Brinkhallin kartano, osa 3. Puutarha + Brinkhallin puutarhaopas: Keittiökasveja kotitarpeeseen + kotimatkan ostokset

Tällä paikalla ovat sijainneet aikaisempienkin omistajien puutarhat.

Rambergien aikana (1926 - 1968) elanto saatiin hedelmäpuista. Omenapuita oli parhaimmillaan 5000 kpl, mutta sotatalvien pakkaset tappoivat niitä. Venäläisten pommikoneet tuhosivat komean navetan, josta on jäljellä enää vaikuttava kivijalka. Kartanon talouden alamäki alkoi... siihen päälle tuli pariskunnan avioero.

Mutta palataanpa ajassa taaksepäin...

Gabriel von Bonsdorff (1762 - 1831) oli ansioitunut mies. Hänestä olisi paljon kerrottavaa, mutta mainittakoon, että hän loi uraa Turun akatemian  eläinlääketieteen, fysiologian ja anatomian professorina sekä Turun akatemian rehtorina.

Hänen oma luonnontieteellinen kokoelmansa käsitti lopulta 6166 kasvia, 2300 mineraalinäytettä, 2326 kotiloa, 4108 hyönteistä, 595 fossiilia, 63 korallia ja 47 alkueläintä. Surkeuksien surkeus: kokoelma tuhoutui Turun palossa v. 1827 ja niin kävi myös Brinkhallin asiakirjoille.

Yhtenä Suomen talousseuran perustajajäseninä hän harjoitti omalla tilallaan merkittävää viljelystoimintaa. Etusijan saivat keittiöpuutarhan kasvit ja niiden siemenviljely. Bonsdorff kirjoitti siemenasiakkaitaan varten oppaan, jossa neuvotaan viljelyä maan muokkauksesta lähtien ja kerrotaan kasvien hyvää tekevästä voimasta.

Siemeniä myytiin todennäköisesti Turun Linnankadun asunnon yhteydessä olevasta kivimakasiinista. Åbo Tidning - sanomalehti ilmoitti, mitä siementä oli saatavilla. Samassa kerrottiin lyhyitä ohjeita idättämisestä ja maan lannoituksesta.

Kirjan on suomentanut ja toimittanut Suomen Kirjallisuuden Seura, ja ostin tämän nykyaikaistetun version kahvilasta.

Kirjan ohjeet ovat häkellyttävän tuoreita, käyttökelpoisia, eikä Bonsdorff jaarittele turhaan. Monet hänen aikalaisensa kirjoittivat monisatasivuisia opuksia, jotka eivät olleet tavallisen kansan saatavilla. Valistuksenajan ihmisenä Bonsdorff halusi keittiökasvien käytön leviävän eteenpäin kartanoista ja pappiloista, jokaiseen mökkiin ja taloon. 

Lajikkeet ovat samoja kuin nykyään, ja niitä on peräti 65. Se on aika yllättävää. On salaatteja, lehtikaalia, mangoldia, retikkaa, porkkanaa, maa-artisokkaa, maustekasveja, melonia ja arbuusia... Tomaattia Bonsdorff ei kyllä mainitse, noh, ei tietenkään.

"Hän ken halajaa aikaisia taimia, perustaa lämpölavoja." Niiden rakentamisen ja käytön Bonsdorff neuvoo.

Mitä mieltä olet myyrien karkoitusohjeesta? Myyrät jättävät rauhaan ne kylvökset, jonka multaan on sekoitettu myyrien inhoamaa sianlantaa. Lisäksi on hyvä johonkin puutarhan nurkkaukseen upottaa maahan kaksipohjaisia tynnyreitä. Niihin porattuihin reikiin pystytetään viiritankoja heti, kun myyriä on näkösällä. Pieninkin tuulenvire saa salkojen huippuun kiinnitetyt kankaan riekaleet ja leveät siivekkeet liehumaan ja aiheuttamaan meteliä tynnyreissä. Se säikäyttää esiin tulleet myyrät. 

Hylkeenrasva on yksi aine, jota Bonsdorff kehottaa käyttämään. Hmm... mistähän sitä saisi?


Lisää edistystä... Brinkhallin englantilainen maisemapuutarha oli ensimmäisiä Suomessa Piikkiön Raadelman ja Viipurin Monrepos'n ohella. Saksalaisen puutarhurimestarin ohjeistuksella (en ole onnistunut mestarin nimeä löytämään) Brinkhalliin rakennettiin uusimpien virtausten mukainen puisto.

Lampi esiintyi Hovimäessä.

Tältä Brinkhallin rannassa näytti nyt... kovasti mietin, miten näkymä on muuttunut 200 vuodessa.

Aika on tulla ja aika on lähteä...

Olimme suuntaamassa kohden ukkosmyrskyä, ja hetken kuluttua vettä läsähti sekä tuulilasiin että Turun seutuun.

Minä tietenkin ajoin, vaikka en kovin arka kuski olekaan, niin nyt rupesi pelottamaan. Hiukan vielä lisää vettä, niin minun olisi ollut pakko ajaa sivuun. Mieheni varoitti milloin mistäkin vaaran paikasta; parempi neljä silmää kuin kaksi. Muut autoilijat ajoivat onneksi maltillisesti, ja Turun keskustaan saavuttaessa pahin myräkkä oli ohi. Huuuh.

Viherlassilaan tultaessa satoi enää vain hiukan.

Ihana paikka...

RUUSUJA! Voi hyvänen aika... tänne minun on päästävä ensi keväänä. Tosin osa on vartettuja, ja niiden kanssa en rupea vähtäämään, mutta paljon on omajuurisia, myös kanadalaisia.

J.P. Connelia olin himoinnut, mutta ei ollut tullut vastaan... Juu-u, ei ruusujen ostaminen aivan helppoa ole.

Päätin kumminkin istutttaa Connelin Kakkosmaahan eli siihen, josta Henry Martin kiskottiin irti. Oikein pahaa tekee vieläkin!

Ja mutta, arvaas... penkissä oli paljon juuria. Kuusen kaiketi? Samaa on ollut nähtävissä Tyttöjen Ruusuhaudalla, joka on koira-aitauksen toisella puolella. Vaikka multa/hiekkasekoitus on ollut viimeisen päälle, en ole saanut ruusuja kasvamaan. En ainakaan niin loistavasti kuin oletin. Hmm... kuusiko vie voimat? Jos näin on, päässyyllinen on iso kotikuusi aitauksen sisällä. Olen niin tykännyt siitä, mutta näin ollen... lähtökäsky on käynyt.

Ennen kuin voimaavievät puut lähtevät, ei ole mitään järkeä istuttaa tälle puolelle pihaa. Toisin on ruusukäytävän toisella puolella, on autiota, KAIKKI puut on kaadettu pois, ja sinne suuntaan aion laajentaa seuraavaa ruusupenkkiä.

Pitää päivittää eilistä postausta. Saiko tästä sellaisen kuvan, että olen kuusien alle tehnyt ruuspenkkejä? No en ole, mutta minulle tuli yllätyksenä se, miten kauas kuusi kurottaa juuriaan. JOS se on edes syy... aivan kuusien vierellä on hyvinvoima ruusumaa ja vasta sen jälkeen on Kakkosmaa.  

Mutta miten lainkaan Brinkhallin kartanosta päädyttiin ruusuihini😂

Erinomaista viikonloppua... mitä ikinä aiotkin tehdä.