Madeira : Jardim Botânico - kasvitieteellinen puutarha

Näetkö hyttihissit? Aioimme tulla sellaisella alas, mutta lippu olisi ollut kahdelta melkein 50 €. Nuukuus iski. Puutarhalta on ensin noustava Monteen, jossa vaihdetaan eri linjalle ja tullaan alas kaupunkiin. On kyllä mahtava elämys!

350 metrin korkeudessa sijaitseva puutarha taitaa olla ensimmäisiä kohteita, joissa uusi Madeiran kävijä vierailee. Siellä saa kulumaan koko päivän, jos tutkailee kasveja tarkkaan. Pääsymaksu on vain viisi euroa, ja kaupan päälle voi nauttia upeasta maisemasta.

Avenida do Marilta (rantakadulta) lähtevät keltaiset linja-autot, joista 29, 30 ja 31 vievät perille.
Me tulimme taksilla takaisin, ja se maksoi kymmenen euroa eli ainoastaan muutaman euron enemmän kuin linja-autolippu kahdelta hengeltä.

Elokuussa 2016 saarella riehui tulipalo, joka aiheutti mittavat vahingot. Kolme vanhusta kuoli koteihinsa, ihmisiä evakuoitiin, rakennuksia tuhoutui ja puistot ja luonto kärsivät. Sammutustöitä vaikeutti 90 km / h puhaltanut puuskittainen tuuli, ja tietenkin korkeuserot .
Palo oli tahallaan sytytetty. "Huumehörhö" sai yli 20 vuoden tuomion.

Osa puista on jäänyt eloon mustuneista rungoista huolimatta. Tälläkin alueella on paljon uutta kasvillisuutta, kun palon jälkiä on ollut pakko korjata.

Jardin Botânicon alapuolella on sijainnut orkideapuisto, joka tuhoutui palossa. Kuvat ja tekstit ovat lohdutonta katsottavaa ja luettavaa: http://madeira-orchid.eu/.

Lintupuistossa, Jardim dos Loirosin, emme käyneet. Olimme suljettujen porttien takana, mutta ehkä yritimme alueelle väärästä kohtaa, tai sitten se oli kiinni, koska lintujakin kuoli palossa häkämyrkytykseen.

Mehikasvialue on kuvatuimpia kohteita.

Puutarhassa kasvaa tuhansittain kasveja eri puolilta maailmaa.

Tulin katsomaan ruusutarhaa, vaikka arvasin, että se on surkea. Taustalla näkyvässä entisessä asunnossa on luonnontieteellinen museo.

Mikään muu kasvi ei puhuttele minun niin kuin ruusu. Tuli tälläkin reissulla se todettua useampaan otteeseen. Olin onnellinen jokaisesta kukasta!

Muotopuutarha on hauska!

Sitten ollaan takaisin hotellilla. Kuvissa on näkymä takapihallemme, jossa sijaitsee käsittääkseni Pestanan omistajan ja yhden saaren mahtimiehen eli Dionisio Pestanan koti. Hotellin ja yksityisalueen erottaa korkea valli, jonka päällä esim. poukanville kasvaa.

Loppukevennyksenä seuraavan aamun upea auringonnousu.

Madeira: valon ja vastakohtien saari

On monia syitä matkustaa Madeiralle. Kasvien ystävälle se on huippupaikka, jokaisena vuodenaikana, koska aina jotain on kukassa ja lisäksi tarjolla on paljon harvinaisia ja trooppisia kasveja. Niitä on tuotu saarelle Väli- ja Etelä-Amerikasta, Australiasta, Kanariansaarilta, Afrikasta...

Monet menevät sinne erityisesti joulun - ja / tai uudenvuodenviettoon. Saari on kuuluisa jouluvaloistaan ja uudenvuoden ilotulituksesta. Me olemme nähneet valot useampaan otteeseen, kahteen kertaan ilotulituksenkin, ja ne ovat ehdottamasti maineensa veroiset ja näkemisen arvoiset.

Loppuvuosi on suurinta sesonkia ja siksi tietenkin kalleinta. Esimerkkinä TUI:n ilmoittamat hinnat MiraMar / Village -hotelleista. 20.12.2018 lähdöllä kaksi viikkoa kahdelle aikuiselle maksaa noin 3.000 €, mutta seuraavan vuoden puolella pääsee reissuun tonnia halvemmalla.

Tosin jos joku ihastui huoneemme sijaintiin ja näkymiin, matkatoimistojen tai RCI:n kautta ei yleensä pääse näihin huoneisiin. Sekä MiraMarissa mutta erityisesti Villagessa on huoneita niin matalalla, että niistä ei näy muuta kuin kukkapenkki. 

Tässä kuvasikermä tämän vuoden valoista. Ne asennetaan marraskuussa ja otetaan pois 7.1.

Lähdin liikkeelle auringon laskiessa. Rinteet punastuivat ihastuttavasti! Kuvan olen ottanut ns. Lidon mäestä, joka haastaa pituudellaan, ei niinkään jyrkkyydellä, turistin.

Kojut ovat täynnä paikallisia ruokia ja juomia.

Kansantanssiesityksiin on kiva törmätä, mutta aivan viereen ei kannata mennä kuvaamaan ja töllistelemään, jos ei halua joutua tanssitettavaksi😉😉😉
Videolla näkyvä pienen kokoinen vanhempi herra kaappasi mukaansa pahaa aavistamattoman nuoren naisen. Vastusteluista huolimatta.

Kopio SANTA MARIAsta, Columbuksen laivasta.

 Tällä pääsee oikeasti seilaamaan. Olemme olleet kaksi kertaa, ja se on jonkinmoinen elämys. Voin suositella! Laiva on älyttömän pieni, kun ajattelee, että sillä on ylitetty Atlantti. (Noh, viikingit menivät vielä pienemmillä aluksilla.)

 

Vahingossa tuli kuvattua rantakadulta keltaisten eli Funchalin alueella liikennöivien linja-autojen lähtöpaikka.

Rotkoon sillalta juuri ennen Lidoa saa kurkkia mutta ei pudota!

Havupuut ovat kasuaarioita.

Joko on sormi liipasimella😉ja matka melkein varattuna? Sitä ennen näytän muutamia kuvia, joissa saari ei esiinny edukseen.

Kauneuden keskelle putkahtelee ties mitä hökötyksiä.

Rappiota ja...

... hylättyjä taloja. Vanhukset ovat ehkä kuolleet, ja nuorempi polvi on muuttanut pois. Ketään ei ole enää kiinnostanut😞😞😞Tätä näkee paljon, mutta valitettavasti niin näkee Suomessakin, kun avaa silmänsä ja katsoo: rähjäisiä suuleja, autioita taloja ja villiintyneitä pihoja. Surullisia näkyjä.

Tässä ei ole mitään surkeaa, vihannesmaahan on täydessä pöhinässä! Mutta syy viljelyyn on monesti säästäminen. On pakko löytää säästökohteita, koska palkat ovat alhaisia verrattuina hintatasoon.

Ruusuharrastajan paikka tämä ei varsinaisesti ole. Ruusuja toki on, mutta ne eivät menesty kunnolla ilman talvilepoa. Pohjoisrannikolla on yksi puutarha, joka on erikoistunut ruusuihin. Me olemme aina käyneet aikana, jolloin se on ollut suljettuna, mutta viime vuonna Ruusulehden numerossa 3 Inger Kullberg kertoo käynnistään siellä. Minä innostun silti jokaisesta ruusunkukasta, jonka näen!

Suttua ja roskia on joka paikassa, kun menee keskustan ulkopuolelle. Miksi? Koska kumminkin jätepalvelu toimii. Surullisin näky oli ehdottomasti Dos Piornais - levadalla. Meinaisin ottaa kaatopaikasta kuvan, kunnes näin että kasan päällä oli pienen koiran ruumis. Eikö kukaan ollut rakastanut pikkuista edes sen vertaa, että olisi haudannut hänet kunniallisesti?

Savoy on rakentanut vanhan rakennuksen tilalle tämän monsterin. Hotelli melkein estää auringon paisteen saarelle.

Tästä kuvakulmasta näkee, miten hallitseva rakennus on. Madeiran arkkitehtiliitto olisi halunnut madaltaa rakennusta, vaan kas kummaa, koska Savoyn omistaja on esimerkiksi entisen presidentin hyvä ystävä, kerrosluku säilyi. Nähtäväksi jää, millainen hotellista tulee valmiina. Kauhea, kauheampi vai jotai muuta😲😲😲?

Terveisiä Madeiralta!

Blogit ovat olleet reilut kaksi viikkoa hipihiljaa, koska olin pitkästä aikaa reissulla suosikkikohteessani. Tai ainakin se on sellainen joskus ollut. Kuitenkin, molempiin blogeihin tulee kuvia, videoita ja kertomuksia niin luonnosta kuin nähdyistä eläimistäkin.

Aloitetaan alusta eli tässä näkymiä Pestana MiraMarin huoneen parvekkeelta.

Funchalissa vierailee paljon risteilyaluksia.

Olemme omistaneet lomaosakkeen vuodesta 2010 lähtien, ja järjestely on sopinut meille.
Hotellialue MiraMar / Village on meidän mielestämme saaren kaunein ja kodikkain. Meille esiteltiin tällä kertaa aivan rannassa kohoava, osittain korjattu Beach Club (Carlton), mutta se ei iskenyt. Se on perinteinen hotelli isoine auloineen ja pitkine käytävineen. Viiden tähden hotellissa on mm. koppalakkipäinen herra ovella odottamassa, ja se tuntuu hankalalta. MiraMar on siitä lystikäs hotelli, että jos et halua kulkea respan kautta, muita reittejä on äkkiseltään ainakin neljä.

MiraMarin takana on Village - hotelli. Oikeastaan puutarha kuuluu tähän hotelliin, mutta alueet - sekä puutarha että palvelut - ovat molempien hotellien vieraiden käytössä.

Minun "suuri" huvini on katsella parvekkeelta maisemaa: rinteitä, ja kuinka ne muuttuvat auringon noustessa ja laskiessa.

Yhtenä päivänä satoi kunnolla, ja hyvä niin, koska on ollut varsin k uivaa.

Tämä on ns. neljän hengen studio. Hotelli on rakennettu vuonna 2000.

Aula.

Tämä quinta - kartano - on ollut innoituksena MiraMarille. Rakennuksessa on pääosin ravintoloita.

Pääsisäänkäynti MiraMariin.

Kelloköynnöksestä

Keväällä kirjoittelin, että ostin kokeeksi kelloköynnöksen siemeniä kauniin kuvan innoittamana. En ole himokasvattaja, ja Annen Kukkatarhalta kelloköynnöstä oli myynissä 5 € / taimi, joten omassa kasvatustyössäni ei ollut mitään järkeä.

Itse kasvi kasvoi rehevästi, mutta ei kukkinut niin runsaasti kuin odotin. Ehkä syynä oli auringonvalon vähyys? Vai enkö lannoittanut tarpeeksi?
Kukinta alkoi vasta elokuun puolella, mutta niin vissiin luvataankin.

Kukka on mitä viehättävin!

Hajuherneen kanssa on kiivetty kilpaa ja pakataan kietoutumaan persiljaan.

Kelloköynnös tarvitsee tuulettoman ja lämpimän kasvupaikan. Jokunen taimi oli terassilla, jonka ajattelin etelään suuntautuvana sopivan niille erinomaisesti, mutta siinä tuuli ehdottomasti liikaa, eikä yölämpö ollut tietenkään sitä luokkaa kuin kasvihuoneessa. Kasvu oli kituliasta.

Tuolla kelloköynnös on. Peräseinällä, telineen alahyllyllä kurottelemassa ylöspäin.

Nämä kuvat on otettu 28.6.

Olisipa pian taas kesä!