Haaste: lempikukkani

'Duchesse de Montebello'

Pihistin kuvat Suomen Ruususeuran sivuilta, koska en löytänyt omista kokoelmistani herttuattaren kuvaa.  Tämän vuoden kukinta jäi monilla ruusuilla lähes olemattamaksi (tai eivät kukkineet lainkaan, vaikka ei tullut talvivaurioitakaan), ja niin valitettavasti kävi myös Duchessen kanssa.

Tämä on yksi ehdoton suosikkini ruusujen joukossa. Mutta jos palataan haasteen alkuun eli mikä siis on lempikukkani. Haasteen on pannut alulle Maatiaskanasen elämää - blogisti, ja minut haastoi mukaan Anni Inkaliljalove - blogista. Kiitos Annille!

Ehkä ruusu on paremminkin pensas, mutta onhan siinä kukkiakin, ja ehkä haaste tarkoitti perennoja tai yksivuotisia kukkia. Minulla ei vaan ole mitään muuta suosikkia. Koetin miettiä, minkä nimeäisin jos en vastaisi ruusua. Sen jälkeen tulee piiiitkä piiitkä tyhjä tila, minkä jälkeen perennat sun muut kukat seisovat yhdessä rivissä eikä mikään pompahda esille.

SYY? Ruusuhulluudesta ja sen alusta olen kertonut paljonkin tämän blogin ensimmäisissä postauksissa: mistä rakkaus ruusuihin alkoi? Lyhyesti sanottuna ruusuissa yhdistyy kauneus, monipuolisuus ja historia. Esimerkkinä käytän juuri 'Duchesse de Montebelloa'.

Ruusun jalostaja on Laffay, 1824 - 1825. Ruususeuran sivuilla kerrotaan, että Laffay omisti ruusun marsalkka Lannes'n toiselle puolisolle Mme de Guéheneucille. Lannes oli Napoleon Bonaparten marsalkka, ja Montebellon herttua hänestä tuli vuonna 1808 Parian seudun mukaan. Hän voitti siellä itävaltalaiset.

Louise Antoinette (1782 - 1856) oli 18-vuotias avioituessaan Lannes'n kanssa. He saivat viisi lasta: neljä poikaa ja tyttären.

Eikö ruusu näyttäydykin aivan erilaisena pelkästään näiden suppeiden tietojen jälkeen? Se muistuttaa meitä edelleen oikeista ihmisistä, jotka muokkasivat koko Euroopan historiaa ja karttaa.

Olen erityisen viehättänyt tämän ruusun kukan malliin. Vaaleanpunaisia kerrottuja ruusujahan on vaikka millä mitalla, mutta pidän kukan kuppimaisuudesta. Voimakkaamman punaiset nuput hennon vaaleanpunaisen auenneen kukan rinnalla... todella viehättävä näky!


'Amelia', Vibert, Ranska, 1823

Alla olevat kolme kuvaa ovat viime vuodelta, jolloin albani kukkivat upeasti.

'Amelian' kukka on aivan erilainen kuin Montebellon. Tämä on hurmaava epäsäännöllisyydessään, kuin terälehdet olisi kiireessä huitaistu heteiden ympärille.

 Nuput ovat voimakkaan roosanväriset. Vanhetessaan kukka haalistuu lähes valkoiseksi.
'Amelia' muistuttaa niin paljon kesädamaskonruusu 'Celsianaa', että ilmeisesti ne ovat yksi ja sama ruusu. Tai ehkä tämä on vain joidenkin mielipide, minä en sano juuta enkä jaata.

(Ihmettelin hetken, mitä mustaa taustalla on, mutta hyvänen aika... se on tietysti meidän Väinö!)

 

 Tämän vuoden harvat kukat jäivät kastelusta huolimatta paljon pienemmiksi.

Samaten kesädamaskonruusu 'Mme Hardy', Ranska, 1832.

Monien mielestä ruusulla on täydellisen muotoinen kukka! Onko tämä madame kaikkien kaunein vanhan ajan ruusuista?

Voisin jatkaa melkein loputtomiin toinen toistaan upeampien ruusujen esiinmarssittamista, mutta tämä niistä tällä kertaa.

Ukkoset ovat rynnineet tästä yli harva se päivä. Seuraavassa postauksessa muutama ukkos - ja sadevideo.

Upeaa päivän jatkoa Sinulle! Kiitos kun kävit😊