Madeira: mimosalevada

Levadalta on koko ajan komeat näkymät laaksoon ja Machicon kaupunkiin. Koko reitti on 12 km, mutta me olimme retkellä, jossa käveltiin vain noin puolet tästä.

Olimme tämän firman kyydissä, ja Alvaros - niminen herra toimi oppaanamme. Halpoja nämä opastetut retket eivät ole: puolipäiväretket kustantavat noin 30 € / henkilö. Mutta ehkä anti on suurempi kuin silloin, jos vaan kävelee reitin?

Hortensiahan se siellä.

Avokado oli kuulemma jätetty retkeilijöille ihailtavaksi.

Alvaros oli tiukka opas. Sääntö numero 1: auton oviin ei kosketa, ne kuuluvat hänelle. Hän avaa ne ja valvoo, ettei kompuroida. Sääntö numero 2: kun hän kävelee, te kävelette. Kun hän pysähtyy, te pysähdytte ja kuvaatte. Sääntö numero 3: te ette kävele ja katsele taaksepäin; te katsotte jalkoihinne kun kävelette, jottette kaadu.

Hän on myös hauska kaveri ja innostui kovin, kun kerroin takaisin tullessa, että kirjoitan puutarhablogia. "Kirjoitatko myös minusta ja kehut, että olen mukava mies?" Tietenkin! Lupasin  kertoa suomalaisille naisille, että Alvaros on vapaa mies, tai eronnut, kuten hän itse tähdensi.

Reitti on luokiteltu helpoksi, ja se pitää paikkansa. Alvaroksen neuvoa on silti syytä noudattaa: pitää katse siellä, mihin astuu, koska maaperä on liukasta ja polulla on niljakkaita kiviä. Kaiteita ei ole, joten jos oikein pelkää korkeita paikkoja, tämäkin levada voi tuottaa hankaluuksia. Normaalikuntoinen ihminen selviää itse kävelystä.


Alvaros ei onneksi huomannut, että kävelin ja kuvasin.

Joku entisaikojen ahkera maanviljelijä on pengertänyt rinteet. Maanviljeys on saarella erittäin rankkaa työtä, ja siksi se ei nuoria kiinnosta. Valtio kuitenkin haluaa, että maa pysyi viljeltynä, ja tälle alueelle on rakennettu teitä juuri sen vuoksi. Aikaisemmin jyrkät raput ovat olleet ainoa reitti palstoille. Ihmisiä houkutellaan kasvattamaan ja myymään ylijäämä.

Machico on saaren vanhin kaupunki ja toiseksi suurin.
Saaren virallinen löytäjä Joâo Goncalves Zarco - Henrik Purjehtijan kapteeni - seilasi tänne vuonna 1419, vahingossa. Myrsky heitti miehen laivoineen Porto Santon saarelle. Sieltä käsin hän näki isomman saaren, joka näytti kasvavan pelkkää metsää, ja kertoi siitä Lissabonissa. Tästä tulee nimi Ilha da Madeira - puiden saari.
Vuonna 1440 Zarco ja hänen lähin miehensä Tristao Vaz Teixera saivat Madeiran palkinnoksi löydöistään ja jakoivat sen. Teixera asettui Machicoon, ja Zarco Funchaliin.

Alvaros tunsi pariskunnan, jonka kesämökki tämä on. He ovat eläkkeellä ja viljelevät maita. Ylijäämän he jakavat tutuille ja sukulaisille.

Sweet potatoe - bataatti. Alvaros vallan riehaantui kertoessaan kasvista, sen viljelystä ja käyttötavoista. Joka ravintolan listalta on löydyttävä tätä, muuten ravintoloitsija saa hänet vieraakseen, koska bataatti on se, jolla maanviljelijät voivat ansaita. Muualla tuotetut kasvikset ja hedelmät saivat Alvaroksen kimpaantumaan. Espanjalaiset mansikat ovat mauttomia, siihen on kai suomalaistenkin helppo yhtyä. Ja miksi niitä pitää tuoda, kun omasta maasta saadaan satoa muutamaa kuukautta lukuunottamatta?

Mimosan kuuluisi kukkia talviaikaan.

Itse Alvaros. Hän oli erittäin pettynyt ryhmäämme, koska vasta paluumatkalla kysyttiin, onko hän naimisissa ja kysyjä oli kaiken lisäksi mies.

Tuonne toiselle puolelle oltiin menossa.

Laakso on todella kaunis!

Sinne levada jatkuisi, mutta me olimme tulleet päätepisteeseen, kahvilan luokse. Näkymä kieltämättä kutkutteli, ja olisin halunnut kävellä eteenpäin. Melkein koko muulle ryhmälle matkateko oli ollut tarpeeksi.

Auto odotti baarin luona, mutta jos olisimme olleet tuhmia, olisimme joutuneet kävelemään monta monta mäkeä alaspäin.

Nuokkukäenkaali

Otin kuvan liian myöhään, tai en kehdannut aikaisemmin. Pieni episodi kertoo jotain paikallisten välillä hankalasta arjesta. Kaksi iäkkäämpää rouvaa tuli baarin pihalle taksin kanssa. Takakopasta ja - penkiltä lapattiin ulos kymmenkunta isoa ruokakassia. Me pällistelimme ja ihmettelimme, miten rouvat aikovat saada kassimäärän kotiin. Kuten huomaat, tien reunassa nököttää edelleen muutama kassi. Toinen rouvista haki kottikärryt, ja niiden kanssa lähdettiin rahtaamaan tavaroita. Kekseliästä ja järkevää.

Hei, hei Machico. Nähdäänkö taas ensi vuonna?