Aittakahvila Lutan naapurikylässä

Tervetuloa! Kahvila oli auki tänään, ja vain tänään klo 12 - 16.

 

Tällainen kutsu oli postilaatikossa, ja kiinnitin sen jääkaapin seinään, ettei asia vaan unohtuisi.

Olimme perillä noin puoli neljältä, ja äkkiseltään katsottuna sillä hetkellä paikalla oli noin parikymmentä asiakasta.  

 

Sisarukset Nella ja Huuko ovat idean takana, mutta toimivat myös sen toteuttajina. He ottivat vastaan tilaukset ja rahastivat. Kiitos kohteliaasta ja miellyttävästä palvelusta!

Lasten äiti lisäsi, että kahvila on mahdollisuus tavata muita kyläläisiä. 

Paperikutsut jaettiin koulupiirin alueelle, ja lisänä toimi sosiaalinen media.

Paikkakuntalaiset muistavat hyvin tämän aitan, joka vuosikymmeniä (unohdin kysyä, tietääkö joku, milloin se on rakennettu) sijaitsi jyrkän mutkan kohdalla. Kolme vuotta sitten se purettiin ja siirrettiin talon pihaan. Jo silloin lapset olivat sanoneet, että he haluavat pitää kahvilapäivän mamman aitassa. 

Tilasimme burgerit (vain 7 € juoman kera). Reilu pihvi oli omaa tuotantoa, ja muissakin raaka-aineissa maistui tuoreus. Kuulin, että lasten isä on varsinainen hampurilaismestari, vaikka ammatti on vallan toiselta saralta. Silti, mies on selvää kokkiainestakin😉

 

Seinustoilla sijainneet viljalaarit on purettu ja rakennettu kahvilan tarvitsemia kalusteita tilalle. Muutamat hiirenkakat täytyi myös siivota, ennen kuin yleisön saattoi päästää sisälle. 

Hirsirakennuksissa on aivan erityinen tunnelma ja hengittävyys. Vaikka ulkona oli paahtava helle, ja ovi oli auki, sisällä oli pelkästään miellyttävän lämmintä. 

Mieheni löysi heti juttuseuraa: toisen puualan yrittäjän. Samantien urakat, konemerkit, työt, työtavat, saranat ja ynnä muut alkoivat ihmeellisesti vaihtaa mielipiteitä. 

Jonkun ajan kuluttua jouduin pahoittelemaan miehelleni, että meidän pitää nyt lähteä. "Jaa, kui? Eik me vast juur tulttu tän?" Kyllä, mutta kun paikka on auki vain neljään asti. Järjestäjät eivät niin nokon nuukan päälle aikaa ottaneet, vaikka varmasti tämän ponnistuksen jälkeen lepo maistuisi kaikille.  

Kyselin kävijöiden määrää, mutta aivan tarkkaa tietoa ei ollut. Toiselle sadalle ainakin yllettiin👏. 

Kiitos kaikille! Sekä kahvilan pitäjille että asiakkaille.

Ruusujen kesän alkukuulumisia

 

'Paimio' alkoi kukkia yhdessä aamupäivässä. Sitä ei pidä  ihmetellä, koska kasvit huutavat vettä, vaikka kuinka koetan kastella niitä sekä luonnonvedellä että vesijohdolla. Punaiset kukat vasemmalla kuuluvat mummulani pionille.

Tämä puolen minuutin video kannattaa katsoa: Ruskela, Wasagaming, Juhannusmorsian, Glory of Edzell ja Kerisalo. Näet kaikki.

'Wasagaming' läheltä

'Therese Bugnet' availee kukkiaan.

Kiitos kun kävit kurkistamassa Ritavuoren juuren kesän alun kuulumisiin😻

Liikuteltavan saunamökin rakentaminen

Mieheni on monet vuodet haikaillut puusaunan perään, ja viime talven sähkönhinnan korotukset saivat häneen lisäpuhtia. Keväällä alkoi siirrettävän mökin rakentaminen. Se on edelleenkin ulkoapäin kesken, mutta täyttää jo tehtävänsä.

Tästä aloitettiin eli tietenkin pohjasta.

Mökki oli saanut näin paljon täytettä ympärilleen, ja sitä alettiin siirtää pyöräkuormaajalla rakennuspaikalta ensimmäiselle käyttöpaikalle.

Siirto ei aivan helposti käynyt. Pyörät kenottivat milloin minnekin, mutta kärsivällisesti ja hitaasti kun edettiin, sauna saatiin pihan reunaan.

Materiaalit ovat pääosin kierrätystyylistä, jo olemassa olevaa, joka on maalattu tai muuten muokattu sopivaksi. Kuten seinän panelointi. Sauna on mitoitettu neljälle hengelle. Siksi molemmin puolin on kahden tölkin paikka😉

Tästä voi ottaa kiinni, jos on löylyt ovat olleet liian kipakat. 

Baltic Princesiltä löytyi juuri sopiva mittari. 

Kiuas on lämmennyt huhtikuun alusta asti.

Ensimmäiset vieraat on kestitty. 

Terassi katetaan, ja todennäköisesti asennetaan parvekelasit, sitten joskus. 

Mukavaa loppuviikkoa lukijoille!

Ei missään nimessä ryhmille!

Olen hehkuttanut blogissakin Selen-ravintolaa Eurajoen kirkolla. Whatsappin tilassa silloin tällöin. Siitä oli tulossa kantapaikamme, mutta eilinen päivä muutti kaiken. 

Aurajuustobroileri - todella hyvää!

 

 

Minä ehdotin tätä ravintolaa yllätyksenä nuorelle parille ja alunperinkin arviolta noin 20 hengelle. Syynä juuri se, että ruoka on laadukasta eikä järjettömän kallista. En ollut järjestelyissä sen enempää mukana kuin että soitin ravintolaan ja kysyin, että pystyvätkö he hoitamaan tuollaisen ryhmän. Käsittääkseni juuri omistaja vastasi, ja vastaus oli kyllä. 

Olin kylläkin tosi tyhmä. En vahvistanut, että varaavatko he pöydät ja erityisesti laittavatko he ryhmän samaan tilaan. Olisi pitänyt!

Me emme lopulta mieheni kanssa menneet tapaamiseen, mutta jo samana päivänä, muutaman tunnin kuluttua kuulin, että seurue oli joutunut istumaan erillään. Ruoka oli toimitettu saman tien aikaisemmin saapuneille, vaikka oli kerrottu, että he ovat osa ryhmästä, joka on saapumassa eri aikoihin, mutta kuitenkin puolen tunnin sisään. 

Lopputulos oli, että kun juhlakalut saapuivat, monet olivat jo syöneet ruokansa. Voi miten tylsää!

Tänään kuulin osallistujilta, että tarjoilija oli todennut hänen juuri kuulleen ryhmästä, ja että he eivät voi siirtää pöytiä. Ruokailijat olivat ihmetelleet,  mihin mennä, koska muitakin asiakkaita oli ollut.

Myöhemmin ravintolalta oli nimenomaan pyydetty pöytien siirtämistä, mutta se oli kielletty, vaikka asiakkaat olivat tarjoutuneet siirtämään ne myös takaisin. 

Minä kimpaannuin eilen aika lailla! Kehotin järjestäjää, esiintyköön hän nimellä M, soittamaan ravintolaan ja tekemään valituksen. Hän ei halunnut. Tokaisi, että mennyt mikä mennyt. 

No niin, minäpä sitten soitin ja pyysin vastausta kysymykseen: miksi on luvattu, että ryhmä voidaan hoitaa, mutta se ei ole kuitenkaan toteutunut? 

Ensin omistaja kielsi luvanneensa sellaista, ja sitten hän alkoi sättiä minua, että miksi soitan, vaikka en ollut paikalla. En voinut tietää, miten paljon ihmiset kiittelivät. Hänen olisi oikein pitänyt video ottaa, kun asiakkaat olivat niin tyytyväisiä. No joo, koetin selittää hänelle (en kyllä saanut viestiä perille), että nämä ihmiset eivät halunneet nolata järjestäjää eli M:ää. Ruokaan he olivat olleetkin, onneksi, tyytyväisiä, ja siitä oli kiitelty. 

Mutta se muu! 

Eräs osallistuja totesi näin: "Yhtään ei ollut panostettu, vaikka ravintola sai tällaisen lisätienestin."

Toinen kommentti: "Kaikki olivat jotenkin jäykkiä ja tylyjä."

Minä sain sellaiset haukut puhelimessa, että en ole tainnut koskaan saada. Vaikka halusin vaan vastauksen, miksi pöytiä ei ollut tuotu yhteen? Kuten jokainen muu ravintola maailmassa tekee, kun se saa ryhmävarauksen.  

Tässä välissä oli monenlaista huutoa, mutta loppu on aika huikea. Koetin selittää, miten nolossa asemassa olen, koska olen kehunut Selen-ravintolaa.  Mies katkaisi virkkeeni ja huusi: "Ei sinun tarvitse kehua meitä!"

Tämä tuli erittäin selväksi. Poistin postauksen alkuvuodelta, jossa olimme olleet ystävättäreni kanssa mukavan päivän päätteeksi Selenillä syömässä. 

Olimme varaamassa tänä keväänä pöytää liiketutuille, mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Onneksi paikan todellinen henki selvisi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja matka jatkui!

 

Upea näkymä aamulla. Turhaan ei Viru-hotellin sijaintia kehuta.

Ilta ei onneksi päättynyt pelkkään epäonnistuneeseen ateriaan ja sitä seuranneeseen kebab-annokseen. Kävimme Jarmon kanssa Viru-sentterin ostosparatiisissa. Jos joku olisi pudottanut minut sinne silmät sidottuina, vakuuttanut, että olen Madeiralla, olisin ollut helposti huijattavissa. 

Tuoksut, myymälöiden asettelut, tyyli ja jopa ihmiset! Minä olisin uskonut. Ainakin hetken.

Ruokamyymälä sijaitsee alakerrassa. Se on niiiin eurooppalaista. Ihania leivoksia oli myynnissä tiskikaupalla. Kuka on tämmöistä kuunaan nähnyt Prismassa? Ja sitten tietysti kattava alkoholitarjoilu, joka meille edelleen hakee tuloaan. 

  

Tässä ollaan jo aamisella, kuuman yön jälkeen. Valitettavasti tarkoitan huoneen lämpötilaa😁😁😁Lämpötilamittari ei reagoinut, vaikka kuinka sitä koetettiin alentaa. Kun laitoin päälle puhalluksen, huone alkoi viiletä. Se oli totisesti tarpeen myös sen vuoksi, että peitto oli aikamoinen kuumennuslaite. Sen kun veti  ylleen, heräsi hetken kuluttua hikeen.  Muutekin sängyt ovat melkoisen mielenkiintoset 😅Saatiin olla tyytyväisiä, ettei kimmahdettu sängystä lattialle. 

Eilen unohdin vallan Viru-hotellin vakoiluhistorian. Neuvostoliiton hajotessa KGB lähti niin kiireellä, että vakoiluvälineet jäivät ylimpään kerrokseen. Hotellissa järjestetään kierroksia, joilla esitellään ja kerrotaan, miten salakuuntelu oli järjestetty. 

Näkemäni perusteella sanoisin, että Virossa liha on tärkeällä sijalla. Jarmo kyseli aamiaisella kalan perään. Eipä ollut. Makkaroita ja leikkeleitä sen sijaan oli tarjolla isot vadilliset. Toki oli riittävästi marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Monipuolisesti.

 

Tämä paljastui minun puketistani. Myöhään illalla, kun olimme hakeneet koirat hoitolasta ja aloittelin takan lämmitystäå.

Tässä ollaan vielä Tallinnassa. Ostokset on suoritettu ja aikaa "pitää tappaa".

Good bye, Tallinn! See you sooner than you expected!

Kannella 9 on todellakin valinnan varaa sekä syömisen että juomisen suhteen.

Yhdyn Siljan mainontaan siinä suhteessa, että MyStarille pitää tulla monta kertaa, ennen kuin sen tarjonta aukeaa. 

Yksi mahdollisuus oli ottaa tarjolla olevasta lautanen täyteen, 14 €. 

Tällaista yleisnäkymää

Kauppamaailma siellä odottaa.

Näitä tuoleja on hehkutettu! Ylipäätään kaikkea muutakin erikoista. Mutta riittääkö tämä "kaikki" aikamoisen ihmismäärän houkuttelemiseen?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti!

 

 

Peräosa on kauneinta tarjottavaa, jopa talvella.

Mikä vessa!

MyStarin portaikkoa.

Tervetuloa tutustumaan!

Ensimmäistä kertaa Tallinnassa!

Aika noloa, eikö? Mutta näin on päässyt käymään. Korkkasin Tallinnan vasta kunnioitetussa 55-vuoden iässä. 

Keskusta on melkoista uuden ja vanhan sekoistusta.

Tästä aloitettiin, tutkailemalla ympäristöä. Päästiin nopsaan ulos laivasta ja löydettiin Viru-hotellin parkkipaikka. Huonekin oli valmiina heti eikä klo 15, kuten varauksessa kerrottiin. 

Siellä VanhaTallinna häämöttää. Sehän minua kiinnosti eniten.

Ennen kierrosta hiukan historiaa. Tallinnan nimen uskotaan tulevan sanoista Taani linn, joka tarkoittaa tanskalaisten kaupunkia tai linnaa. 

Kuitenkin ennen maan itsenäistymistä v. 1918 kaupunki tunnettiin nimellä Revala eli suomeksi Rääveli. Etymologia vie sanan saksan sanasta Reval viron Revala-sanaan. Se on muinaisvirolainen maakunta nykyisen Tallinnan ympäristössä. 

Tanskalaiset hallitsivat Tallinnaa vuodesta 1219 alken. V. 1285 kaupunki liittyi hansaliittoon. 

Ja se tarkoitti mitä? 

Alun perin Hansa perustettiin ryöväreiden varalta. Ensin se toteutui vain saman kaupungin kauppiaiden kesken. Nämä varustivat suojeluskunnan. 

Iso askel tuli Lyypekin ja Hampurin solmitusta liitosta v. 1241. Tämän seuraksesta yhä useammat pohjoissaksalaiset kaupungit liittyvät hansaliittoon ja poistivat tullimaksut keskinäisestä kaupastaan.

Sana tarkoittaa yhtenäisyyttä tai ihmisryhmää. Laivat suojattiin asevoimilla, ja sillä merirosvot saatiin hillittyä, ja kaupankäynti alkoi kukoistaa.  Enimmillään kaupunkeja mukana oli yli sata.  

Tässä iso, vuosisatainen asia tiivistettynä muutamaan virkkeeseen.

 

Upea pala historiaa! Hansakaunpungin portti. 

KOKO KATU TÄYNNÄ KUKKIA! Virossa on tapana muistaa vaimoa usein. 

 

 

 

Tämä sopisi morsiammellekin. Me vanhat rouvat saimme omamme seuraavana aamuna. Eli naiset: Äkkiä Tallinnaan! Siellä miehen "täytyy" ostaa puketti omalle kullalleen.

Just tämmöisiä katunäkymiä rakastetaan Japon kanssa. Oikealla linnoitusta.

DOMUS LINUN, Muurivahe 31

Ihana käsityö ja - tarvikeliike.

Upea, ystävällinen palvelu!

Rouva valitteli katujen olevan kovin tyhjiä; onneksi Arja johdatti meidät tänne ja saimme jättää ropomme Tallinnan kaupungin matkailukassaan. 

Meidän mukaamme tarttui: 

Patakintaat, kukkaron muodoksi taiteltu kassi ja laudeliinat.

Plus lankakerät tuliaiseksi iäkkäälle rouvalle💓

Upeita näkymiä siellä sun täällä.

Katariina Kääk. Toisessa päässä valoa.

Raatihuoneentorni

Upea eurooppalainen paikka. Mutta mitä sitten tapahtuikaan?

Tallinna on laadukaan ruoan majapaikka? Näin on ilmeisesti ollut ennen koronaa, mutta katsopas tätä annosta.

Ilmeiseti Virossa syödään paljon enemmän eläinperäisiä tuotteita kuin Suomessa, ja valitettavasti paljon vähemmän vihanneksia.

Pyysin tarjoilijalta lisää vihanneksia kuin listalla oli ilmoitettu (keskustelu käytiin englannksi), ja tämä ihmetteli, että lisää perunaa? Ei, vaan vihanneksia! Tämän seuraksena annokseen ilmestyi kourallinen salaattia. 

Mikä järkytys! Lohenpalanen ja muutama papu. 23 €. Onneksi eivät kehdanneet pyytää lisää hintaa salaatista. Lisäksi lohi ei maistunut suussani tuoreimmamasta päästä, ja lopulta Jarmo söi loput. Minä en pystynyt nielemään tunkkaista kalaa. 

Arvatkaapa vaan, mikä nälkä jäi! VARSINKIN KIUKKU! Matkalla hotellille poikkesimme vaatimattomassa Kebab-paikassa, josta tilasin kuudella eurolla (!!!) mukaan otettavaa ruokaa. Sillä pärjäsin aamiaiseen asti. Tai noh, Japo söi puolet😉. 

Matka jatkukoon!