Brinkhallin kartano, osa 2: sisällä kartanossa

Takka on osa alkuperäistä sisustusta, eikä paljoa muuta olekaan jäljellä. Takan päällä on rakennuttajan, Gabriel von Bonsdorffin, muotokuva. Vasemmalla on rahoittajan, edellisen anopin kuva. Tästä suunnasta katsottuna rouva on nuori ja siloposkinen, mutta kun katsoja liikkuu oven suuntaan, anoppi vanhenee ja ilme tiukkenee.





Kartanon pihalla oli joitakin ryhmiä vierailemassa, mutta kukaan ei tullut opastetulle kierrokselle kanssamme. Sääli (tai me saimme tietysti tämän vuoksi ensiluokkaista palvelua) koska nuori oppaamme todella tunsi kartanon ja osasi kertoa paljon muutakin kuin vain ulkoaopetellun litanian.

Pääsisäänkäynti on ollut kartanon "kyljessä". Vasta 1960 - luvulla Kakskerran saarelle rakennettiin silta, ja sitä ennen kulku kävi vesiteitse.

Ovet johtavat paviljongille, joka rikkoo kartanon alkuperäisen symmetrian. Lisäke rakennettiin Sarlinien (omistus 1915 - 1926) aikana. Heillä oli sairas tytär, joka pääsi näin helpommin ulos.

Tältä suunnalta kartanoa on siis alkujaan lähestytty.

Rannasta on jyrkkä nousu.

Mutta takaisin sisätiloihin...

POMPEIJI-HUONE. Tulivuorenpurkauksessa tuhoutunut kaupunki oli löytynyt kartanon rakentamisen aikoihin ja oli muodikasta sisustaa antiikin aiheilla.

 

Rambergit muuttivat  juhlakerroksen ylhäältä alas ja yksityispuolen alhaalta ylös. Pompeiji-huonekin sijaitsi alun perin yläkerrassa. Tapetit irrottamalla muutto onnistui. 

Kuviot on maalattu kiviseinään. Yksityiskohta yläkerran salongista. 

Lastenhuoneesta, pihan puolen ikkunan alta on löytynyt  alle viisivuotiaan tytön luuranko. (Jollain sivustolla luki, että myös naisen luuranko, mutta opas puhui vain lapsesta.) En älynnyt kysyä milloin, mutta oletan, että viime vuosisadan alkupuolella, kun Rambergit remontoivat taloa. Epäillään, että eräs isäntä olisi hukuttanut alustalaisen kanssa saamansa lapsen ja piilottanut ruumiin... aika kummalliseen paikkaan.

Mielikuvitukseni alkoi kovasti laukata eikä se tyytynyt näin ylimalkaiseen selitykseen. Hirvittävä tragedia tällaisen työn taustalla joka tapauksessa häälyy. 

Pyöreä sali. Huonekalut on saatu lahjoituksena.

Samoin astiat.

Salista on näkymä muotopuutarhaan, joka on hiljattain kaivettu esiin ja kasveja istutettu uudelleen.

Päämakuuhuone. Syvennyksessä on ollut sänky.

Rouvien pukeutumishuone. Ken osaa avata ovet oikeassa järjestyksessä, löytää pääsyn salaovelle (lokerolle). Jos tarina on totta, järjestyksestä ei ole enää tietoa, ja vaihtoehtoja on 900 000.

Puku on muisto Hovimäestä.

Kylpyhuone oli ylellisyyttä ja ihmettelyn aihe vielä 1940 - luvullakin. 

Päätyikkunoista näkyy englantilainen maisemapuutarha, jota on myös alettu kunnostaa.

Kerron ympäristöstä ja kotimatkastamme kolmannessa osassa, tästäkin postauksesta tuli jo pitkä. Kiitos kun tutustuit kartanon sisätiloihin kanssani!