Harjattulan ja Brinkhallin kartanot, osa 1

Harjattulan kartanon päärakennus, rakennettu noin vuonna 1920. Se on saneerattu majoitustiloiksi.

Kartanolla on vaikuttava, mutta pirstaleinen historia, eikä kukaan jaksaisi lukea postausta, jos rupeasin sitä seikkaperäisesti selostamaan. Sitä paitsi pääkohteemme oli Brinkhall, jonka monet muistavat Hovimäki - sarjan ja Käsky - elokuvan kuvauspaikkana.

Harjattulan nykyinen omistaja on Paasikivi-säätiö. Entisessä karjasuojassa on koulutustiloja ja ravintola. Pellot on valjastettu golfpallon lyömiseen. Neljästä kasvihuoneesta on jäljellä yksi, ja sitä, kuten muitakin tiloja, markkinoidaan erityisesti hääjuhliin.

"Merta, saaristoa, aktiviteetteja, kartano-glamouria ja vanhaa kulttuurimaisemaa." Tämän mainoslauseen löysin useammasta lähteestä. 

Kasvihuoneen päädyssä, autotallissa, toimii Kakskerran VPK, joka on erikoistunut eläinpelastustehtäviin. Sillä on vuodessa noin 60 pelastustehtävää.

Kartanon pihalta kuvattu. HUOM. oma linja-autopysäkkikin löytyy.

Salaattipöydän antimia. Savustavat itse lohen, ja voi että se oli makoisaa! Söin monta palaa: nälkä pysyi poissa koko päivän, ja olotila oli energinen. Tämän kalan vaikutuksen olen ennenkin huomannut, vaikka en kalan ystävä oikeastaan ole, enkä lihankaan sen puoleen. Ehkä pitäisi opetella syömään enemmän kalaa?

Olen ollut lähes koko kesän kotona, puurtanut milloin minkäkin projektin parissa, vaikka ei piha siltä näytä. Huokaus. Jonnekin oli kerta kaikkiaan päästävä! Otin mieheni kanssa kalenterin esiin jokunen viikko sitten, sovittelimme päivää ja kysyimme koirakolmikon luottohoitajalta, millon hänelle sopisi. Eilinen eli 9.8. passasi kaikille.

Turun seudulla on paljon katsottavaa. Suomen vanhimpana asuinalueena seutu suorastaan tihkuu historiaa, ja jostain syystä Varsinais-Suomi on minun aluettani. Minun kuuluisi elää siellä! Maanmuodot ja kasvillisuus ovat aivan erilaisia, niin pehmeitä. Satakunta taas on luonnostaan tiukkaa mänty - ja kuusimetsää. Kylmempää ja kovempaa.

Ajoitimme lähdön niin, että lounaskattauksen alkaessa, 11 tienoilla, olisimme Harjattulassa. Sieltä ajaisimme hiukan takaisinpäin Brinkhalliin, jossa ensimmäinen opastettu kierros alkaa kello 13.  

Lounas oli erinomainen! Vain kahdeksalla eurolla sai: salaattipöydän, lämpimän ruoan (myös vegaanivaihtoehto) ja jälkiruoan.

Jälkiruoka nautittiin ulkona. Ilma oli jo ennen puolta päivää hiostavan kuumaa; oikein tunsi että ukkonen oli nousemassa.

BRINKHALL. Kaunis ja harmoninen. "Suomessa harvinainen barokki-ihanteiden mukainen kokonaisuus." Päärakennus valmistui vuonna 1793, ja rakennuttaja oli Gabriel von Bonsdorff  (1762 - 1831).

Vasemmalla Kavaljeerisiipi, joka on rakennettu Bonsdorffin luonnontieteellisen kokoelman säilytyspaikaksi. Salissa juhlittiin myös tyttären Anna Catherinan häitä 12.7.1818. 

Oikealla on Pehtoorinsiipi, jossa nykyään sijaitsee kahvila ja josta opastuskierroksen liput voi ostaa.

Näiden rakennusten alapuolella ovat Pakaritupa ja viljavarasto.

Omistajien lista on liian pitkä... kukaan ei lopulta välitä, ja siksi paljon arvokasta aineistoa on hävinnyt. 

Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö on valinnut kaksi aikakautta, joita kartanon sisustuksessa painotetaan: rakentajan von Bonsdorffin ja Rambergien 1920 - luvun.  

Kartanoa ja ympäristöä kunnostetaan pikku hiljaa, ja valitettavan paljon on kiinniotettavaa.

 Turun kaupungin omistuksessa Brinkhall päästettiin täydelliseen rappiotilaan: päärakennus oli kylmiltään, sinne murtauduttiin monet kerrat ja jopa ajettiin sisällä moottoripyörillä. 

Arvaa, nousivatko niskavillani pystyyn! Mikä häpeä Turun kaupungille jättää tällainen kulttuurikohde hunningolle!

Seuraavassa postauksessa vieraillaan itse kartanorakennuksessa oppaan johdolla. Tervetuloa mukaan! Ja ajellaan ukkosmyräkässä sekä käydään, tietenkin, taimiostoksilla.