Omenan kuivatusta lumisateessa

Talvi yllätti omenat

Rosa Glauca on kaunis talviasussakin.

Voi, voi mustat karhunnvatukat ovat enää muisto vain.

Sumua pitää kuvata.

Huppu pikku katajalle.

En ole mikään erityisen aikaansaapa tai ehtoinen emäntä. Toisaalta se on viime vuosina ollut tietoinen valinta. Jätin leipomisen ja säilömiset vähemmälle ja varasin aikaa kirjoittamiselle. Työn alla oleva kirja sijoittuu kansalaissodan aikoihin, ja tutkittavaa riittää. Kirjoittaminen on välillä todella hidasta!

Mutta ei minun siitä pitänyt päivitystä tehdä, vaan omenoiden säilömisestä. Punakaneli (pihamme on suht uusi, joten ihmeellisiä omenasatoja ei ole voinutkaan tulla) kantoi kuitenkin sen verran hedelmää, että ihmettelin, mitä teen omenoille. Mieheni ehdotti hilloa. Onneksi en ruvennut vielä siihen puuhaan, kun sain yhdeltä ystävältä maistiaisia kuivatusta Antonovkasta. Hänellä on vihanneskuivuri, josta vuosia sitten haaveilin. Tällä välin olen tyystin unohtanut vekottimen, mutta nyt innostuin siitä uudelleen. Sillähän saisi ainakin osan purjoista ja porkkanoistakin säilöttyä ekologisesti! Vitamiinit pysyvät myös tallessa.
Ostoksille en vielä lähtenyt, vaan siivutin omenat pelleille.

Tämä reikäpelti on muistaakseni tarkoitettu kuivaamiseen. Tosin puu-uunin jälkilämmössä rinkulat kuivuivat paljon nopeammin, vaikka lämpötila oli alhaisempi. Imeytyikö kosteus vuolukiveen? 

Juurikin laiskan ihmisen tapa säilöä!

Valmiit tuotokset. Tyhjille rasioillekin löytyi käyttöä.

Pihalla on karhu, vai?

Lumi oli täällä vain "lainassa". Maa on jälleen musta, mikä tarkoittaa sitä, että haravointityö jatkuu. Pääsen keväällä vähemmällä!

Maukas gluteeniton siemennäkkileipä & pihan syyskuulumisia

Punainen kaneli on tuottanut kelpo sadon, ja tässä yksi vadillinen siitä todisteena. Se on lempiomenalajikkeeni, sopivan hapokas ja kiinteä. Mummulassani oli useampi kanelipuu, ja haukkaamalla punaista poskea mieleni palaa aina lapsuuden syyspäiviin ja näen itseni keräämässä omenoita papan kanssa.

Pihatyöni ovat olleet lähinnä haravoimista. Miten tuulet ovat olleet niin "huonoja", että haavan lehdet ovat pääosin tipahtaneet omalle puolelle😀? Jonain vuosina olen säästynyt lähes kokonaan niiden siivoamiselta, koska lehdet ovat sinkoilleet metsään. Sen puoleen, kaksi isoa haapaa ovat saaneet lähtökäskyn, tosin se jäi tehottomaksi. Yhtenä kevättalvena koetin hakata niiden kuorta pois, mutta aseenani oli tylsä vesuri ja voimani liian vähäiset. Mieheni olisi kaatanut puut jo moneen kertaan, mutta en ole suostunut ennen kuin ne saadaan kuivumaan. Ehkä ensi keväänä moottorisaha pärähtää käymään sopivasti ja veistää haapaparkojen runkoja?

Eilen otin viimeisiä tomaatteja ja kesäkurpitsoja kasvihuoneesta. Tältä erää se hauskuus on ohi. Kiitos sadosta ja tuottamastasi mielihyvästä, kasvihuone!

Talvi tekee oikeasti täälläkin tuloaan. Loppuviikolla on luvattu yöpakkasia. Ihmeellistä syksyä ollaan eletty erikoisen kevään ja kesän jatkeeksi, koska meillä ei ennen ole halla vieraillut.

Oletko jo kokeillut helppoa GLUTEENITONTA SIEMENNÄKKILEIPÄÄ?  Ohjeita on varmasti monenlaisia, mutta se, mitä minä olen tuunaten käyttänyt, on ollut alunperin Yhteishyvässä.

2 dl gluteenittomia jauhoja tai tattarijauhoja, myös riisijauho käy
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
1 tl suolaa
2,5 dl kuumaa vettä
3 rkl rypsiöljyä (olen käyttänyt oliiviöljyä)
1 - 2 rkl silputtua rosmariinia pinnalle

Kuivat aineet sekoitetaan. Lisätään vesi ja öljy. Sekoitetaan, ja löysä taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Ohjeessa kehotetaan levittämään leivinpaperi taikinan päälle ja painelemaan tasaiseksi, mutta minä en saanut tätä onnistumaan. Taikina jäi kiinni painelupaperiin. Olen tasoittanut taikinan isolla kauhalla.

Kypsennetään 150-asteisessa uunissa 50 -  60  minuuttia. Annetaan jäähtyä ennen paloittelua ja pakkaamista tiiviiseen rasiaan.

On todella maukasta ja terveellistä! Siementen määrää voi vaihdella sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään ja tuunata ohjetta erilaisilla yrteillä. Eilen silppusin joukkoon valkosipulia, ja hyvää tuli. Nami nami. Ruohosipuli antaisi varmasti myös erinomaisen säväyksen ja toisi väriä "tylsän" näköiseen näkkäriin. Tai aurinkokuivattu tomaatti? Kesäkurpitsaraaste? Porkkanaraaste?
Ohjeessa mainittua rosmariinia en ole kokeillut, koska se ei kuulu suosikkeihini, mutta ehkä se yllättäisi iloisesti?

Upein sateenkaari?

Naapurikylässä oli eilen näin valtava sateenkaari. Pysäytimme auton, ja koetin kuvata sitä. Minä en ole ennen nähnyt näin huikean kokoista ja selkeän väristä kaarta. Olisikohan molemmistä päistä löytynyt aarre?

Toinen vaatimattomampi yläpuolella.

Hiukan lisää väriä.

Näkyi vielä meidän pihaltammekin.

Tomaatti-kesäkurpitsa -säilöke / kastike

Intouduin toisten blogeista ja tein inventaarion kasvihuoneeseen. Tomaattia oli kypsänä aika lailla, niin paljon ettei niitä jaksaisi syödä. Jonkun lehden taakse oli piiloutunut yli-iso vihreä kesäkurpitsakin. Mitä saisin näistä eväistä aikaiseksi? Luin yhtä ruokaohjekirjaa, ei tärpännyt, enkä netistäkään löytänyt sopivaa säilöntäohjetta. Joten päätin säveltää, kuten olen todennut usein tekeväni.

Kesäkurpitsan ja tomaatin lisäksi heittelin kattilaan keltasipulia ja reippasti valkosipulia, omalta maalta. Tilkka vettä pohjalle, ja kansi päälle. Pienimmät tomaatit jätin kokonaisiksi ja myös pienet sipulit, mutta niitä olisi kannattanut hiukan pienentää.

Kolmen litran kattila tuli täyteen. Aah, mikä ihana vitamiini - ja antioksidanttiryöpytys.

Minulla ei ole hienoja vimpaimia, mutta tällä mallia mummu saisin keitoksen soseutettua.

Lisäsin kattilaan vielä ennen soseutusta nipun persiljaa ja timjamia sekä tietysti suolaa ja sokeria. Siinä se, ei ollut vaivalloista eikä mennyt kauan aikaa.

´Terveellisen väristä.

Tuli muuten hyvää😜😜! Piti heti keittää tämän kaveriksi pastaa. Käy siis ihan sellaisenaan, tai kastikkeen tai keiton pohjana. Minä pistin noin kolme desiä yhteen pakastusrasiaan, ja niitä tuli tästä satsista kuusi.

Miksi en ole ennen tämmöistä keksinyt tehdä😆😆😋?

Maisema muuttuu

Olen ottanut tämän kuvasikermän terassilta, en sen ihmeellisemmästä paikasta😉, parin päivän aikana. Ihmeellisen monennäköistä maisemaa on ollut. Ei välttämättä uskoisi, että kaikki kuvat ovat samasta kohteesta.

Komea ukontulikukka

Tämä yksilö on päättänyt kukkia vasta nyt. Toiset ovat aikaa sitten siementäneet ja lakastuneet.

Ukontulikukka on Suomessa luonnonvarainen, vaikka en muista itse koskaan nähneeni sitä muualla kuin pihoilla. Sitä on käytetty rohdoskasvina: yskään, peräpukamiin ja haavoihin. Lankoja on värjätty kukilla, ja siemenillä on huumattu kalastettavia kaloja. Kuumaan tervaan tai pikeen kastettuja latvuksia on käytetty soihtuina, mistä käyttötarkoituksesta kasvi lienee saanut nimensä.

Meidän pihallemme kasvi on tullut seuralaisena, vahingossa ja mukavana yllätyksenä. Ensimmäinen yksilö taisi tupsahtaa rusopäivänliljojen joukkoon, jotka taas olin tuonut sedältäni ja hänen vaimoltaan. Olivatko he ottaneet kasvin tai siemeniä mukaan aikaisemmasta asuinpaikastaan? Siellä nimittäin näitä oli. Setäni kertoi, että joku taho, sitä en enää jaksa muistaa, teki kyselyä, missä tulikukkia kasvaa. Sillä haluttiin kartoittaa mahdollisia vanhoja asuinpaikkoja. Tummatulikukasta perennakirjanikin tietää,e ttä se on muinaistulokas. Ja kai, tämä on omaa päätelmääni, ukontulikukankin esiintyminen pihapiirissä kertoo, että ihminen on sen sinne siirtänyt. Viittaan kasvin käyttötarkoituksiin.

Kasvi on iso, sille voi kertyä korkeutta 1,5 metriä. Ehkä se siksi ei ole kovin suosittu? Näin kirjani väittää.
Se on kaksivuotinen ja viihtyy parhaiten kuivilla kedoilla. Minun kokemukseni mukaan se hakeutuu itse sinne, missä tykkää kasvaa, toisen kaksivuotisen, sormustinkukan tapaan.

Lisäilen tähän tekstiä noiden kommenttien pohjalta. Minulla on tosiaan jäänyt puoleentoista metriin. Ruusujen joukossa kun kasvavat, kuten Leilalla, niin ehkä maassa ei ole tarpeeksi typpeä jymykasvuun? Kuvaamani yksilö on todella hiekkaisessa maassa, mutta on silti mahdottoman jykevä. Katsotaan miten korkeaksi se tulee. Otan sitten lisää kuvia😉

Mitenkään haittaavasti ei ole levinnyt, että rohkeasti vaan, Nila! Ja ruusukkeita voi siirrellä, kun tupsahtavat kulkureiteille tai muihin sopimattomiin paikkoihin. 

Puolikas kuu möllötti tämän näköisenä puoli viiden maissa.

Karhunvatukka kypsyy + videoita kukinnasta

Ensin pari syyskuvaa, syksyn värit tiivistyvät ja syvenät...

Pikkuinen Acer Mand - vaahtera punastuu lisää.

Rosa Marginata - ruusun komeat kiulukat. Pitäisi jotenkin hyödyntää niitä😋

Pensas on levittäytynyt liian laajalle. Se yrittää tunkeuta ruusujenkin reviirille, ja revin oksia juurineen pois. Alun alkaem istutin alueelle kaksi tainta, mutta rusakot kiusasivat niitä ensimmäisenä talvena. Jostain luin, en tiedä pitääkö paikkansa, että se saa karhunvatukan röyhähtämään. Vaikka eikö kasvi luonnonvaraisenakin muodosta tiheitä pusikkoja?

Sinänsä leviäminen ei haittaa, koska marja on maukas ja helppo poimittava kokonsa vuoksi. Kunhan pystyy välttämään piikit! Eikä kyllä pystykään. Käsivarret ovat naarmuilla, ja tukka jää kiinni oksiin. Paras olisi, kun tätä saisi kasvatettua rivissä, mutta se idea meni meillä pieleen.

Vielä on satoa tiedossa.

Alla pari videota kukinnasta ja pölyttäjien hurinasta. Ihanan kesäistä, eikö? Vielä kun saisi tuoksun mukaan! Ehkä seuraava kännykkäsukupolvi on niin etevä?
Niin pihan olemus muuttuu viikoissa ja viikoittain. Videot on kuvattu juhannuksen jälkeen, kesäkuun lopulla.

Upea pensas ja pihan kaunistus kukkiessaan.