Kurjenpolvilla on seuraavanlaisia yhteisiä piirteitä. Lehdet ovat useimmiten sormiliuskaisia, lehtiasento on vastakkainen. Kukat ovat viisiliuskaiset ja yleensä säteittäiset. Ne sijaitsevat parittain lehtihangoissa ja muodostavat harvoja viuhkomaisia kukintoja.
Heimoon kuuluu noin 700 lajia. Suomen luonnosta on löydetty joko levinneenä tai luonnonvaraisena 16 lajia.
Meinasin kirjoittaa otsikoksi rehvakkaasti METSÄKURJENPOLVI. Tämän nimen olin merkinnyt jopa kuvaan, mutta rupesin sentään hiukan tarkemmin miettimään parin vuoden takaista päätelmääni.
Mitä ihmettä olin mahtanut ajatella😓?! Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum, monin paikoin juhannuskukaksi kutsuttu, on polvenkorkuinen, komea luonnonvarainen kasvi. Ne yksilöt, jotka minä olen nähnyt, ovat olleet väreiltään vaalean aniliininpunaisia, eivät siniliiloja, kuten yllä olevassa kuvassa. Pohjois-Suomessa kasvit ovat vaaleampia kuin etelässä eli värimuunnoksia on runsaasti. Täällä kukinta on aikaistunut, mutta pohjoisessa se on edelleen keskikesän kukkija. Se kasvaa lehdoissa, tuoreissa kangasmetsissä, purojen varsilla, niityillä ja tienpientareilla. Uskon, että lähes jokainen lukija tietää, mitä kasvia tarkoitan.
Tunnistustyöni oli mennyt siis pieleen. Seuraava veikkaukseni on IDÄNKURJENPOLVI. Geranium himalayense on reheväkasvuinen, 30 - 40 cm korkea kasvi, joka hyvällä kasvupaikalla leviää jopa 40 cm leveäksi kasvustoksi. Kukkien 3 - 4 cm leveät teriöt ovat sinivioletit.
Nämä tuntomerkit sopivat. Mitä mieltä lukija mahtaa olla?
Löysin sekä kerrannaiskukkaisia että yksinkertaisia lajikkeita. Esim. www.sarkanperennataimisto.fi - sivuilla on myynnissä hyvin kasvini kaltaisia yksilöitä.
Ei ihme, että kurjenpolvia on perinteisesti siirretty luonnosta kivikkoryhmiin ja perennapenkkeihin. Ne ovat kauniita, kestäviä ja helppohoitoisia. Kasvupaikan on oltava aurinkoinen tai puolivarjoinen. Lannoitteeksi riittää muutama kourallinen lehtikompostia tai karjanlantaa. Erityisesti niitä suositellaan ruusujen kavereiksi, ja meilläkin idänkurjenpolven (?) lisäksi kasvaa g. sanguineum, VERIKURJENPOLVI; g. endresii, ESPANJANKURJENPOLVI; g. x cantabrigiense Biokovo, PEITTOKURJENPOLVI ja g. sanguineum var. striatum, NEIDONKURJENPOLVI (olen merkinnyt nimet niin kuin ne ovat nimikylteissä olleet) . Matalakasvuisempina ne sopivat hyvin ruusupensaiden väleihin, ja kasvirunsautta suosivassa cottage garden - tyylissä ne saavat levitä, etsiä uusia kasvupaikkoja ja rehottaa. Sekoittuessaan eri värit ja lajikkeet muodostavat mielenkiintoisia yhdistelmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!