Tämä yksilö on päättänyt kukkia vasta nyt. Toiset ovat aikaa sitten siementäneet ja lakastuneet.
Ukontulikukka on Suomessa luonnonvarainen, vaikka en muista itse koskaan nähneeni sitä muualla kuin pihoilla. Sitä on käytetty rohdoskasvina: yskään, peräpukamiin ja haavoihin. Lankoja on värjätty kukilla, ja siemenillä on huumattu kalastettavia kaloja. Kuumaan tervaan tai pikeen kastettuja latvuksia on käytetty soihtuina, mistä käyttötarkoituksesta kasvi lienee saanut nimensä.
Meidän pihallemme kasvi on tullut seuralaisena, vahingossa ja mukavana yllätyksenä. Ensimmäinen yksilö taisi tupsahtaa rusopäivänliljojen joukkoon, jotka taas olin tuonut sedältäni ja hänen vaimoltaan. Olivatko he ottaneet kasvin tai siemeniä mukaan aikaisemmasta asuinpaikastaan? Siellä nimittäin näitä oli. Setäni kertoi, että joku taho, sitä en enää jaksa muistaa, teki kyselyä, missä tulikukkia kasvaa. Sillä haluttiin kartoittaa mahdollisia vanhoja asuinpaikkoja. Tummatulikukasta perennakirjanikin tietää,e ttä se on muinaistulokas. Ja kai, tämä on omaa päätelmääni, ukontulikukankin esiintyminen pihapiirissä kertoo, että ihminen on sen sinne siirtänyt. Viittaan kasvin käyttötarkoituksiin.
Kasvi on iso, sille voi kertyä korkeutta 1,5 metriä. Ehkä se siksi ei ole kovin suosittu? Näin kirjani väittää.
Se on kaksivuotinen ja viihtyy parhaiten kuivilla kedoilla. Minun kokemukseni mukaan se hakeutuu itse sinne, missä tykkää kasvaa, toisen kaksivuotisen, sormustinkukan tapaan.
Lisäilen tähän tekstiä noiden kommenttien pohjalta. Minulla on tosiaan jäänyt puoleentoista metriin. Ruusujen joukossa kun kasvavat, kuten Leilalla, niin ehkä maassa ei ole tarpeeksi typpeä jymykasvuun? Kuvaamani yksilö on todella hiekkaisessa maassa, mutta on silti mahdottoman jykevä. Katsotaan miten korkeaksi se tulee. Otan sitten lisää kuvia😉
Mitenkään haittaavasti ei ole levinnyt, että rohkeasti vaan, Nila! Ja ruusukkeita voi siirrellä, kun tupsahtavat kulkureiteille tai muihin sopimattomiin paikkoihin.
 |
| Puolikas kuu möllötti tämän näköisenä puoli viiden maissa. |
Hei minä sain anopilta valkoisena tulikukkaa. En tiedä istutanko vai en, kun sanovat sen levivän yhtä kovin kuin keltainenkin. Hyvää alkavaa viikkoa.
VastaaPoistaMe ollaan vierailtu niin monta kertaa puolin ja toisin joten liityin lukijaksi blogiisi.
PoistaSe on kätevät tapa! Mulla on muutama blogi kirjanmerkeissä, myös sinun. Ja suosittelin sitä äsken itse asiassa yhdelle tutulle, joka on opiskellut aikuisena sidonta-alaa. Jos kävisi katsomassa asetelmiasi.
PoistaNo korkeus hyvässä maassa yltää kyllä yli 2,5 metriin täällä pohjoisessakin. Erittäin hyvä yskänrohto tuo on, allekirjoitan sen kyllä. Vuosittain ukontulikukat saavat hyppiä kuten haluavat. Ja sehän siementää! Keväällä voin siirrellä talvehtineita lehtiruusukkeita paremmille paikoille. Ei se tykkää yhtään huonoa siirrosta.
VastaaPoistaMinullakin ovat vallanneet ruusujen juuria ja olen antanut niiden siellä komeilla. Olisi mukava kokeilla niitä kuinka ne palaa, siis soihtuina. Minulla on myös tuolla pihan perällä kuusen vieressä monivuotinen tulikukka, komea kuin mikä!
VastaaPoistaMeillekin tulla tupsahti ukotulikukka ihan varmaan multiin mukana, kun perustettiin tätä pihhoo. Kasvo melekein kolomeen metriin ja ol kommii, nyt uuvet jiäp pienemmäks. Yritän pittee sitä kurissa ja kulukoo minne haluvaa. Tervetulluu miunkin Blogiin osote on Rannanpihassa.
VastaaPoista