PUUTARHASSA TAPAHTUU --- mummun pionit

Osa 1

Mummullani oli erinomainen viherpeukalo, vaikka valitettavasti sairaus runteli ja tuhosi hänen työkyvynsä kovin aikaisin. Hän on ollut melkein kolmekymmentä vuotta kuolleena, mutta silti hänet muistetaan edelleen vieraanvaraisuudesta, suussa sulavista leivonnaisista ja... kukista.
Hänellä oli kaksi pionia, jotka olivat saaneet kasvaa samassa paikassa kauan ja jotka olivat levinneet isoksi penkiksi. Vaaleanpunainen ja tummanpunainen.
Olin hakenut jo edellisen talomme pihalle alut molemmista pioneista, mutta koska myimme sen talvella, jäivät nämä minulle erittäin tärkeät kasvit sinne. Tätini omisti silloin mummulani, ja juuri ennen kuin hän luopui siitä, ehdimme käydä äidin ja anopin kanssa "varkaissa". Kaivoimme uudet juurakot pioneista. Muistan vieläkin, miten haikealta tuntui, kun lapsuuteni ehkä merkityksellisintä paikkaa oltiin myymässä vieraalle. Valitettavasti elämässä on usein näin: joutuu  luopumaan, vaikka ei millään haluaisi. Järki ja tunteet eivät kulje käsi kädessä.
Nykyinen talomme oli silloin vasta rakenteilla, ja pihasta ei ollut tietoakaan. Pienet pioninalut menivät väliaikaiseen istukseen anoppini olohuoneen ikkunan alle, toisten pionien taakse.

Uusi kasvupaikka ruusukäytävän päässä.

Tunnistaako joku minut?

Pionien tunnistaminen on minusta paljon hankalampaa kuin ruusujen! Oletan, että tämä on joku kiinanpioni, Paeonia lactiflora. Tarvitseeko varsinaista lajiketta tietääkään, ja onko se edes mahdollista? Onhan kiinanpioneja tuhansia lajikkeita. Kun kasvi on kaunis ja arvokas kasvattajansa silmissä, ja sen ominaisuudet ovat kohdillaan, ehkä se riittää?
Silti otan tiedon lajikkeesta kiinnostuneena ja kiitollisuudella vastaan, jos joku pioniharrastaja sen osaa kertoa.
Tämä on aikainen kukkija, eli kukinta alkaa juhannuksen tienoilla.
Olen joutunut siirtämään pionin jo toistamiseen. Siis ensin anopin pihalta omalle, ja täällä se on jo toisessa kasvupaikassaan. Tein nimittäin virhearvion lähelle istutettujen kasvien elinvoimasta. Parin vuoden kuluttua  aaprottimaruna alkoi rehottaa mahtavana puskana pionin kyljessä, ja palava rakkaus levisi tehokkaasti isolle alueelle, isommalle kuin sen olisi pitänyt😏. Pioni pilkisteli näiden kahden lomassa, kuin anteeksi pyydellen. Ja pioni tarvitsee tilaa esitelläkseen koko komeutensa!
8.5.2014 siirsin pionin väljemmälle paikalle, ruusukäytävän päähän, kookkaiden pensasruusujen 'Rudolfin', 'Olkkalan' ja 'Neuvoksenruusun' väliin.
Edelleen ilmeisesti arkaillaan pionin siirtämistä ja pelätään, että se ei kuki vuosiin, mutta "mummulainen" ei kärsinyt yhtään. Paremminkin se piristyi päästessään sille valmistettuun ja hevonkakalla höystettyyn kohopenkkiin ja aavistuksen varjoisampaan paikkaan.