Hongiston taimistolla

Olipas mieleenpainuva, oikein huippupäivä eilen!

Kiitos vaan Hongiston taimiston mukavalle väelle, kun ovat jaksaneet järkätä ruusuviikon🌹 tapahtuman, ja toivotaan, että tästä tulee perinne👏

"Rouva Timo"

Meille esiteltiin myös ruohonleikkurit.

Toivottavasti en oikein paljon kirjoita läpiä päähäni, kun koetan toistaa pääpiirteissään sen, mitä Timo Saarimaa kertoi ruusunjalostuksestaan. Mikä ei totisesti ole helppoa hommaa eikä kärsimättömän ihmisen alaa!

Kaikki alkoi 20 vuotta sitten, kun Suomesta ei juuri saanut muita kuin eurooppalaisia ryhmäruusuja, jotka ovat auttamattoman surkeita ja arkoja meidän oloissamme. Vaativat ainakin paljon puuhaa, jos niitä kasvattaa. Ja sivuhuomatuksena, siis omanani, niiden tähden on sitkeässä se, että ruusut, kaikki ruusut ovat äärettömän vaikeita kasvattaa ja paleltuvat lähes joka talvi.

Myytäviä ruusuja Ruusulaaksossa.

 

Upea punainen Europeana - ruusu, jota tietenkin edelleen käytetään, oli kestävimmästä päästä. TS kuuli kanadalaisista (meidän kesämme ja talvemme eivät ole ollenkaan niin edullisia ruusuille kuin Kanadan!) ruusuista ja kokeili toista kymmentä lajiketta, mutta pettyi niihinkin.Olivat mm. arkoja mustalaikkutaudille. Joukossa oli esim. Rosa 'Champlain' ja Morden Centennial. Poikkeuksen teki Frontenac, mutta sillä onkin Juhannusruusua perimässään. 

TS risteytti sen Morden Fireglown kanssa lisätäkseen kestävyyteen kirkkaan punaista väriä, Europeana mielessä. Lopputulos ei ollut ihan toivottu, ja TS risteytti jalosteita uudelleen Frontenacin kanssa. Mielenkiintoista! Tässä kohtaa suuni loksahti epähienosti ammolleen.

Mutta nyt aherrus palkittiin. Siemenkylvöt tuottivat 16 käyttökelpoista, erilaista "poikasta". 

Toinen tähän mennessä nimetyistä eli Anelma (maanepeiteruusu, eikö?). Sisaresta, Unelmasta en ollut näköjään ottanut kuvaa!

Unelma on syystä sen niminen. Se on talvenkestävä, ja kukka on tavoitellun punainen. Jippii!Yksi etappi oli saavutettu.

Vaan kun intohimona on ruusut, työ ei lopu koskaan. TS halusi jalostaa kestäviä köynnösruusuja oloihimme. Ainoa sellainen on Pohjantähti, ja sen kukinto on luonnonruusujen tapaan vaatimaton.

Frontenac risteytettiin nyt idänmetsäruusu 'Marretin' kanssa. (Uusi nimi minulle.) Tämän jälkeen perimään lisättiin John Davis - ruusua, ja siitä TS sai kaksi hyvää jälkeläistä.

Kukassa oleva on nimetty Kaikaksi. Siis Kaika.

Vierellä oleva ruusu on Wohls Gård, ja se on saanut nimensä Kirkkonummen Aktia Säästöpankkisäätiön omistaman kartanon mukaan. Kartano on korjattu, entisöity tai molempia, ja sinne tulee ruusutarha, jossa on myös pohjoismainen osasto. Saarimaalla lienee siis projektin kanssa jotain tekemistä😊?

Näin siis lyhykäisyydessään pitkä projekti, joka jatkuu edelleen.

Puhuttiin Saarimaan kanssa myös siitä, miksi minulta kuolivat kaikki hänen koetaimensa. Hänellä ne ovat talvehtineet kuvissa näkyvällä alueella, ilman suojauksia. Samaten kerroin, miten huonosti minulla on luonannut Blomqvistilta tulleiden kanadalaisten ruusujen kanssa.

Sain uutta tietoa suojaamisesta ja samoin vahvistusta aiemmille käsityksilleni siitä, mikä on kasvualustana paras. Mutta tässä minulla on sen verran sulattelemista, että palaan näihin asioihin myöhemmin.

KIITOS Unelmasta ja Anelmasta! Sain ne ilmaiseksi, korvaukseksi edellisten menetyksestä. Ja pitäkää peukkuja, että nyt onnistun.