KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- hengenvaarallinen ksylitoli

Taisimme selvitä säikähdyksellä? Siksi haluan kirjoittaa ksylitolista ja sen todella suuresta vaarasta koirille. Minulle tuli yllätyksenä se, miten pienet määrät voivat olla tappavia. Ehkä on joku muukin koiranomistaja, joka laillani on tietoinen, että juu, se on vaarallinen aine, kuten suklaa, sipuli, rusina, avokado ja mitä näitä on, mutta ei tiedä, että jopa pienet pastilli  - tai purkkamäärät voivat viedä hengen?

Ettei kukaan muu olisi yhtä hölmö kuin minä.


Kumminkin, tässä kertomus Fiinun pastillien maistelusta ja millaiseen useamman päivän huoleen se johti.

Tiistai-ilta

Tulimme kotiin noin kaksikymmentä yli yhdeksän. Eteisessä meitä oli vastassa pyöreä, metallinen taskulamppu. Tiesin heti, että se oli Fiinun tekosia ja että mieheni eväskassia oli pengottu. Totta kai, koska sisälle oli jätetty vain joku vaivainen lamppu palamaan, neiti oli kaivannut lisävalaistusta. Toimeliaana touhunpesänä hän ei ollut jäänyt neuvottomaksi.

Olohuoneen matolla odotti varsinainen kokoelma tavaroita. Kassissa oli ollut paljon kaikkea kiinnostavaa ja tarpeellista. Pakkaus kengännauhoja - niitä oli ilmeisesti soviteltu johonkin kohteeseen, koska paketti oli avattu ja nauhat järjestelty uuteen uskoon. Pikkuruinen maitotetra - tyhjennetty. Neljä särkylääkettä sisältänyt painopakkaus - rutisteltu ja ratisteltu, mutta mieheni vannoi sen olleen pelkkä tyhjä pakkaus. Järkytyksen aiheutti xylitol Jenkki Professional täysksylitolipastilliaski, joka oli tutkittu ja nautiskeltu niin perin pohjin, että kansikin oli irrotettu.

Miten paljon karkkeja askissa oli ollut??? Mieheni ei ollut varma, mutta epäili sen olleen melko tyhjä eli ehkä viisi karkkia. Rupesin kiivaasti googlettamaan. Voisiko se olla vaarallinen määrä lähes 30 kiloiselle koiralle? Mitä jos karkkeja oli kuitenkin ollut enemmän? Vaikka kolmekymmentä. Paniikki alkoi hiipiä nahkani alle. Oksettamisesta ei olisi enää hyötyä, koska ksylitolin nauttimisesta oli aikaa liian kauan, ja se oli ehtinyt imeytyä. Ohjeissa aikarajana on mainittu 15 - 30 minuuttia.

Fiinu oli aivan oma itsensä eli tajunnan taso ei ollut laskenut hiukkaakaan. Päinvastoin, hän oli tainnut saada pastilleista lisäpotkua.

Kertauksena, jos ksylitolin toimintamekanismi ei ole kaikille tuttu, niin koiralla se aiheuttaa nopean insuliinipiikin, mikä johtaa verensokerin alenemiseen eli hypoglykemiaan. Jos ksylitolia on syöty tarpeeksi, seurauksena voi olla pysyvä maksavaurio ja kuolema. Toki verensokerinkin lasku on vaarallinen, koska pahimmillaan se johtaa koomaan.

Mitkä ovat vaarallisia määriä? Veren sokerin laskua aiheuttaa n. 0,1 g ksylitolia / painokilo. Esimerkin vuoksi: Jenkki purukumipussissa, joka painaa 110 g, on ksylitolia 38,5 g. Maksanekroosiin tarvitaan isompia määriä eli n. 1 g ksylitolia / painokilo.

Silmiini osui keskustelupalsta, jossa varoitettiin erityisesti lapsiperheitä, jossa käytetään ksylitolivalmisteita hammashygieniaan ja ksylitolilla makeutettuja D-vitamiinivalmisteita. Näiden vuoksi on useampi koira heittänyt henkensä.

Valitettavasti jopa niin tietämättömiä ihmisiä on, että koiralle on tarkoituksella syötetty ksylitolikarkkeja. Vasta kun koiraparka oli kuollut, möhläys oli valjennut. Keskustelupalstalla kaikki koettivat lohdutella naista, mutta minun korvistani nousi musta savu. Tiettyjä perustaitoja ja - tietoja pitää olla jokaisella, joka hankkii tai on hankkimassa koiraa!

Ensiapuna käsketään antamaan sokeria yksi ruokalusikallinen viittä painokiloa kohden puolen tunnin välein niin kauan, että oireet häviävät. Jos koira menee tajuttomaksi, kieleen ja ikeniin voi sivellä hunajaa, mutta sitten on jo todella kiire päästä glukoositankkaukseen!

Annoin Fiinulle reilun ruoka-annoksen ja lisäsin siihen sokeria. Hänellähän ei ollut oireita, mutta en voinut huokaista helpotuksesta, koska joillakin koirilla ongelmat alkavat vasta myöhemmin, eivät tunnin sisällä aineen syömisestä. Ja verenpainetta nosti edelleen tämä lause: Toisaalta on koiria, joilla ei ilmene pahoja hypoglykemian oireita, mutta maksan vaurioitumista 8 - 12 tunnin kuluttua.

Lähetin hermostuneen avunpyynnön ääniviestillä MV:lle. Mitä minun pitäisi hänen mielestään tehdä? MV etsi netistä Eläinsairaala Evidensian (Hattula) numeron ja kehotti kysymään sieltä neuvoa. Ystävällinen hoitaja oli ilahtunut siitä, että olin antanut sokeria ja kehotti jatkamaan sillä muutamia kertoja yön aikana sekä antamaan lisää ruokaa. Koira vaatisi tarkkailua läpi yön, jos en sitten lähtisi tuomaan häntä heille. Noh, ihan siihen en suostunut, koska Fiinu oli edelleen oireeton, mutta hoitaja muistutti, että jopa parin pastillin syöminen voi olla kohtalokasta!

Eli jos edes epäilee, että koira on syönyt vaikka kymmenen purkkatyynyä tai pastillia, niin siitä paikasta viivasuorana eläinlääkärille! Pienelle koiralle jo kaksi purkkatyynyä voi olla tappava annos. Tämä on oma ajatukseni: se, miten koira kestää ksylitolia, riippuu ehkä myös iästä ja yleiskunnosta eikä ainoastaan painosta. Tällaista on tietenkin mahdotonta tutkia.

Sekoitin sokeria maitoon, ja Fiinun mielestä se oli aivan loistavan hyvää. Hän nuoleskeli suupieliään pitkän aikaa. Tämä ei varmasti ollut paras muoto antaa sokeria, mutta hätäpäissäni en keksinyt muuta. Sen voi sekoittaa tietysti myös veteen ja annostella ruiskulla suuhun, mutta mutta... kun kysymyksessä on Fiinu, en jaksanut ruveta sellaiseen taistoon keskellä yötä.

Keskiviikko

Seurasin Fiinua yhteen asti, mutta sen jälkeen uni vei voiton minusta ja varmasti koirastakin, joka ihmetteli, miksi kävin tönimässä häntä vähän väliä. Seuraavaksi heräsin puoli viideltä, ja onneksi tyttö oli hyvissä voinneissa.

Silti minun oli pakko soittaa paikalliselle eläinlääkärille ja kysyä maksavaurion mahdollisuudesta, mutta hän ei pitänyt sitä mahdollisena. Pieni epäilys jäi kuitenkin itämään... mitä jos kumminkin? Mitä jos Fiinulla on vaikka heikko maksa jostain syystä?

Vielä kun hänen mahansa meni sekaisin, mikä on yksi maksanekroosin oireista. Muita ovat heikkous, väsymys, vapina, horjuminen, oksentelu, epileptinen kohtaus ja tajuttomuus. Maito/sokeri -coctail ei ole ideaalista koiranruokaa, joten se oli todennäköisempi syyllinen, mutta silti.

Torstai

Fiinun yleiskunto oli normaali, mutta masuparka oli ruikulilla. Ei kuitenkaan niin pahalla, että hän olisi ripuloinut sisälle, vaan ehti joka kerta ilmoittamaan minulle, että ovi auki ja sassiin!

Lähdimme iltapäivällä MV:n kanssa Harjavaltaan kaverimme VK:n luokse, ja otin koirat mukaan. Tarkoitus oli käydä myös VK:n ystävän luona katsomassa Venäjältä tuotua Iitu - tyttöä. Fiinu ja Väinö eivät vielä päässeet tutustumaan suloistakin suloisempaan pikkuiseen Iituun, mutta toivon, että ainakin Fiinusta ja Iitusta (nimetkin rimmaavat hyvin😊) tulee hyvät ystävykset.

Olin aivan otettu, koska Iitu parkkeerasi sohvalle minun viereeni. Eikö hän ole soma? Ja muistuttaa kasvoiltaan pentu -Väinöä! Voi, miten minun tuli haikea olo ja ikävä Väinön pentuaikaa, jonka vierineet vuodet ovat sopivasti kullanneet.

Iitun omistajan iso rotikkapoika Konsta on ottanut uuden tulokkaan erittäin lämpimästi vastaan.

Kotiin tullessa poikkesimme tutulla metsäalueella ulkoiluttamassa koirat. Fiinu ripuloi monet kerrat ja jopa oksensi. Lisäksi hänellä tuntui olevan kova jano. Taas pelko maksavauriosta nosti päätään, vaikka järki sanoi, että siihen olisi tarvittu monta kertaa isompi annostus, mutta kun tunteet eivät yleensä kuuntele mitä järki puhuu.

Asiaa pähkäiltyämme tulimme siihen tulokseen MV:n kanssa, että annan tytölle maitohappobakteereja ja seuraan vointia.

Tänään

Näin olen tehnyt, ja Fiinu on yhtä hyvässä tikissä kuin ennen karkin syöntiä. Mahavaivat ovat helpottaneet, eikä muita oireita ole ilmennyt. SELVISIMMEKÖ SÄIKÄHDYKSELLÄ?

Lukija varmaan ihmettelee, miten Fiinu oli päässyt työkassin kimppuun? Emmekö olleet tienneet, että pohjalla lojui ksylitolikarkkeja? Kyllä vaan olimme, ja otan tästä täydet miinuspisteet omalle kontolleni. Nimittäin, kassia on pidetty yläilmoissa, koska se on kiinnostanut Fiinua kovasti. Jos se on hetkeksi unohtunut alemmas, pahvimukit, muistilaput, hanskat, pipot ja työkalut ovat välittömästi alkaneet liikkua pitkin taloa. Kyseisenä tiistaina pyyhin pöydän, johon kassi oli nostettu, laskin lattialle ja unohdin sen siihen. Koska Fiinu on välkky tyttö, hän oli käynyt puuhiin vasta, kun olimme poistuneet. Totta kai hän oli tiennyt tekevänsä jotain kiellettyä.

Tekevälle valitettavasti sattuu, mutta sen päätin, että mitään ksylitolia sisältävää ei enää osteta meidän huusholliimme.