Ensimmäistä kertaa Tallinnassa!

Aika noloa, eikö? Mutta näin on päässyt käymään. Korkkasin Tallinnan vasta kunnioitetussa 55-vuoden iässä. 

Keskusta on melkoista uuden ja vanhan sekoistusta.

Tästä aloitettiin, tutkailemalla ympäristöä. Päästiin nopsaan ulos laivasta ja löydettiin Viru-hotellin parkkipaikka. Huonekin oli valmiina heti eikä klo 15, kuten varauksessa kerrottiin. 

Siellä VanhaTallinna häämöttää. Sehän minua kiinnosti eniten.

Ennen kierrosta hiukan historiaa. Tallinnan nimen uskotaan tulevan sanoista Taani linn, joka tarkoittaa tanskalaisten kaupunkia tai linnaa. 

Kuitenkin ennen maan itsenäistymistä v. 1918 kaupunki tunnettiin nimellä Revala eli suomeksi Rääveli. Etymologia vie sanan saksan sanasta Reval viron Revala-sanaan. Se on muinaisvirolainen maakunta nykyisen Tallinnan ympäristössä. 

Tanskalaiset hallitsivat Tallinnaa vuodesta 1219 alken. V. 1285 kaupunki liittyi hansaliittoon. 

Ja se tarkoitti mitä? 

Alun perin Hansa perustettiin ryöväreiden varalta. Ensin se toteutui vain saman kaupungin kauppiaiden kesken. Nämä varustivat suojeluskunnan. 

Iso askel tuli Lyypekin ja Hampurin solmitusta liitosta v. 1241. Tämän seuraksesta yhä useammat pohjoissaksalaiset kaupungit liittyvät hansaliittoon ja poistivat tullimaksut keskinäisestä kaupastaan.

Sana tarkoittaa yhtenäisyyttä tai ihmisryhmää. Laivat suojattiin asevoimilla, ja sillä merirosvot saatiin hillittyä, ja kaupankäynti alkoi kukoistaa.  Enimmillään kaupunkeja mukana oli yli sata.  

Tässä iso, vuosisatainen asia tiivistettynä muutamaan virkkeeseen.

 

Upea pala historiaa! Hansakaunpungin portti. 

KOKO KATU TÄYNNÄ KUKKIA! Virossa on tapana muistaa vaimoa usein. 

 

 

 

Tämä sopisi morsiammellekin. Me vanhat rouvat saimme omamme seuraavana aamuna. Eli naiset: Äkkiä Tallinnaan! Siellä miehen "täytyy" ostaa puketti omalle kullalleen.

Just tämmöisiä katunäkymiä rakastetaan Japon kanssa. Oikealla linnoitusta.

DOMUS LINUN, Muurivahe 31

Ihana käsityö ja - tarvikeliike.

Upea, ystävällinen palvelu!

Rouva valitteli katujen olevan kovin tyhjiä; onneksi Arja johdatti meidät tänne ja saimme jättää ropomme Tallinnan kaupungin matkailukassaan. 

Meidän mukaamme tarttui: 

Patakintaat, kukkaron muodoksi taiteltu kassi ja laudeliinat.

Plus lankakerät tuliaiseksi iäkkäälle rouvalle💓

Upeita näkymiä siellä sun täällä.

Katariina Kääk. Toisessa päässä valoa.

Raatihuoneentorni

Upea eurooppalainen paikka. Mutta mitä sitten tapahtuikaan?

Tallinna on laadukaan ruoan majapaikka? Näin on ilmeisesti ollut ennen koronaa, mutta katsopas tätä annosta.

Ilmeiseti Virossa syödään paljon enemmän eläinperäisiä tuotteita kuin Suomessa, ja valitettavasti paljon vähemmän vihanneksia.

Pyysin tarjoilijalta lisää vihanneksia kuin listalla oli ilmoitettu (keskustelu käytiin englannksi), ja tämä ihmetteli, että lisää perunaa? Ei, vaan vihanneksia! Tämän seuraksena annokseen ilmestyi kourallinen salaattia. 

Mikä järkytys! Lohenpalanen ja muutama papu. 23 €. Onneksi eivät kehdanneet pyytää lisää hintaa salaatista. Lisäksi lohi ei maistunut suussani tuoreimmamasta päästä, ja lopulta Jarmo söi loput. Minä en pystynyt nielemään tunkkaista kalaa. 

Arvatkaapa vaan, mikä nälkä jäi! VARSINKIN KIUKKU! Matkalla hotellille poikkesimme vaatimattomassa Kebab-paikassa, josta tilasin kuudella eurolla (!!!) mukaan otettavaa ruokaa. Sillä pärjäsin aamiaiseen asti. Tai noh, Japo söi puolet😉. 

Matka jatkukoon! 

Uudella MyStar - aluksella

 

Laivan mukaista shampanjaa oli ostettavissa. Veuve Clicquot on vanha ranskalainen tuottaja; perustettu v. 1772. Se on saanut lempinimekseen "Keltainen leski" etiketin värin mukaan.

Jospa lähdetään alusta liikkeelle, kuten matkoilla on tapana. Lähtö oli tosi aikainen: ylös klo 3, ja auto starttasi klo 5. Aikataulu oli muutenkin liian hektinen. En suosittele viipymään vain yhtä yötä.

 

Täällä ollaan, lumisillä teillä! Ja muutaman tunnin kulutta Tallinnassa. 

 

 
Onneksi meillä kokenut opas ajoi edellämme. Meille noviiseille reitistä olisi tullut liian vaikea; silti opaskin joutui kerran pakittamaan ja hakemaan ajoreitin uudelleen. 

Toistaalta, näin on joka kerta, kun menet uuteen paikkaan. Seuraavalla kerralla jo helpottaa! 

Myöhäinen aamiainen. Normikattauksen lisäksi oli tarjolla ruokaisia salaatteja. Varmasti sai mahansa täyteen, vaikka ei tarjonta mitään säväytystä sisältänyt. 

Ruokala on varsin normipaikka, mutta siisti, ja tarjonta oli mielestäni riittävä.

Pieni maistiainen myymälöistä.

Tuotteet on laitettu kauniisti esille. 

Tämä on otettu kaksikerroksisen myymälän alapäästä. 

Laivalla meinasi käydä hassusti, koska korttimme eivät toimineet. Monen yrityksen jälkeen se oli uskottava. Jotain ihmeellistä oli tapahtunut. Kirjauduin verkkopankkiin, ja aloimme porukalla etsiä kortin asetuksia. Itse asiassa vasta kotona tajusin, että kun pankkimme vaihtui Oma Sp:ksi, uusiin kortteihin on tietenkin laitettu oletusasetukset, joissa maksaminen on mahdollista vain Suomessa. Minun pieneen mieleen ei tämmöinen ollut juolahtanut! Ei mitään, ruksi pois Baltian kohdalta, ja johan maksu onnistui, mutta tuskan hiki ehti jo nousta otsalle😓

Näkemiin Tallinn! Tulen kyllä uudestaan.

Palaan itse Tallinnaan, siihen vähään, mihin ehdittiin tutustua. Samaten paluumatkalta teen oman postauksen. Ketä kiinnostaa, hän pääsee katselemaan minun mukanani Suomenlahden uusinta tähteä, "Itämeren hämmästyttävin laiva".

Potilasvalituslautakunnan päätös

 

Oli tätä odotettu! Toisaalta pelkäsin avata postilaatikon kantta. Onko päätös tänään vai ensi viikon postissa? Itsenäisyyspäivänä tulee kumminkin jo vuosipäivä täyteen. Silloin minut potkaistiin ulos kotisairaalasta, koska haava oli parantunut.

Niinpä, ja kiinni on pysynyt. Mutta edelleen ympärystä on sinisenpunainen. Aion ottaa kuvan nilkasta ja lähettää anomuksen mukaan. Mielestäni ei enää puhuta tilapäisestä haitasta, vaan jatkuvasta.

Noh, jonkinlaista oikeutta kait saan. Edessä on mutkikkaiden lomakkeiden täyttö, mitä en omalla järjellä edes yritä tehdä, vaan varasin ajan potilasasiamieheltä ensi viikon perjantaille. Onneksi on tällainen palvelu! 

Yllä tuomio. Toivottavasti ihotautilääkäri Olivera Robera - Krasteva miettii jatkossa pidempään, ennen kuin määrää epäpäteviä hoitoja tai tukeutuu ammattitaitoisempiin lääkäreihin.

Parempi katua ja silti maksaa = Celestés - verkkokauppa

En yleensä osta juuri mitään verkosta, ja siksi kai haksahdinkin. Faceen tuli mainos tyylikkäästä pitkästä hupparista. Juuri sellaisesta, jota olin vailla syksyn kelejä vastaan. 

Ihminen ei saa olla impulsiivinen, pitää miettiä ja selvittää taustat. Jos olisin tilaushetkellä googlannut, en olisi ikinä tilannut! Netti on "täynnä" haukkuja. On tullut vääriä tuotteita, kokoja ja ties mitä, mutta palauttaminen on tehty kalliiksi ja sen myötä lähes mahdottomaksi. 

 

 

Tässä vaate on 163 cm pitkän ystävättäreni yllä. Koko on XL. Hänelle se sopi, mutta minä olen 10 cm pidempi ja paljon paksumpi😆Hihat ulottuivat minulla puoleen käsivarteen ja sitä rataa. En ollut tyytyväinen laatuunkaan. Neulos on ohutta: viileisiin kesäiltoihin sopivaa. 

Vein paketin Matkahuoltoon ja kuvittelin, että sillai vaan saan sen palautettua. Paketissa ei ollut mitään koodia, josta palautusväylä olisi auennut. Myyjä ihmetteli, eikö sisällä ollut ohjeita, lomaketta tai enkö ole saanut sähköpostiin palautusohjeita. Ei, ei ja vielä kerran ei. 

Löysin yrityksen sivuilta, että palautusohjeita pitää pyytää erikseen. Onko moista ennen kuultu? Ne tulivat muutaman päivän kuluttua, sellainen automaattinen viesti. 

Pyydettiin ottamaan kuvaa ja videota tuotteen vioista. Paketti täytyy palauttaa omalla kustannuksella Kiinaan! En käynyt edes kysymässä matkahuollosta, mitä olisi kustantanut, vaan luovutin siinä kohtaa, kun valituksista luin sen maksavan 60 €. Silti Celestés pidättää itsellään oikeuden hyväksyä palautus. 

Olen tehnyt valituksen kuluttaja-asiamiehelle, Klarnalle ja purnannut myös yritykselle. Takki, jonka tungin korin pohjalle, maksoi onneksi alennuksen jälkeen vain 33 €. Rahallisesti en paljoa hävinnyt, mutta uskomattomasti aikaa on tuhlaantunut puhamattakaan pahasta mielestä. 

Toivottavasti sinä olet ollut verkko-ostoksilla minua fiksummin liikkeellä!

Hevoskynnön SM-kisat 10.9.2022 Vuojoen kartanolla, Eurajoella

Kisat on järjestetty ensimmäisen kerran näytösluontoisena vuonna 2006, ja seuraavasta vuodesta lähtien sarjoja on ollut kolme: yksikkö - ja parihevossarja sekä avoin luokka. 

Tuon verran virallisesta puolesta; ne loput, kuten tulokset, löytyvät kotiseutuyhdistyksen sivuilta. Minä tuon tässä postauksessa esiin ennemminkin tunnelmaa ja tuntemuksia. 

 

Komea kartano.

 

Veimme Nipsu-neidin autoon ruokailun ajaksi, ja kuinkas muuten, jäimme suustamme kiinni tutun rouvan kanssa. Ystävämme odottivat meitä kärsivällisesti rappujen vasemmalla puolella. 

Vielä vähän vasemmalle näkyy heppa, jolla pikkuväki pääsi ratsastamaan. Tai heitä oli kaksin kappalein.

Tapahtuma oli siis ihanan monipuolinen! Ei tarvitse olla kovan luokan hevosharrastaja, että voi tulla Vuojoelle nauttimaan ja oppia uutta siinä samassa. Miten sen auran kuuluu kulkea ja missä syvyydessä. Miten sen saa tekemään suoraa vakoa?

 

 

Etupihalla oli käynnissä samaan aikaan LÄHIRUOKATAPAHTUMA. 

Juhlapalvelu MaRengit

Kartnon Trekolin ja Eurajoen Puutarhan myyntipisteet

Tässä hetkessä meidän porukan mahat kurni. Pelkäsimme jäävämme nuolemaan tyhjiä lautasia. Hui kauhistus!

Toisesta lautasesta otin kuvat; ensimmäinen sisälsi pelkkiä vihaneksia.

Muusi (Eorjoe murttel perunvoi) oli loppunut, ja ihmiset odottelivat jonkin aikaa ennen kuin täydennys saapui. Minä en viitsinyt, koska en muutenkaan ole peruna - tai lihafani. Raavin salaattikulhojen sisällöstä itselleni syötävää. 

 Loppujen lopuksi kaikki saivat masunsa täyteen, mutta pientä viilausta tarjoilu edelleen vaatiisi. 

 

 LAPSILLE SUOSITTU KEPPARIKISAT!

Jopa alle viisi-vuotiaat pääsivät kisaamaan, esteen korkeus 20 cm. Yli 13 - vuotiaiden esteiden korkeus oli 50 cm. Ja kaikkea tältä väliltä!

Lapsia oli kymmeniä, kymmeniä. Tapahtuma kiinnosti ja innosti pikkuväkeä. 

 

 

 

Tässä kavalkaadissa on kuvia kilpailijoista, jotka tietenkin kaikki onnistuivat. 

 

 

 

 

Koiria oli paljon mukana, ja hyvä näin. Kaikki saivat kokemusta, sekä lähestyjät että lähestyttäjät.

 

 

 

Tämä kaunis herra erottui kahdella jalalla kulkemisestaan.

Ja tässä meidän porukka, minua ja yhtä toista vaille.
 

 

 

 

Aivan upea päivä vietettiin ja viihdyttiin loppuun asti. Kiitos teille meidän ystävät💗

Opastettu kierros A. Ahlströmin ruukkialueella Noormarkussa

'Dutchess de Rohan'

 

Minun kesäni on ollut lähinnä pihalla tönkimistä, ja silti tuntuu, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Kuten olen kaikille toitottanut: olen kirinyt kiinni kahta haavan vuoksi menetettyä suvea. 

Yksi muutaman tunnin kesäretki sentään tehtiin, jopa niin kauas kuin Noormarkkuun. 

Ruukkialue on upea, hyvin hoidettu ja uhkuu historiaa sekä rahan hajua. Ihmettelimme mieheni kanssa, miksi emme olleet ennen löytäneet kohdetta. Joskus ei vaan näe lähelle, vaan kurkottaa kauas.

Olimme liikkellä ystävämme Kirsin kanssa; varasimme ja maksoimme opastetun kierroksen etukäteen netissä. Alueella voi liikkua itsekseen, mutta yksityisalue kyltit kertovat, minne asti saa mennä. Oppaan kanssa pääsee kurkkimaan hiukan pidemmälle. Me osallistuimme Puutarhakierreokselle, jolla saa aikamoisen kahden tunnin tietopläjäyksen sekä yrityksen nykyisyydestä että historiasta, maisema-arkkitehtuurista ja rakennuksista. 

Opas oli asiastaan innostunut, jopa ylpeä saadessaan olla osa Ahlsrtömia, ja osasi vastailla kysymyksiimme. Voimme siis suositella!

Antti Ahlström osti Noormarkun kartanon v. 1870. Kaksitoista vuotta myöhemmin valmistui Isotalo (opas kielsi julkaisemasta kuvaa talosta; suku varjelee sitä niin tarkoin) perheen kodiksi ja yhtiön konttoritiloiksi. 

Talon edessä kaareutuu ruusukäytävä, jossa Flammentanzit kukoistivat täyttä päätä. Minä huokailin monet kerrat.

 

Suvun vaurauden tuojina olivat saha ja rautaruukki. 

 

 

Lehmuskäytävä

 

Yksityiskylttien takana on kolme pientä saarta, joilla kasvaa komeita tammia. 

Sadat omenapuut leikataan keväällä näin järkevään malliin. Omenat jatkojalostetaan keittiöissä joko ruukin ravintoloihin tai myytäviksi vierailijoille.

Takana näkyvät pergola ja Havulinna. Sinne totisesti haluaisin  päästä yöpymään!

 

Pergola, jonka seinillä ei enää kiemurtele kasvillisuutta, mutta edelleen suku järjestää täällä juhlia. 

Havulinna, joka rakennettiin Walter (Antin poika, jolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin alkaa toimariksi) Ahlströmin kodiksi, ja se valmistui v. 1901. Se on saanut vaikutteista sekä Englannista että Keski-Euroopan metsästysmajoista.

Se on varattavissa yrityskäyttöön eli suomennettuna paremman väen kokoontumisiin: yritysjohdon ja - hallituksen tilaisuuksiin. Varauksiin sisältyy aina majoitus, ja talo varataan yhdelle ryhmälle kerrallaan. 

Tällä kertaa talossa kuhisi eri tavalla. Seuraavana päivänä olisi suvun Gullichsenin haaraan kuuluvaan henkilön häät! Kutsuvieraita oli saapunut jo Havulinnaankiin, ja keittiö valmisteli tulevia ruokailuja. 

Tästä syystä emme saanet kävellä Villa Mairean pihalle, vaan jäimme könöttämään risteykseen. Edellisestä vielä tietämättä ihmettelin oppaalle, että kuka talossa asuu. Valot olivat päällä, ja näin kasvojen viivähtävän ikkunassa. 

Ryhmät pääsevät tutustumaan Villa Maireaan ympäri vuoden. 

 

Tyylikäs pääkonttori (valmistui v. 1916), joka toimii edelleen Ahlstrom Oyj:n, Ahlström Capital Oy:n ja Ahlström Osakeyhtiön koulutus- , kokous - ja edustustiloina. Harvalla tämän tason yrityksellä on pääkonttori Noormarkussa.

 

Alueella on 70 ha viljeltyä peltoalaa, vuokrattuna.

 

Luonnosta kaikki lähtee ja sinne palataan. Ahlstrom-Munksjö on johtava kuitupohjaisten materiaalien valmistaja. Liikevaihto v. 2021 oli 3 miljardia €. 

Kiitos kierroksesta ja tervemenoa paikanpäälle!