OSA 1
Innostuin pihatöistä vasta, kun sain ensimmäisen oman pihan. Perinnekasvit, erityisesti perennat, tuntuivat heti tärkeiltä (kestävyys, helppohoitoisuus, lajikkeiden säilyminen), ja haalin niitä vanhoilta pihoilta. Anopillani oli mahtava kokoelma, ja hänen penkeistään siirtyi monen monta kasvia minun hoiviini.Mutta onneksi ruusuhulluus iski täysillä vasta, kun nykyinen talomme oli rakennettu, ja piha oli laajentunut edellisestä kolminkertaiseksi. Minulla oli "tabula rasa", johon ruveta suunnittelemaan ja istuttamaan.
Nyt tuntuu hassulta, mutta en tiennyt perinneruusuista / omajuurisista ruusuista (miksi niitä halutaankaan kutsua) oikeastaan mitään ennen kuin sain kälyltäni lainaan Ruusunlehtiä eli Suomen Ruususeuran jäsenlehtiä ja Suomalaisen ruusukirjan, joka taisi silloin olla ainoita aihetta käsitteleviä suomalaisia kirjoja. Tämä tapahtui vuonna 2006. Olin useamman kuukauden sairauslomalla, enkä oikein pystynyt muuta kuin lukemaan.
Kokonainen uusi maailma aukesi minulle! Olin läkähtyä ja pakahtua innosta💓 Olin löytänyt puutarhaidean, punaisen langan, joka sopi täydellisesti minulle.
Rehevät, kasveja täynnä olevat, eivät niin muodolliset penkit sopivat sitä paitsi erinomaisesti suomalaiseen maalaismaisemaan.
Alla olevissa kuvissa on ensimmäinen ruusu- / perennapenkkini. Joukkoon on eksynyt myös hyväksynnälläni luonnonkasveja: päivänkakkara, niittynätkelmä, hiirenvirna, keltamaksaruoho (tullut ilmeisesti maa-aineksen mukana), maahumala...
Rakastan sormustinkukkaa! Edellisellä pihalla en saanut sitä menestymään, siis talvehtimaan, koska maa oli liian savipohjaista. Täällä olen ottanut menetyksen takaisin, ja sormustinkukat saavat levittäytyä ja risteytyä liilan eri sävyissä lähes vapaasti.
 |
| Suloistakin suloisempi Juhannusmorsian |
Tässä sattumanvaraisessa järjestyksessä lista ensimmäisista ruusuista, jotka ostin Vakka-Taimesta. Tai taisi olla niin, että sain ne äidiltäni tupaantuliaislahjaksi😊 Tosin aloittelijana tein sen virheen, että lähes kaikki ovat alkukesän kukkijoita. Tätä mokaa olen koettanut vuosien varrella korjata istuttamalla jatkuvakukintaisia tai remotoivia ruusuja, mutta valitettavasti penkki on edelleen lähestulkoon juhannuksen tienoon komistus.
Lisäksi penkissä on ns. löytöruusuja, jotka on kyllä tunnistettu, mutta niistä ja siitä prosessista kerron myöhemmin.
- Matti Hesperia
- Maiden´s Blush
- Glory of Edzell
- Juhannusmorsian
- Kerisalo
- Ritausma
- Aicha ----> ihastuttava keltakukkainen ruusu jaksoi sinnitellä muutaman talven, mutta huolimatta suojaamisesta ja suotuisasta kasvupaikasta, se kuoli. Ehkä yritän vielä uudelleen?
- Cardinal de Richelieu
- Nuit´s de Young
- President de Seze
- Wasagaming (alapuolella)
 |
| Sininen maatiaisakyleia ja päivänkakkara pilkahtavat oksien välistä. |
Kanadalainen Wasagaming on tainnut yleistyä ruusuharrastuksen leviämisen myötä?
Se on hyvin kaunis, sopivasti tuoksuva, vähään tyytyvä, rentokasvuinen ja vahvaoksainen ruusu. Sen pitäisi kukkia uudelleen myös syksyllä, mutta minä olen joutunut tyytymään vain yhteen kukintaan.
Sen sanotaan olevan talvenkestävä V-vyöhykkeelle asti, mutta minä, ykkös - ja kakkosvyöhykkeen rajamailla, leikkaan melkein joka kevät paleltuneita oksia pois.
Se on ollut täysin terve lukuunottamatta yhtä kesää, jolloin ruusuripsiäinen meinasi syödä suuhunsa ruusuparan.
Täysin ymmärrän sinun hullaantumistasi! Se on ihanaa hullaantumista, etkä arvaakaan mihin joudut. Ruusuilla on myös ihana hoitava vaikutus! Tuo Wasagaming oli viime kesän suosittu minulla. Mutta paljon sinulla on jo sellaisia, jotka täällä eivät menesty. Nyt tosin olen innostunut ranskalaisiin, haaveilen ranskalaisesta salongistä tuossa yhdessä lämpimässä nurkkauksessa. Kuule, sinulla varmaan lumet lähtevät aikaisin pois, kun on noita kallioita. Kannattaa peittää jollakin kevään ahavalta. Tai sitten viedä lämmintä vettä juurille, jotta routa sulaa ja juuret saavat ravintoa jo puhkeaville silmuille. Minä kiikutan myös pissaämpärin ruusuille, kun nukun tuolla keväällä jo tuolla vintillä. Sopivasti tulee höystöä kun lisään ämpärin täyteen vettä. Sinulla luo ihanan lämmön nuo kalliot! Perennoja olen minäkin istuttanut ruusujen juurille.
VastaaPoistaHei Leila! Kiitos kommenteistasi! Tuo pissaveden käyttö onkin erinomainen vinkki. Lumen kanssa on nykyään vähän niin ja näin. Tänä talvena sitä oli vain satunnaisesti, ja tällaisiin talviin on yksinkertaisesti varauduttava joka syksy. Gallicat ovat olleet ryhmänä aika lailla arkoja kevätahavalle, kun taas monet eivät ole moksiskaan. Minulla on yksi penkki täynnä niitä, ja olen miettinyt, miten jatkossa pärjäilen niiden kanssa, koska haluan, että ne myös kukkivat, eivät vain kasva. Penkin mikroilmasto on hyvä: talon suoja + vallikiven lämpö.
VastaaPoistaÄlä muuta virka! Tämä on aivan ihana harrastus!Ensimmäisinä vuosina olin suorastaan sairas, jos en saanut jotain hinkumaani ruusua, mutta nyt tunteet ovat tasaantuneet. Kuin pitkässä avioliitossa:-)
Ranskalainen salonki kuulostaa jättihienolta.
Hienoa, että olet löytänyt puutarhaharrastuksen ja ruusut. Tuovathan ne elämään paljon iloa.
VastaaPoista