Viimeisenä lauantaina olimme Pestanan järjestämällä retkellä, mikä olikin ainoa kerta tällä reissulla. Linja-auto ja paikallinen opas ovat tietenkin helppo tapa päästä erilaisiin kohteisiin, ja matkan joutuessa saa kattavasti tietoa saaren elämästä. Leena-opas, joka on asunut saarella kauan, muistaakseni yli 20 vuotta, tietää "kaiken".
Leena kertoi esimerkiksi hautaustavoista. Aika makaaberia on, että kun ruumis on maannut arkussa aikansa (7 - 8 vuotta?), se kaivetaan ylös, luut pestään ja asetellaan luuarkkuun. Jos ei kukaan omainen tee tätä, se jää kirkon hoidettavaksi.
Tällaista siis kuulimme matkalla
Eira do Serradoon, näköalapaikalle 1094 metrin korkeuteen. Ajomatka sinällään on jo mielenkiintoinen, kun tie mutkittelee ja ikkunoista pääsee näkemään, miten kivutaan korkeammalle, ja mm. eukalyptuspuut reunustavat teiden varsia.
 |
| Näin jylhiin maisemiin tähtäsimme. |
Kartasta näkyy päivän reittimme, joka on merkitty liilalla.
Alla kaksi videota matkanteosta.
Autot pysähtyvät matkamuisto / ravintolan pihalle, ja tästä noustaan noin 10 minuuttia rappuja ylös tasanteelle, josta avautuu jylhät maisemat. Laakso on 800 metriä tämän kohdan alapuolella. Aivan upeaa!
Lämpimällä ja tuulenpitävällä vaatetuksella kannattaa varautua, koska näin ylhäällä tuulee kalsasti.
 |
| Alhaalla on Curral das Freiras - suomeksi paikkaa kutsutaan Nunnienlaaksoksi. Suoraan käännettynä nimi tarkoittaa Nunnien laidunta. |
Kolme videota "miradourolta".
Nimi Nunnienlaakso näyttää äkkiseltään viittaavan siihen, että laaksossa on luostari, mutta nimi tulee eräästä ikävästä tapahtumasta vuodelta 1566. Merirosvoja oli taas nähty Porto Santossa ja varoitustulet oli sytytetty, jotta Funchalissa tiedettiin varautua. Kaupungin puolustus ei ollut parhaimmalla tolalla, koska päällikkö oli käymässä Lissabonissa, ja merirosvot tiesivät tämän.
Santa Clara - luostarin nunnat eivät halunneet kokea enää ainuttakaan rosvojoukkojen hyökkäystä! He ottivat mukaansa ruokaa ja arvoesineitä ja lähtivät vaivalloiselle ja uuvuttavalle matkalle laaksoon, jossa laidunnettiin luostarin elämiä. Sinne rosvot eivät heitä pystyisi seuraamaan.
Sitä en tiedä, miten monta päivää matkaan käytettiin, mutta helppo ratkaisu se ei ollut. Tosin toisessa vaakakupissa painoi jopa elämän menetys.
Rohkeimmat ja varmajalkaisimmat voivat kulkea levadaa pitkin Funchalista Nunnienlaaksoon ja miettiä, miltä nunninsta on mahtanut tuntua.
Laskeuduimme kylään kyläyhdistyksen tekemään näyttelyä / jouluseimeä varten. Se on tehty autotalllin kaltaiseen tilaan, ja kun katselee nukkeja, eläimiä, työkaluja, koteja jne., ei voi kuin hämmästellä, miten paljon on jaksettu ja viitsitty nähdä vaivaa.
Madeiranviistäjä on erittäin uhanalainen avomerilintu, jonka suojelutyöhön yhdistys kerää varoja. Myös näyttelystä saadut lahjoitukset menevät tähän tarkoitukseen.
Ainoat tiedetyt pesimäpaikat ovat kaikki Nunnienlaakson rinteillä, ja koska emo muniin kerrallaan vain yhden munan, laji on perin haavoittuvainen.
Tilanne on suojelutoimenpiteillä saatu vakautettua. Esim. karjaa ei päästetä enää laiduntamaan rinteille, ja EU:lta saatiin rahaa vuonna 2001 300 hehtaarin maa-alueen ostamiseen tärkeimmän pesimäalueen ympäriltä.
Mustarotat ja kissat aiheuttavat tuhoa sekä munille, poikasille että hautoville emoille.
Kuvakaappaus Wikipediasta.
Matkamme jatkui Quinta da Achadaan - hotelliin ja erityisesti sen puutarhaan, jonne Pestana on saanut erityisluvan tehdä retkiä. Tästä sitten seuraavassa päivityksessä.
