eilen huomasin, että se oli tehnyt uuden alun yhteen varteen, mutta se on kovin vähän ottaen huomioon, miten vakavat vauriot rhodoparka kärsi. Vaan ehkä se kertoo, että rhodossa on vielä puhtia?

Pensaasta on jäljellä enää muutama oksa. Sen taakse istutin kuningasatsalen, joka paikatkoon aukkoa.

Vaivero on myös jostain syystä ottanut nokkiinsa. Pikku hiljaa oksat ovat huvenneet. Sen tilalle Vesa Muurinen suositteli kellovaiveroa, joka näyttää pikku pensaana tältä.

Seuraava on omaa mietelmääni, en ainakaan tällaista ole lukenut mistään... Voisiko olla niin, että vaikka kasvi selviäisi nipin napin jostain talvesta, se ei välttämättä jaksa elää niin kuin se eläisi ilman kyseisen talven vaikutusta? Seuraavana tai sitä seuraavana saattaa tulla jälleen vaikeiden olosuhteiden talvia, vaikka ei ylipääsemättömiä ihmisen näkökulmasta, mutta silti valmiiksi heikentyneenä kasvi kuolee. Kituu ehkä jonkun vuoden, mutta sitten lyö hanskat tiskiin.