 |
| Kukka haalistuu aniliinpunaiseksi, ja kuten näkyy, vierekkäin on eri sävyisiä kukkia. Viehättävää! |
 |
| Kukka voi olla toistakymmentä senttiä leveä. |
 |
| Jaloruusun muotoa? |
Olen istuttanut James Masonin noin kahdeksan vuotta sitten, eikä tästä uudesta (Beales, Britannia, 1982) löytynyt oikein tietoa. Istutin sen liian ahtaaseen paikkaan, ja Souvenir de Philemon Cochet on joutunut sen syleilyyn. Philemon piti siirtää tänä keväänä kauemmas, mutta niin vain sekin homma jäi tekemättä / tuupattiin seuraavan vuoden työlistalle. Ohhoh...
Pensas kasvaa noin puolitoista metriseksi, ja minulla se on levittäytynyt usemman neliön alalle. Edellinen talvi verotti Jamesia aika lailla, ja kukinta jäi silläkin kokonaan välistä. Vaan sitä suurempi on näinä päivinä ollut jälleennäkemisen riemu!
Ruusu on nimetty
näyttelijä James Masonin, joka harrasti ruusuja, mukaan. Tämä ehti vähän ennen kuolemaansa 1984 nähdä ruusun kukkivan.
Minun piti itse asiassa googlata näyttelijä. En millään saanut kasvoja mieleeni, vaan aivan tuttu mieshän sieltä tuli. Tuttu ainakin minun ikäisilleni ja vanhemmille ihmisille. Hän on näytellyt kymmenissä elokuvissa, usein pahiksen roolissa, mutta tässä muutama esimerkki: Vaarallinen romanssi, Rautaristi, Rommel - erämään kettu ja Ivanhoe.
 |
| Ei mikään pikku puska. |
Ompa sinulla paljon omajuurisia ruusuja. Tarvitseeko ne hyvän maan ja paljon lannotusta. Minä löysin yhden punaisen ruusupensaan alun mökiltä ja se jopa kukki vähän.
VastaaPoistaMinulla on vaan sellainen alku ruusuja...
PoistaMaasta minun on tarkoitus tehdä jossain tulevassa postauksessa hiukan pohdintaa, mutta yleissääntö lienee, että mustassa mullassa ruusut eivät niinkään viihdy. Ja kaikkia lajeja ei saa oppikirjojen mukaan lannoittaa ollenkaan, paitsi minä olen lannoittanut:-D
Hienoa! Siinä on sinulla ruusutarhan alku. Ties vaikka olisi joku harvinaisuus, tai uusi löytöruusu.
Voi mikä komeus!! Sehan on suorastaan maskuliinisen komea!
VastaaPoistaJames Mason oli innokas ruusuharrastaja, ja roisto rooleissa.
VastaaPoistaHänen oikeasta elämästään en tiedä mitään. Mutta OIKEASTI... ei kai ihminen, joka rakastaa ruusuja, voi olla paha??? VAI?
JM ei ole hento... totta... ja valtaa alaa pikku hiljaa, hymy suupielessä.
Palasin vielä tähän, koska tuo kukka muistutti niin omaani, eli Viggon kukkaa. Ja kun lähemmin katselin Pirjo Raution kirjasta, niin Viggohan on James Masonin siementaimi, Pirjon kasvattama, hänen kertomansa mukaan tosi tiheästi kukkiva, erottuu keskustan valkoisuudella. Istutin Viggon vasta nyt keväällä, joten vielä en osaa siitä paljoa sanoa. Ihana juttu, että sinäkin tutkit ruusujen taustatietoja. Näin ruususta tulee persoonallisempi. Minä olen kirjoittanut ruusututkielmastani pari kirjaakin, etupäässä ruusun tarinoita. Toinen on pimpinellaruusuista, villiruusuista ja löytöruususuista. Toisessa rugosaruusuja ja muita yksittäisiä lajeja. Kolmannekin aion kirjoittaa ranskan- ja kanandanruusuista.
PoistaEn muistanutkaan Viggoa!MInulla ei siis sitä ole, mutta se olisi varmasti järkevä hankinta.
PoistaMilloinkahan minulle alkaa ilmaantua siementaimia? Aika epistä, etten ole vielä yhtään havainnut.
Ruusu on äärettömän kiehtova kasvi. Mikä muu on kirvoittanut niin paljon esim. juuri kirjallisuutta?