Madeira: 600 - vuotis ilotulitus / firework at Madeira

Meillä oli 31.12.2018 25-vuotis hääpäivä, ja kesällä päätimme, että lähdemme "viettämään" sitä Madeiralle. Olemme molemmat äärettömän epäromanttisia, mutta jossain vaiheessa vaikeudet olivat sitä luokkaa, että en uskonut liittomme seuraavaa päivää näkevän. Jossain postauksessa olenkin hiukan avannut appivanhempieni vaikutusta suhteeseemme. Joten sikäli tämä virstanpylväs ansaitsi huomiota, eikö vaan?

Sattui samalla hassusti, että suosikkikohteemme löytymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 600 vuotta. Vähän pidempi taival siis, mutta oletimme, että ehkäpä ilotulitukseen on panostettu pikkaisen vielä enemmän kuin tavallisena vuonna. Mikä sekin on huippua! Olimme tätä ennen nähneet sen kaksi kertaa aikaisemmin. Niistä minulla on muistikortilla 10 minuutin videot, mutta niitä ei taida saada blogiin siirrettyä mitenkään? On liian suurta?

Olimme Pestana MiraMarin kuudennessa kerroksessa, siis siellä missä tarjottiin ilmaista kuohuviiniä. Heh, mentiin tosiasiassa paikalle vahingossa tarjoiluista tietämättä, mutta maistui pari sellaista pikkuruista lasillista siinä vaiheessa aivan sopivalta.

Otin ainakin kymmenen lyhyttä videon pätkää: ajatuksena se, että saan ne helpommin liitettyä blogiin.  Kokonaisuudessaan tärinä kesti noin 10 minuuttia.

Olen huomannut, että monet eivät pidä ilotulituksista. Noh, minä pidän, vaikka emme itse raketteja ammukaan.

Olenko ymmärtänyt oikein, että monet ovat huolissaan eläimistä? Totta on, että on paljon koiria, jotka pelkäävät ääniä. Sohaisen nyt muurahaispesään, kun kuulutan kasvattajilta vastuuta tässäkin asiassa. Paukkuarkuus periytyy, ja ilmeisesti seurakoirien kasvattajat viis veisaavat vaikka jalostusyksilö hermostuisi jopa pakoputken paukkeesta.

Ilotulitus maalla asuessa on vain jäävuoren huippu. Ihanina naapureina on yrityksiä, jotka paukuttelevat kalliota taivaan tuuliin vähän väliä. Lisäksi tulevat metsästäjät, jotka harjoittelevat radoillaan, ammuskelevat lähimetsissä, ja ukkonen käy taatusti joka paikassa silloin tällöin.

Tosiaan näimme ilotulituksen harmillisen rajoitetusti. Olisi vaan pitänyt lähteä kaupungille ja satamaan, mutta matkapäivä painoi sen verran, että "raahauduimme" terassille. Tosin se positiivinen minäni kertoi, että nähtiinhän me vaikka mitä hienoa!

Ilotulitteita ammutaan 40 paikasta. Vau, kuuluu tässä kohtaa huudahtaa! 
En osaa sanoa, miten paljon yksityiset ihmiset lisäksi ampuvat raketteja, mutta spektaakkeli on kaupungin järjestämä.

Lisäksi satoi rankasti. Hotellin vastaanoton henkilökunta epäili, että ilotulitus perutaan kokonaan. Oih, se olisi ollut meille, ja tietysti monille muillekin sitä varten matkustaneille, suuri pettymys.

Ihmeellisesti sade taukosi hetkeksi, mutta jatkui ilotulituksen jälkeen todella runsaana. Seuranamme terasilla oli mm. perhe mannermaalta, näin asian tulkitsin. Rouvilla oli huippukorkeat korot, arviolta 15 cm. Ilotulituksen jälkeen he vaan lähtivät kävelemään veden peittämää liukasta kaakelia pitkin ja taluttivat samalla vanhempaa rouvaa käsipuolesta. 

Huh, huh, minulla oli kumipohjaiset vapaa-ajan kengät🙈vaikka ne, jotka minut tuntevat, tietävät viehtymykseni korkeisiin korkoihin. Mutta tässä suhteessa jään jälkeen Etelä-Euroopan siskoistani.

Loppuhuipennus lähestyy...

Ja tässä loppujytinät....

Aivan finaali on tosi vaikuttava.

Lomamme alkoi tästä, mutta oli lopulta varsin epäonnistunut. Pitänee kertoa jo tässä kohtaa matkapäiväkirjaa.

Sainkohan tartunnan saarelta ensimmäisinä päivinä? Siellä kuului olleen kovasti yskää, mikä minulla intoutui keuhkoputkentulehdukseksi ja poskiontelotkin vaivasivat. Hengitysvaikeuksien myötä oli pakko kutsua lääkäri hotellikäynnille.

En ole kuivilla vieläkään. Voi sentään.

Joulukuu oli hirmu kiireinen. Suorittajalle se on myrkkyä, koska stressaan etukäteen ja ja joskus myös jälkikäteen. Olen kovasti koettanut päästä irti tästä haitasta, mutta aika ajoin se vaan nostaa päätään. Joskus pystyn hallitsemaan sitä, mutta en aina.

Tämän vuoksi epäilen, että vastustuskykyni ei ollut parhaimmillaan, ja virus sai minusta otteen. Sitä paitsi luulin jo kukistaneeni taudin, mutta Antiwir loppui, ja sen jälkeen tulin tosi huonoon kuntoon.

Näin siis tällä kertaa... kuvia ja kertomuksia tulee silti, vaikka ei aivan sellaisia kuin olin suunnitellut.